Oletko aina lajitellut kassakuitin paperinkeräykseen? Lajittelu tuntuu loogiselta, sillä kyseessähän on paperi, joten sen paikka tietysti on paperinkeräyksessä.
Paitsi että ei ole. Kassakuitit eivät kelpaa paperinkeräykseen vaan ne lajitellaan sekajätteeseen. Syynä on kassakuittien sisältämä lämpöpaperi. Myöskään paperikassit eivät kuulu paperinkeräykseen vaan kartonkikeräykseen. Eikä lahjapaperi.
Kassakuitit, paperikassit tai lahjapaperin paperinkeräykseen vienyt on voinut kuvitella toimineensa ekologisesti. Todellisuudessa hän on toiminut päinvastoin kuin pitäisi.
Edellä mainitut esimerkit ovat tyypillisiä virheitä, joihin suomalaiset sortuvat jätteitä lajitellessaan. Vaikka nykyajan suomalaiset tietävät hyvin, että jätteet pitää lajitella, silti moni syyllistyy erilaisiin virheisiin.
Verkkouutiset kysyi Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:ltä, millaisiin virheisiin suomalaiset tyypillisesti syyllistyvät jätteitä lajitellessaan. HSY:n erityisasiantuntijan Minna Partin mukaan ainoa merkittävä virhe on se, että jätteitä ei joko lajitella lainkaan tai ei lainkaan katsota, mihin astiaan mitäkin jätettä laitetaan.
– Tai että vaarallisia jätteitä laitetaan sekajätteeseen. Tämä kuvastaa ehkä ennemminkin välinpitämättömyyttä kuin osaamista, vaarallisen jätteen osalta kyse voi myös olla siitä, että vaarallisia jätteitä ei tunnisteta tai ei tiedetä mitä niille pitää tehdä, Partti toteaa Verkkouutisille.
Yksittäisiä ”virheitä” lajittelussa tekee Partin mukaan varmasti moni, mutta ne ovat pääosin merkityksettömiä. Siksi hän välttäisi niiden korostamista.
– Virheiden korostaminen johtaa lisäksi siihen, että lajittelu koetaan liian vaikeaksi monimutkaisine sääntöineen.
Kun peruslinjat ovat hallussa, se riittää hänen mukaansa jo pitkälle.
– Esimerkiksi kun muistaa, että kartongin, muovin ja lasinkeräysastioihin kuuluvat vain kyseisestä materiaaleista tehdyt pakkaukset, ei esimerkiksi kestotavaroita, ja että paperinkeräykseen kuuluvat lehdet, mainokset ja tulostinpaperi, mutta eivät pakkaukset kuten paperipussit ja kääreet, niin iso osa roskista päätyy jo oikeaan paikkaan. Ruokajätteet puolestaan kuuluvat biojätekeräykseen, Partti ohjeistaa.
Jäteastiaan päätyy sinne kuulumattomia esineitä
HSY:lle tulee nykyään hyvin harvoin ilmoituksia väärin lajittelusta jätteen käsittelijöiltä. Suuressa mittakaavassa lajiteltu jäte on Partin mukaan siis varsin hyvälaatuista.
– Pakkausjätteiden (kartonki, muovi, lasi) keräysastioihin päätyy toisinaan muutakin kuin pakkausjätteitä, ja paperikääreitä ja -pusseja on paperinkeräyksessä, vaikka ne pakkauksina kuuluisivat kartonginkeräykseen.
Toisinaan, mutta melko harvassa tapauksessa väärin lajittelusta on hänen mukaansa selkeää haittaa.
Jäteastioihin päätyy joskus myös sellaista tavaraa, joka ei sinne kuuluisi.
– Esimerkiksi lasinkeräykseen päätyy kaikenlaista lasia – myös uunivuokia, kahvipannuja ja astioita, vaikka keräys on vain pakkauslasille eli pulloille ja purkeille. Vääränlainen lasi ja esimerkiksi keramiikka aiheuttaa haittaa kierrätyksessä.
