Suomi ei ole pysynyt muiden Pohjoismaiden kehitysvauhdissa syöpäpotilaiden elossaoloennusteissa, kirjoittavat emeritusprofessori Kari Hemminki sekä Husin Syöpäkeskuksessa työskentelevät professorit Peeter Karihtala ja Akseli Hemminki tutkimusartikkelissaan Lääkärilehdessä.
Pohjoismaisilla syöpärekistereillä on yhteinen Nordcan-rekisteri, joista tutkijat keräsivät syöpäkohtaiset 5-vuotiselossaoloennusteet.
Miesten kaikkien syöpätyyppien elossaoloennuste oli Suomessa Pohjoismaiden heikoin vuosina 2016–2020, pois lukien ei-melanoottiset ihosyövät.
Miesten 24 syöpätyypistä elossaoloennusteet vuosina 2016–2020 olivat Suomessa merkitsevästi Pohjoismaiden heikoimmat neljässä tyypissä, jotka ovat keuhkosyöpä, non-Hodgkin-lymfoomat, myelooma ja krooninen lymfaattinen leukemia.
Tutkimuksen tilastosta ilmenee, että keuhkosyöpään sairastuneista suomalaismiehistä suhteellinen 5-vuotiseloonjäämisluku oli 16,4 prosenttia, kun se johtavassa maassa Norjassa oli 26,6 prosenttia.
Tilanne oli samankaltainen kaikissa naisten syöpätyypeissä, mutta maiden väliset erot olivat vähäisempiä. Naisten 27 syöpätyypistä Suomen ennuste oli Pohjoismaiden heikoin kolmessa: keuhkosyöpä, myeloproliferatiivinen tauti [pahanlaatuinen verisairaus] ja krooninen lymfaattinen leukemia.
Ennusteisiin vaikuttavat oleellisesti syövän toteamisvaihe ja hoito, ja olettavasti eroja Pohjoismaihin löytyy molemmissa. Tilanne edellyttää professoreiden mukaan nopeaa selvitystä, jossa naapurimaiden asiantuntemus voi olla avuksi.
Elossaoloennuste on yksi keskeisimmistä mittareista, jolla arvioidaan syövän diagnostiikka- ja hoitoketjun onnistumista. Siihen vaikuttavat varsinaisen hoidon lisäksi monet tekijät – ennen kaikkea se, miten varhaisessa vaiheessa syöpä on todettu, potilaan ikä ja hänen muut sairautensa.
– Ennuste vaihtelee huomattavasti syöpätyypistä riippuen. Monille syöville on tunnusomaista varhainen leviäminen, jolloin etäpesäkkeitä todetaan jo diagnoosivaiheessa, eikä potilas useimmiten ole parannettavissa. Optimaalista olisi, että syövät voitaisiin todeta alkuvaiheessa, jotta ne voitaisiin parantaa mahdollisesti kirurgisesti sekä säde- ja/tai lääkehoidolla, tutkijat kirjoittavat.
Tutkimuksen tulosten mukaan Suomen ennusteet olivat Pohjoismaiden heikoimmat vuosina 1971–1975, mutta ne paranivat muita Pohjoismaita nopeammin vuosiin 2001–2005 saakka ja tavoittelivat johtavan Ruotsin tasoa. Sen jälkeen Suomen kehitys ei pysynyt muiden maiden tahdissa, ja vuosina 2016–2020 Suomi oli taas muita maita jäljessä.
Miesten 24 syövästä Suomen ennusteet eivät olleet parhaita yhdessäkään muihin maihin verrattuna ja neljässä syövässä ne olivat tilastollisesti merkitsevästi muita huonompia.
Naisten syövissä tilanne ei ollut yhtä lohduton. Suomen naisten ennusteet olivat Pohjoismaiden parhaat huuli, suu ja nielu -syöpäryhmässä sekä kilpirauhassyövissä ja pehmytkudossarkoomissa. Suomalaisten naisten ennuste oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi muita maita heikompi keuhkosyövässä sekä myeloproliferatiivisissä taudeissa ja kroonisessa lymfaattisessa leukemiassa.
– Ei liene sattumaa, että myös miesten keuhkosyövässä ja hematologisissa taudeissa (non-Hodgkin-lymfooma, myelooma ja krooninen lymfaattinen leukemia) Suomen elossaololuvut olivat tilastollisesti merkitsevästi heikoimmat, professorit arvioivat.
Terveydenhuollon rahoitus saattaa olla yksi tekijä Suomen ennusteiden huonoon kehitykseen, mutta kokonaisrahoitus ei kerro miten suuri syöpähoidon osuus siitä oli.
Matalasta vuoden 1970 lähtötasosta huolimatta Suomen asukaskohtainen panostus parani muiden maiden tasolle vuonna 1990. Sen jälkeen Tanskan ja Norjan asukaskohtaiset panostukset paranivat paljon Suomea ja Ruotsia nopeammin, mutta vuoteen 2020 mennessä Suomi jäi Ruotsistakin jälkeen.
Kuitenkaan Suomen asukaskohtainen panostus ei ollut koskaan muita Pohjoismaita parempi ennen vuotta 2000, johon asti Suomen elossaoloennusteet paranivat muita nopeammin, tutkijat huomauttavat.
Artikkelissa pohditaan, mitkä syövän diagnostiikka- ja hoitoketjuun vaikuttavat tekijät suistivat Suomen pois positiiviselta kasvu-uralta vuosien 2001–2005 jälkeen.
– Syövän elossaoloennusteisiin vaikuttavat oleellisesti taudin toteamisvaihe ja hoito. Tämä tutkimus ei kuitenkaan osoita syitä Suomen viimeaikaisen kehityksen hitauteen, joten siitä voimme esittää vain yleisiä arvioita, kirjoittajat toteavat.
– Voi olla, että suomalaisten (miesten) tietoisuus syövän oireista tai hoitoon hakeutumisesta ei ole samalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Myös perusterveydenhuollon hoitoon pääsyssä saattaa Suomessa olla viivytystä. Muiden Pohjoismaiden syöpäohjelmissa onkin painotettu nopeutettuja hoitoreittejä.
Tiettyjen syöpätyyppien elossaoloennusteiden heikkous sekä miehillä että naisilla viittaa ongelmiin diagnostiikan ja hoidon kehittämisessä.
– Rahoitus vaikuttaa sekä toteamisvaiheeseen (kuvantamismenetelmät) että hoitoon, mutta yksityiskohtainen syöpähoidon rahoituskanavien analyysi edellyttää erillistutkimusta.
Professorien mukaan on kuitenkin jo esitetty arvioita, että joidenkin uudempien hoitojen, kuten immunoterapioiden, käyttöönotto on ollut Suomessa muita Pohjoismaita hitaampaa.
Suun kautta otettavien syöpälääkkeiden määrä on kasvussa, ja Suomen erikoinen kaksikanavainen rahoitusjärjestelmä hidastaa erityisesti näiden lääkkeiden käyttöönottoa.
– Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Suomessa ei ole käytössä yhtenäistä laaturekisteriä, jolla hoitosuositusten toteutumista ja hoidon laatua eri alueiden välillä voisi vertailla. On huomattava myös, että Suomesta puuttuu edelleen kansallinen syöpästrategia.
