Palkansaajan täytyy ansaita vuodessa jopa yli 48000 euroa enemmän kuin kansanedustajan, jotta pääsisi samoihin nettotuloihin, ilmenee Akavan pääekonomistin Pasi Sorjosen Verkkouutisten pyynnöstä tekemästä laskelmasta (ks. kuvio jutun alla).
Ensimmäisen kauden kansanedustajalla todellinen veroprosentti voi olla vain 31,2, kun vastaaviin nettotuloihin yltävä palkansaaja maksaa ansiotuloveroa 44,9 prosenttia.
Ero selittyy kansanedustajille maksettavilla verottomilla kulukorvauksilla, jotka pienimmillään ovat pääkaupunkiseudulla asuville 986,81 euroa kuussa, ja suurimmillaan Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirien ulkopuolella asuville ja kakkosasuntoa pk-seudulla pitäville 1809,15 euroa kuussa.
Näin ollen maakunnista valittu ensimmäisen kauden kansanedustaja, jolle maksetaan 7137 euroa kuussa, ja jolla on asunto Helsingissä, saa kulukorvauksineen käteen 6156 euroa kuukaudessa.
Pienintä kulukorvausta nauttivan ensimmäisen vuoden kansanedustajan veroprosentti on hiukan kireämpi (34,3 %), mutta se on edelleen pienempi kuin jos palkkion ja kulukorvauksen summaa verotettaisiin tavallisen palkkatulon veroprosentilla.
Jos taas kansanedustajan palkkiota ja suurinta kulukorvausta yhteenlaskettuna verotettaisiin kuten palkkaa, veroprosentti olisi 42,1.
Myös marginaaliveroprosentissa suuri ero
Kansanedustajan on mahdollista saada myös muita palkkioita erillisten luottamustehtävien hoidosta, esimerkiksi valiokuntien ja jaostojen puheenjohtajuudesta, sekä kokouspalkkioita valtionyhtiöiden ja eduskunnan alaisten laitosten hallintoneuvostojen jäsenyydestä. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat kuittaavat lisäpalkkiota, mikäli ryhmässä on enemmän kuin kaksi edustajaa.
Näistä palkkioista veroa maksetaan marginaaliprosentin mukaan, joka ensimmäisen kauden kansanedustajalla on Sorjosen laskelmassa 51,6 prosenttia.
Kansanedustajan kanssa samaan nettotuloon yltävä palkansaaja maksaa veroa tekemästään lisätyöstä ja saamistaan lisäansioista kuitenkin 56,9 prosenttia.
– Eli siis jos tavallinen kansalainen kilpailee kansanedustajan kanssa luottamustehtäväpaikasta, josta maksetaan kokouspalkkioita, ja kummatkin tienaavat nettona yhtä paljon, niin palkansaajalla menee tästä lisätyöstä enemmän veroja, Sorjonen kiteyttää.
Palkansaajan tulisi päästä 10726 euron kuukausipalkkaan, jotta saisi nettona saman verran kuin muutama tuhat euroa pienempää peruspalkkiota sekä suurinta kulukorvausta saava 1. kauden kansanedustaja.
Ero palkansaajan ja edustajan välillä kasvaa vielä hieman 2.-3. sekä neljännen kauden kansanedustajiin verrattuna, jotka saavat kuukausipalkkion korotettuna. 12 vuoden edustajana työskentelyn jälkeen palkkio on 7993 euroa.
Alla olevassa taulukossa on verrattu ensimmäisen kauden kansanedustajan verotusta (pienimmällä sekä suurimmalla kulukorvauksella) suhteessa saman verran nettotuloja kerryttävään palkansaajaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Pasi Sorjosen mukaan laskelmaa voi pohtia siltä kannalta, elävätkö kansanedustajat verotuksen suhteen tietynlaisessa ”rinnakkaistodellisuudessa”. Kun nousee eduskuntaan aiemmasta pienemmän palkan työstä ja yhtäkkiä käteen jäävä rahamäärä onkin huomattavan paljon korkeampi, tämä saattaa Sorjosen mukaan hämärtää kuvaa verotuksen todellisesta tasosta.
– Siinä voi ajatella, että miksi ihmiset valittavat Suomen kireää verotusta, kun eihän se näytä olevan.
Olisiko syytä laittaa kulukorvaukset verolle?
– Minusta sitä pitäisi vakavasti harkita. Se poistaisi tämän ongelman verotuksen kireyden näkemättömyydestä. Kulukorvausta voisi korottaa veron määrällä ylöspäin ja muuttaa veronalaiseksi tuloksi.
Sorjonen ei siis ehdota edustajien palkkiotason laskemista. Kansanedustajien palkkio ei esimerkiksi yritysmaailman asiantuntijarooleihin verrattuna ole mikään huiman suuri.
– Ja kuluja varmasti luottamustehtävän hoidosta aiheutuu ja pitäähän ne korvata, samoin on huomioitava, että joka neljäs vuosi tehtävä on katkolla ja siihenkin liittyy menoja. Mutta pitääkö kulukorvauksen olla verovapaata, se on eri asia. Järjestelmän valuvikahan tämä on, ei yksittäisen edustajan, Sorjonen tähdentää.