Kauppalehti uutisoi isosti Metson toimitusjohtaja Pekka Vauramon sanoneen “kaikki yritystuet pois”.
Suonissani virtaa taloustieteilijän veri, joten olen lähtökohtaisesti myötämielinen Vauramon kommentille.
Kommentissa tosin yksi sana särähtää korvaan: “kaikki”. Yritystuillla on kaksi yleisesti hyväksyttyä perustelua: ulkoisvaikutusten huomioiminen ja huoltovarmuuden varmistaminen. Esimerkiksi T&K-tukia, ainakin järkeviä sellaisia, kannatetaan laajasti niiden positiivisten vuotovaikutusten takia. Lisäkohtina listaan voisi lisätä markkinaepäonnistumisen korjaamisen ja kansainvälisen kilpailuympäristön pitämisen reiluna, joskin nämä ovat hivenen epäselvempiä kokonaisuuksia.
Viittasin yllä “järkeviin T&K-tukiin”, koska luonnollisesti on olemassa enemmän ja vähemmän tehokkaita T&K-tukia. Nyt kun Suomi on hyvässä vauhdissa kohti neljän prosentin T&K-menotavoitetta, niin määrän sijaan pitäisi entistä terhakkaammin keskittyä tukien laatuun ja vaikuttavuuteen.
Edessä verotukileikkausten savotta?
Ylivoimaisesti suurin verotukien luokka on verotuet. Verotuki määritellään poikkeukseksi normista. Esimerkiksi alennetut alv-kannat ovat verotukia alennetun kannan ja peruskannan välisen erotuksen verran. Tämä on suurimmalle osalle ekonomisteista (allekirjoittanut mukaan lukien) vain järkevä ajatusmalli, mutta jotkut ovat kriittisempiä. Itse en ole vielä ymmärtänyt, miksi alennettu alv-kanta ei olisi tukea.
Verojärjestelmämme on täynnä helpotuksia ja vähennyksiä. Verotukia on kymmenittäin. Alla käsittelen pääasiassa suoria yritystukia. Mutta selvää on, että myös verotukien kohdalla kevennettävää olisi. Kimuranttien verotukien suoristaminen on vaan melkoinen savotta eli onnea vaan hänelle, joka siihen työhön uskaltautuu.
Kurkistus yritystukiviidakkoon
Maatalouden tukia on pidetty huoltovarmuuskysymyksenä. Mutta miksi pelkät EU-tuet eivät riitä, miksi pitää niiden päälle tukea vielä kansallisilla maataloustuilla? En osaa vastata kysymykseen, mutta sen tiedän, ettei yksikään hallitus ole niihin halunnut puuttua – oli maaseudun puolue mukana hallituksessa tai ei. Esimerkiksi Ruotsi on luopunut kansallisista maataloustuista kokonaan.
Joku näkee lentoliikenteen huoltovarmuuskysymyksenä, toinen meriliikenteen. Ovatko ne kuitenkaan aivan tarpeellisia ja ennen kaikkea vaikuttavia tukia nyt, kun niukkuutta jaetaan vasemmalle ja oikealle? Epäilen.
Oikeasti isoja tukipotteja ovat teollisuuden sähköistämistuki ja työkoneiden kevyen polttoöljyn verotuki. Vähän vaikea nähdä mitä markkinapuutetta nämä korjaavat tai mitä hyötyä näistä on – paitsi tuensaajalle itselleen, tietysti. Kevyen polttoöljyn verotuki tukee kaiken lisäksi fossiilisten polttoaineiden käyttöä samalla, kun halutaan siirtyä fossiilivapaaseen maailmaan.
Tuoreen tiedon mukaan teollisuuden sähköistämistuki onkin poistumassa ja hyvä niin. Peukku hallitukselle.
Raviurheilun tukeen menee 40 miljoonaa euroa. Tämä on melko käsittämätön juttu, enkä suoraan sanottuna keksi yhtään hyvää syytä koko tuelle. Mitä ulkoisvaikutusta tässä sisäistetään? Mitä markkinapuutetta korjataan? Kuinka tämä liittyy huoltovarmuuteen?
Viimeisenä nostan esiin turkistarhauksen tuet. Samat kysymykset kuin edelläkin: vaikea keksiä analyyttisesti kestäviä perusteluja kyseisen toimialan tukemiselle. Samaan aikaan kansalaismielipide on viimein kääntynyt – ei enää ole “ihan ok” kasvattaa eläviä olentoja mikroskooppisissa häkeissä, koska jotkut ihmiset pitävät eläinraatoa kauniina asusteena. Esimerkiksi Tanska on kieltänyt koko toimialan epäeettisenä. HS:n tietojen mukaan Saksa, Alankomaat ja Itävalta ovat nostaneet esiin, että turkistarhaus pitäisi kieltää ja monet muut EU-maat kannattavat. Lopuksi toimiala vaikuttaa talouslukujen valossa olevan hyvinkin kannattamatonta.
Summa summarum nyt kun säästetään, niin hallitus voisi vielä kerran astua yritystukiviidakkoon – varusteena iso viidakkoveitsi.
