Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittain julkaisema World Press Freedom Index mittaa lehdistönvapautta 180 eri maassa ja alueella. Sen mukaan suhteellisesti eniten tilanne on heikentynyt Euroopassa. Esimerkiksi Saksassa kymmenet toimittajat ovat joutuneet hyökkäysten kohteeksi.
Indeksin kärjessä ovat Pohjoismaat, mutta edes Suomessa toimittajat eivät ole turvassa, vaikka olemmekin listan kakkosena, toteaa Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen puheenjohtaja Jarmo Mäkelä.
Vaikka indeksin parhaat maat ovat Norja, Suomi, Ruotsi ja Tanska, muutos huonompaan on ollut suurin juuri Euroopassa. Parhaiden maiden joukossa on enää 12 maata, eli vähemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Saksa putosi parhaiden ryhmästä ääriliikkeiden ja salaliittoteorioiden kannattajien toimittajiin kohdistuneiden toistuvien väkivaltaisten hyökkäysten takia.
– Kyse ei ole vain sananvapaudesta, jota ääriliikkeet ja salaliittoteoriat uhkaavat kaikkialla Euroopassa, myös meillä Suomessa. Kyse on koko demokraattista yhteiskuntajärjestystä vastaan kohdistuvasta uhasta, joka voimistuu päivä päivältä, sanoo järjestön Suomen osaston puheenjohtaja Jarmo Mäkelä.
Esimerkiksi Brasilian presidentti on antanut kansalaisilleen lääketieteellisesti perättömiä ja terveydelle vaarallisia neuvoja ja kehotuksia. Brasilia putosi indeksissä toiseksi huonoimpaan kategoriaan, johon Euroopan maista luokitellaan esimerkiksi Venäjä ja alimpana Valko-Venäjä. Kaikkein mustimpaan luokkaan kuuluu Kiina.
Euroopan journalistit hyökkäyksen kohteina
Vaikka Euroopassa sananvapaustilanne on globaalisti yhä paras, harhatiedon leviäminen ja sen kielteiset seuraukset toimittajia kohtaan ovat hälyttävästi lisääntyneet. Saksa putosi indeksissä kaksi pykälää sijalle 13 toimittajiin pandemian aikana kohdistuneiden toistuvien hyökkäysten vuoksi.
Vakavia ongelmia on ollut myös muun muassa Kreikassa, Italiassa ja Ranskassa. Puolan ja Unkarin kaltaisten maiden osalta EU:ssa laaditut pakotteet eivät ole tehonneet, eikä EU:n rahoituksen ehdollistamiseen luotu uusi mekanismi ota lainkaan huomioon lehdistönvapautta.
– Hälytyskellojen pitäisi kaikua myös EU:ssa. Yhtenäisistä maantieteellisistä alueista tilanne on hyvä vain Pohjoismaissa. Maailmanlaajuisessa vertailussa ei EU:n suhteellisen hyvään tilanteeseen pidä tuudittautua. Harhatietoon uskotaan EU-maissa yhä laajemmin, ja lisäksi Unkarin ja Puolan kaltaiset maat ovat suoranaisesti hyödyntäneet pandemiaa kiristääkseen otettaan medioista. Edes meillä Suomessa ei ole syytä tyytyväisuuteen, kuten toimittajiin – esimerkiksi Jessikka Aro, Rebekka Härkönen, Johanna Vehkoo – kohdistunut vihapuhe osoittaa, Mäkelä muistuttaa.
Pääasiassa sosiaalisen median levittämän vihapuheen ja valeuutisten myötä luottamus perinteiseen, eettisiä periaatteita noudattavaan journalismiin on huolestuttavasti heikentynyt kaikkialla maailmassa.
– Valhe ei ole mikään vaihtoehtoinen totuus, vaan valhe on valhe, eikä sananvapaus merkitse vapautta valehdella. Sananvapaus merkitsee oikeutta välittää ja vastaanottaa todenmukaista tietoa tarvitsematta pelätä väkivaltaa tai muuta ahdistelua, Mäkelä sanoo.
– Jos ymmärrys tästä horjuu, disinformaatio valtaa vaarallisella tavalla tilaa objektiivisuuteen pyrkivältä medialta. Euroopan historiasta tiedetään kyllä, mitä tapahtuu, kun propaganda syrjäyttää vapaan tiedonvälityksen. Meidän aikamme polttava haaste on estää disinformaation syövyttävä vaikutus demokratiaan, Mäkelä toteaa.
Valonpilkahduksiakin indeksissä on. Tilanne Afrikassa kohentui oleellisesti, kun muun muassa Burundi (13 sijan parannus), Sierra Leone (10 sijan parannus) ja Mali (9 sijan parannus) ottivat pitkän harppauksen kohti toimivaa sananvapautta.
RSF:n vuodesta 2002 julkaisema World Press Freedom Index mittaa lehdistönvapautta 180 eri maassa ja alueella. Indeksi mittaa moniarvoisuutta, median itsenäisyyttä, mediaympäristöä ja itsesensuuria, oikeudellisia puitteita, läpinäkyvyyttä sekä uutisia ja informaatiota tuottavan infrastruktuurin laatua. Lisäksi indeksi mittaa toimittajiin kohdistuvan häiriköinnin ja väkivallan määrää. Indeksi ei arvioi hallitusten politiikkaa.
