”Yhteysvälin kehittämisen lähtölaukaus on kauaskantoinen ja kasvunäkymiä luova päätös, joka luo elinvoimaa koko alueelle. Selvitykset ja laskelmat ovat osoittaneet hankkeen hyödyt.”
Tyypillistä pääministeri Petteri Orpon (kok.) hehkutusta länsiradan puolesta. Ei. Näin intoili keskustan kansanedustaja Annika Saarikko vuonna 2016.
Politiikassa mielipiteet voivat muuttua nopeasti. ”Ne eivät ole taloudellisesti järkeviä”, Saarikko sanoi arvioidessaan uusia kannattavuuslaskelmia syksyllä 2023.
Turun ja Helsingin junayhteyden nopeuttaminen on malliesimerkki liikennehankkeesta, jossa vaalipiirijako ja puoluepolitiikka jyräävät kokonaisvaltaisen harkinnan ja hallitusyhteistyön. Kerta ei ole ensimmäinen.
Turkulainen pääministeri Orpo pullisteli vuosi sitten, että Helsingin ja Turun välinen ratayhteys oikaistaan. Hallitus käynnistää Espoon ja Salon välisen osuuden rakentamisen.
Sitten innostuivat hankkeen fanit, ja homma meni överiksi. Syntyi mielikuva, että pääministeri ja hallitus aikovat toteuttaa superyhteyden vaalikaudessa.
Pelkästään uho tunnin matka-ajasta oli pielessä. Nopein yhteys suunnitelmassa oli lähempänä puoltatoista tuntia kuin tuntia.
Valtiovarainministeriön laskelmat ovat tylyjä. Investointikustannukset olisivat noin 3,4 miljardia euroa, josta suuri osa kaivattaisiin veronmaksajien kukkaroista.
Hankeyhtiö teetti oman selvityksensä, ja Helsingin Sanomat allekirjoitti arvion uutissivullaan. ”Turun ja Helsingin välistä nopeaa ratayhteyttä valmisteleva Tunnin juna -hanke on sittenkin kannattava”, lehti kirjoitti.
Varsinais-Suomen maakuntajohtaja Kari Häkämies (kok.) ylisti lehteä hyvästä journalismista.
Länsiradan kannattajat tavoittelivat selkävoittoa, joita politiikassa pitää varoa. Maakuntarajat ovat leveämpiä kuin puolueiden väliset rintamalinjat. Hankkeissa on rahan lisäksi kyse äänistä.
Hämeen vaalipiiristä pääradan varrelta eduskuntaan valittu liikenneministeri Lulu Ranne (ps.) ryhtyi epäilemään hallitusohjelman kirjausta.
”Kaikki ymmärtävät, ettei tämä varmaan liikenne- ja viestintäministeriön hanke ole”, Ranne sanoi MTV:lle.
Oppositio provosoitui harkitusti, julisti suunnitelman kalliiksi ja kannattajien perustelut vääriksi. Sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen puhui poikkeuksellisen suuresta siltarumpupolitiikasta.
Tuppurainen on oikeassa. Liikenneinvestoinnista tuli jälleen mustasukkaisten kansanedustajien siltarumpuriita. Sivuseikaksi on jäänyt se, että raideliikenne on oikein toteutettuna hyvää investointi-, ilmasto- ja aluepolitiikkaa.
Liikennehankkeiden lisäksi hallituksen sisäiset jännitteet rasismin torjumisessa ovat rasittaneet Orpoa. Johtajuus on koko ajan testissä, kun kaksi hallituspuoluetta tappelee irtopisteistä.
Tiedonannossaan eduskunnalle vuosi sitten hallitus latasi uuden miinan, kun se lupasi valmistella rasisminvastaisen ohjelman. Elokuussa julkistetusta ohjelmasta ovat saaneet käyttövoimaa sekä perussuomalaiset että ruotsalainen kansapuolue.
Perussuomalaiset nostavat profiiliaan vähättelemällä ohjelmaa. Rkp puolestaan pyrkii otsikoihin vaatimalla kaikkia puolueita yhteiseen rintamaan rasismia vastaan.
Jälkiviisaan on helppo kyseenalaistaa ohjelman tekeminen. Miksi heittää bensiiniä liekkeihin, kun tiedonannolla piti sammuttaa palo.
Perussuomalaisten ja Rkp:n riekkumista voi selittää arviot tulevasta. Perussuomalaiset epäilevät mahdollisuuksiaan päästä seuraavaan hallitukseen. Rkp puolestaan pääsee milloin tahansa mihin tahansa hallituskokoonpanon.