Lasipakkausjätteen joukossa on Partin mukaan nykyään turhan paljon muovikasseja, eli pulloja ja purkkeja tuodaan muovikassissa. Partti muistuttaa, että kassit eivät kuitenkaan kuulu astiaan.
Hänen mukaansa erilaisia kaasupulloja on viime aikoina päätynyt sekajätteeseen ja näistä on haittaa jätteenpolttolaitoksissa.
– Isoja kaasupulloja on sekajätteen lisäksi ollut myös metallinkeräyksessä. Tällaiset isot pullot pitäisi palauttaa vaarallisen jätteen keräykseen, Partti huomauttaa.
Muovinkeräys on vain muovipakkauksille
Partin mukaan ikävä ilmiö on myös paristojen ja pienten akkujen päätyminen kierrätyslaitoksille tuotteen sisällä. Esimerkiksi muovin kierrätyslaitoksille on päätynyt tällaisia muovitavaroita.
– Muovinkeräysastiat (taloyhtiöissä, Rinki-ekopisteissä) ovat muovipakkauksille, joten vääränlaista muovitavaraa on keräykseen joutunut.
Muovipakkausten lajittelussa monet tuskailevat hänen mukaansa pakkauksissa olevien kierrätysmerkkien kanssa, vaikka merkinnällä ei hänen mukaansa ole väliä.
– Jos kyseessä on tyhjä kuiva muovipakkaus eikä se sisällä mitään haitallista ainetta, sen paikka on muovipakkauskeräyksessä merkeistä riippumatta, Partti muistuttaa.
Silloin kun keräys on uusi, ihmisten keskuudessa on Partin mukaan luonnollisesti enemmän epätietoisuutta.
Partin mukaan on paljon pieniä yksityiskohtia, joita ihmiset eivät tiedä tai joiden kanssa he ovat epävarmoja.
– Ohjeet saattavat syystä tai toisesta myös muuttua vuosien varrella esimerkiksi lainsäädännön tai käsittelyteknologioiden muuttuessa.
Kaikesta huolimatta Partin mukaan suomalaisten tietoisuus lajittelusta on nykyään jo varsin hyvä.
– Erilaisia tuotteita ja materiaaleja on nykyisin niin paljon, että itse kullekin tulee joskus vastaan roska, jonka lajittelu voi mietityttää. Lajitteluasteessa on kuitenkin vielä paljon parannettavaa. Olisi hienoa, jos ne, jotka eivät vielä lajittele juuri lainkaan, aloittaisivat vaikka yhdestä tai muutamasta jätelajista ja helpoimmista jätteistä. Ei tarvitse olla lajittelumestari.
Tietoa on helposti saatavilla
Omaa tietoisuutta jätteiden lajittelusta voi myös parantaa helposti.
– Perusperiaatteet ovat varsin helpot ja ohjeita saa oman kotikunnan jätehuollosta vastaavan laitoksen verkkosivuilta ja esitteistä. Myös maksutonta neuvontaa on saatavissa ja sen minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa. Kun kerrotaan tai näytetään, miksi lajitellaan niin kuin lajitellaan ja mitä niistä roskistamme tehdään, se auttaa ihmisiä ymmärtämään ja soveltamaan oppimaansa, Partti kertoo.
Lisäksi useilla alueellisilla jätelaitoksilla on verkkosivuillaan opas, miten erilaiset roskat tulee lajitella.
– Esimerkiksi HSY:llä on Jäteopas osoitteessa hsy.fi/jateopas, jossa hakukenttään roskan nimen kirjoittamalla voi tarkistaa sen lajitteluohjeen, Partti jatkaa.
Jäteoppaan ohjeita on hänen mukaansa katsottu tänä vuonna tähän mennessä yli puoli miljoonaa kertaa.
– Tällaisesta hakukoneesta löytyvät myös ne nyanssit ja hienosäädöt.