Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa linjataan, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta pääsääntöisesti luovutaan. Syksyllä annettavalla hallituksen esityksellä torjutaan erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Väkivalta ei ole koskaan perheen sisäinen asia. Se että parisuhteissa tapahtuvan väkivallan on voinut sovitella ja tekijä on voinut selvitä rikoksesta jopa ilman rangaistusta sovittelun avulla, aliarvioi lähisuhdeväkivallan vaarallisuuden ja vakavuuden. Suomessa jopa toistuvaa väkivaltaa on soviteltu.
Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimukseen, jonka tavoitteena on ehkäistä ja poistaa naisiin kohdistuvaa ja perheissä tapahtuvaa väkivaltaa. Istanbulin sopimuksen osapuolten komitea on kannustanut Suomea varmistamaan, että sovittelu ei estä syytteiden nostamista tai rikostutkintaa naisiin kohdistuvissa väkivaltatapauksissa. Myös sopimuksen valvontaelin GREVIO on esittänyt huolensa lähisuhdeväkivallan sovittelusta.
Asiaa ovat Suomessa pitäneet vahvasti esillä muun muassa yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä lukuisat tasa-arvo- ja ihmisoikeusjärjestöt.
Lähisuhdeväkivalta on väkivaltaa, jossa tekijä ja uhri ovat tai ovat olleet läheisessä suhteessa keskenään. Kyse voi olla entisestä tai nykyisestä parisuhdekumppanista, lapsesta, vanhemmasta tai muusta läheisestä. Lähisuhdeväkivaltaa voidaan pitää erityisen vaarallisena, sillä se on usein toistuvaa ja uhri on usein tekijästä jollain tapaa riippuvaisessa asemassa. Lähisuhdeväkivalta tapahtuu usein kotona, seinien sisällä, paikassa jonka pitäisi jokaiselle olla turvapaikka.
Perheissä ja parisuhteissa tapahtuva väkivalta on suomalaisen yhteiskunnan musta piste. Vuonna 2021 viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 10 900 uhria. Naisista 34 prosenttia ja miehistä 18 prosenttia on kokenut parisuhteessaan joskus elämänsä aikana fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua.
Parisuhdeväkivalta ei ole kahdenvälinen ristiriita, jonka voi sovitella, vaan väkivaltaa, josta kuuluu tekijälle rangaistus. Kyse on myös siitä, millaisen viestin yhteiskunta lähettää väkivallan vaarallisuudesta.
Lähisuhdeväkivalta ei sovellu sovitteluun, sillä valta-asetelma tekijän ja uhrin välillä on epätasapainossa. Sovittelun pitäisi aina perustua vapaaehtoisuuteen, mutta vapaaehtoisuutta on lähisuhdeväkivallassa vaikea todentaa. Uhri saattaa suostua sovitteluun vastoin omaa turvallisuuttaan ja etuaan. Kuinka vapaaehtoisen suostumuksen sovitteluun väkivaltaa kokenut edes voisi antaa esimerkiksi silloin, jos suhteessa on ollut pitkäaikaisesti kontrollointia, uhkailua, toistuvaa väkivaltaa tai pelkoa siitä, että toinen kostaa esimerkiksi lasten kautta?
Paraikaa lausuntokierroksella olevan hallituksen esityksen nykytilan kuvauksessa todetaan myös seuraavasti: ”Kun rikoksesta epäilty ja rikoksen uhri ovat toisilleen sukua tai parisuhteessa keskenään taikka muulla tavoin toisilleen läheisiä, on mahdollista, että rikoksesta epäilty itse tai esimerkiksi epäillyn ja uhrin yhteinen lähipiiri painostaa uhrin suostumaan sovitteluun, jotta asiassa voitaisiin välttyä esimerkiksi oikeudenkäynniltä. Vaikka varsinaista painostamista tai uhkailua ei tapahtuisikaan, uhri saattaa myös suostua sovitteluun esimerkiksi epäiltyä miellyttääkseen tai suojellakseen”.
Uuden lain mukaan soviteltavaksi ei saisi jatkossa ottaa väkivaltaa sisältäviä rikoksia, jotka ovat kohdistuneet rikoksesta epäillyn läheiseen. Sama koskisi henkeen ja terveyteen kohdistuneita rikoksia, seksuaalirikoksia, eräitä vapauteen kohdistuvia rikoksia sekä ryöstörikoksia. Sovittelun kielto ei koskisi asianomistajarikoksia.
Kun sovittelusta lähisuhdeväkivaltatapauksissa luovutaan, sovittelutoimistojen resursseja vapautuu muiden rikosten sovitteluun. Sovittelutoimistoissa tehdään tärkeää työtä monien rikos- ja riita-asioiden sovittelussa. Tutkimusten mukaan sovittelulla voidaan ehkäistä esimerkiksi nuorten uusintarikollisuutta ja syrjäytymistä.
Kirjoittaja on hallituksen sosiaaliturvaministeri, jonka vastuulle kuuluvat myös tasa-arvoasiat.
