Vuoden 2024 Vuoden Innovaattori -palkinto Nuorkauppakamarilta. Julkiset onnittelut arvopaperipörssi Nasdaqilta. Maine kestävän kehityksen edelläkävijänä.
Pasi Ainasojan perustama Natural Indigo Finland on keikkunut julkisuuden valokeilassa koko vuoden, eikä suotta. Pohjoispohjanmaalaisessa Nivalan kunnassa sijaitseva startup-yritys tuottaa biopohjaisia väriaineita tekstiili- ja pakkausteollisuuden käyttöön. Raaka-aineenaan Ainasojan yritys käyttää teollisuuden sivu- ja hukkavirtoja, kuten kahvinporoja Pauligilta.
Väriaineen eristäminen eli uuttaminen esimerkiksi kasveista ei ole monimutkaista. Sen taidon ihmiset oppivat jo vuosisatoja ennen synteettisten värien keksimistä. Periaatteessa koko prosessin voi tänäkin päivänä opetella koulun kemian kirjan avulla.
Käytäntöön vietynä juttu on verrattomasti monimutkaisempi. Ja jos värejä vielä haluaa valmistaa sekä kestävästi että kannattavasti, pitää osata yhdistää tiedettä, käsityötä, koneenrakennusta ja markkinointia.
Luonnonvärien kaupallistamisessa Pasi Ainasojalla riittää silti vielä tekemistä, samoin yrityksen kannattavuuden kanssa.
Natural Indigo Finland on saanut asiakkaikseen suomalaisen tekstiilialan isoja nimiä, kuten Marimekon, Spinnovan ja Lapuan Kankurit. Mutta toistaiseksi sarjat ovat pieniä, eikä kassavirta riitä henkilökunnan palkkaamiseen.
Ainasojan oma tausta on vakuutus- ja rahoituspuolelta, mutta nuoruudessaan hän on työskennellyt meijerissä ja tuntee meijeriteknologiaa. Se on ollut luonnonvärien tekemisessä iso etu. Peukalo ei muutenkaan ole miehellä keskellä kämmentä.
Kokonaisten tuotantolinjojen ja koneitten kasaamiseen eivät Ainasojan paukut olisi kuitenkaan riittäneet. Natural Indigo pystytettiinkin aikanaan yhteistyöllä, johon on osallistui puoli Nivalan kylää vapaaehtoisineen, kaksi taitavaa seppää ja yliopistotutkijoita niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Hankerahoituksen Ainasoja sai maaseudun edistämiseen keskittyvältä keskipiste-Leaderilta, Sitrasta ja ELY-keskukselta.
Edessä loistava tulevaisuus siis?
Tulevaisuus on edessä, mutta kaikki ei kuitenkaan ole sujunut kuin Strömsössä.
Tämä on aihe, josta Ainasoja ei mielellään puhu, eikä varsinkaan halua nähdä ikävämpiä asioita painettuna. Mutta jotain pitää toimittajan kysymyksiin vastata.
Pasi Ainasoja tekee kaiken edelleen yksin – koneenkorjauksesta tutkimusyhteistyön ylläpitoon, linjastojen huollosta markkinointiin. Yritystä läheltä seuranneet arvelevat, että Ainasoja tarvitsisi avukseen esimerkiksi tekstiili-insinöörin. Siihen eivät Natural Indigon tulot riitä, eikä vuosia sitten saatu hankerahoitus kanna loputtomiin.
Ainasoja kiusaantuu, kun häneltä kysytään, miten tuttua hänelle on startupien kehityskaareen usein kuuluva kuolemanlaakso. Siten nimitetään tilannetta, jossa yritys on päässyt alkuun hankerahoituksen tai alkupääoman turvin ja potentiaalista kysyntää tuntuu olevan valtavasti – mutta se ei realisoidu vielä rahaksi.
Osa startupeista pääsee ylös laaksosta, osa ei. Ainasoja ei halua leimautua valittajaksi – liekö sitten pohjanmaalaisuuden vaikutusta.
– Itsehän valitsin hartiapankilla tekemisen. En minä nyt vaikeuksissa ole. Eikö asioita voisi kuvata positiivisesti, yrittäjä kysyy.
Morsinko on nyt sivujuonne
Vielä pari vuotta sitten Pasi Ainasoja viljeli väriensä raaka-aineeksi morsinko-kasvia, josta Natural Indigon uuttokoneet tekivät muun muassa erityisen kaunista sinisen sävyä.
Morsinkoa kasvaa Ainasojan pelloilla edelleen, mutta kahvinporot ovat tulevaisuuden pääraaka-aine. Juuri teollisuuden hukkavirtojen hyväksikäyttö nostaa Natural Indigon kestävän kehityksen idean aivan uudelle konkretian tasolle.
– Meillä on nyt raaka-aine, jota on tarjolla lähes rajattomasti, mikä lisää toimitusvarmuutta. Ennen kaikkea saamme kahvinporoista koko väriskaalan, ja sävyt ovat syviä ja pysyviä, kuvailee Ainasoja.
Luonnonväreillä ei ole helppoa kilpailla synteettisten värien kanssa.
Kuluttajat ovat vuosikymmeniä tottuneet siihen, että tekstiilien, pakkauksien ja maalien värit ovat kirkkaita ja tasaisia. Tekstiili- ja rakennusteollisuus taas on tuudittautunut siihen, että synteettisiä värejä voi ostaa paljon kerrallaan ja se on halpaa. Luonnonväreissä isoihin volyymeihin ei vielä päästä, mikä on yksi ratkaistava ongelma lisää – myös Ainasojan firmalle.
Myös käsitys siitä, mikä on ympäristöystävällistä, muuttuu jonkin verran sitä mukaa kun tutkimustietoa tulee lisää. Tutkijat muistuttavat muun muassa siitä, että minkään tuotteen biopohjaisuus ei sinänsä takaa ympäristöystävällisyyttä.
– Ratkaisevaa on pitkän tuotantoketjun vaatima energia ja raaka-aineet, sivuvirrat sekä päästöt. Ja nimenomaan muutkin kuin hiilidioksidipäästöt, painottaa professori Riikka Räisänen Helsingin yliopistosta.
Räisänen on seurannut läheltä Natural Indigon tuotekehitystä jo vuosia yliopiston Biocolour-hankkeessa, joka jatkuu vuoden 2025 puolelle.
Ainasoja pitää kestävää tuotantoa johtotähtenään, mutta muistuttaa myös, että markkinoille pitää uskaltaa pyrkiä jo silloin, kun ympäristökriteerit täyttyvät riittävän hyvin. Tai edes selvästi paremmin kuin aiemmin.
– Voi olla, että emme ole ekologisessa mielessä täydellisiä. Mutta yli yhdeksänkymmenestä prosenttia maailman värintuotannosta on öljypohjaista ja synteettistä. Jos me voimme tarjota jotakin, joka vähentää niiden aiheuttamaa ympäristökuormitusta jonkin verran, se on jo paljon, hän sanoo.
Pasi Ainasoja tähtää maailmanmarkkinoille, ja aikoo onnistua. Se, että Natural Indigo Finland on yhden ihmisen jaksamisen varassa ja sarjat ovat vielä pieniä, ei Ainasojan mukaan ole este.
– Minulla on kiire Eurooppaan, hän sanoo.
