Suomen suurin tähän asti löydetyistä kivikautisista hautausmaista, Simossa lounaisessa Lapissa sijaitseva Tainiaro, on uuden tutkimuksen mukaan luultua paljon laajempi.
Oulun yliopiston tutkijat arvioivat Tainiarolla olevan vähintään 120 hautaa, ja oikea lukumäärä voi olla jopa yli 200. Kohde vaikuttaa olevan aikansa hautausmaista jopa Pohjoismaiden suurin. Kivikautista yhteiskuntaa ja sen rakennetta on uusien löytöjen pohjalta tarpeen pohtia osittain uudestaan.
Tainiaron hautausmaa on noin 6 500 vuoden takaa. Museovirasto suoritti Tainiarolla kaivauksia 1980- ja 1990-luvuilla, mutta löydettyjen aineistojen tutkimus jäi kesken ja julkaisematta. Kaivauksin alueen kokonaispinta-alasta on tutkittu vain kymmenesosa, ja aiempien havaintojen mukaan hautoja oli nelisenkymmentä.
Oulun yliopiston arkeologian tutkijat tekivät uuden kenttätutkimuksen 2018. Nyt aineistosta on uusimpien paikkatieto-ohjelmistojen, kenttätöissä käytettyjen mittauslaitteiden ja koekaivaustulosten avulla koostettu kokonaiskuva.
Tainiaron noin 40 hautaa ovat pitkään olleet epävarmoja olettamuksia.
– Maaperän happamuus tuhoaa orgaanisen aineksen kahdessa vuosituhannessa, ihmisruumiit mukaan lukien. Kivikautisista haudoista jää jälkeen vain kuoppien muotoja ja punamultaa, jota Tainiarolla on vain vähän, tutkijatohtori Aki Hakonen kertoo.
Tutkimuksessa verrattiin Tainiarolta löytyneitä kuoppia 869:ään pohjoisen Euroopan kivikautiseen hautaan, jotka sijaitsevat 14 kalmistossa. Tutkijat totesivat Tainiaron kuoppien vastaavan eteläisessä kalkkipitoisemmassa maassa paremmin säilyneiden hautakuoppien rakennetta, joten ne todennäköisesti ovat hautoja.
Tutkijat yllättyivät hautausmaan koosta, sillä aiemmin suurten hautausmaiden ajateltiin olevan tyypillisempiä linjan Laatokka–Baltia–Etelä-Skandinavia eteläpuolella sijaitseville alueille.
– Tainiaron tutkimus osoittaa isoja hautausmaita olleen myös lähellä napapiiriä. Jatkossa kaikki tämän aikakauden tutkimus pohjoisessa täytyy suhteuttaa hieman uudelleen, koska yhteiskunnat eivät välttämättä olleetkaan kovin pieniä, Hakonen sanoo.
Eteläisessä Lapissa ja Perämeren rannikolla on varhaisen kampakeraamisen kulttuurin vallitessa asunut metsästäjä-keräilijäyhteisö, mutta se, keitä he oikeasti olivat, on vielä selvittämättä. Tainiaro ei ollut pelkästään hautausmaa, vaan lukuisat jäljet tulenpidosta ja omintakeisten kiviesineiden työstöstä viittaavat myös paikalla asumiseen tai leiriytymiseen.
Hakosen mukaan kivikautista yhteiskuntaa ja sen rakennetta on uusien löytöjen pohjalta tarpeen pohtia osittain uusiksi.
– Tutkimus herättää kysymyksiä siitä, miksi tällainen paikka on näin pohjoisessa ja onko muita vastaavia hautausmaita vielä löydettävissä.
Tutkimustulokset ovat vielä alustavia, koska oletettuja hautoja ei voida suoraan todistaa haudoiksi eikä niiden määrää voi muuta kuin arvioida. Tainiarolla on testattu yhteistyössä Oulun yliopiston kaivannaisalan yksikön kanssa maatutkaamista, jonka avulla kohde voitaisiin tulevaisuudessa kartoittaa kauttaaltaan ilman enempää kajoamista.
Uudet kaivaukset ovat Hakosen mukaan kipeästi tarpeen.
– Uusista maanäytteistä voisi analysoida fossiloituneita karvoja, joita kivikautisista haudoista on viime vuosina löydetty. Eläinten turkkeja ja lintujen höyheniä on usein käytetty osana hautarituaalia. Myös kemialliset analyysit, kuten vielä testitasolla oleva muinaisen DNA:n kerääminen suoraan maannoksesta, saattavat todistaa yksiselitteisesti hautatulkinnan tai paljastaa täysin uusia näkökulmia, jotka ohjaavat tietämystämme kivikauden yhteiskunnasta entistä kiehtovampaan suuntaan, Hakonen sanoo.
Tutkimusartikkeli on julkaistu Antiquity Media -tiedelehdessä.
