Ukrainan rintamalla viime vuosina nähtyä lennokkivallankumousta on seurattu tarkasti eri puolilla maailmaa.
Räjähde- ja tiedusteludroonien nopea yleistyminen luo painetta muuttaa vakiintuneita sodankäynnin oppeja. Itävallan asevoimien eversti Markus Reisner vertaa tilannetta ensimmäiseen maailmansotaan, jolloin konekiväärien ja piikkilangan yhdistelmä teki ongelmasta ”ratkaisemattoman” kaikille osapuolille.
– Lennokkien suhteen tilanne on melko samanlainen. Joukkoja ei pysty kokoamaan eikä liikuttamaan. Tämän ratkaiseminen on tärkein tekninen haaste tällä hetkellä, Markus Reisner sanoo Military History not Visualized -kanavan haastattelussa.
Hän käyttää nykytilanteesta termiä ”läpinäkyvä taistelukenttä”. Tiedusteludroonien avulla vastapuolen liikkeitä pystyy seuraamaan tarkasti reaaliajassa. Joukkokeskittymiin voidaan ohjata heti tykistötulta.
Taktiset liikkeet etulinjassa ovat haastavia, sillä eteneviä panssariajoneuvoja ja yksittäisiä sotilaita vastaan lähetetään usein kymmeniä räjähdelennokkeja. Teknologinen muutos mahdollistaa näin ollen informaation ja tulivoiman yhdistämisen uudella tavalla.
– Rintaman lähellä on kymmeniä tuhansia lennokkeja, jotka tarkkailevat molempien osapuolten liikkeitä, Markus Reisner toteaa.
Hänen mukaansa ratkaisuksi tarvitaan ”salainen ase” eli mullistus, jota ei ole vielä nähty. Ratkaisu voisi perustua esimerkiksi lennokkien yhteyksien elektroniseen häirintään.
– Suurena etuna on tähtäyssyklin lyheneminen. Ukrainalaiset ovat olleet tässä hyvin luovia. Vihollista vastaan voidaan iskeä hyvin nopeasti, noin 3–4 minuutissa, eversti sanoo.
Ensimmäisessä maailmansodassa pattitilanne murrettiin vasta panssarivaunujen käyttöönoton myötä. Myös jalkaväen rynnäkkötaktiikoita muutettiin länsirintamalla sodan loppuvaiheessa. Ukraina yritti sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen kesän 2023 vastahyökkäyksen aikana.
– He yrittivät käyttää pieniä rynnäkköosastoja, ja myös venäläiset ovat tehneet näin.
Loppuvuoden 2022 onnistuneiden vastahyökkäysten jälkeen Venäjän asevoimilla oli seitsemän kuukautta aikaa laajentaa puolustusasemiaan pitkällä rintamalinjalla. Harkovan alueella nähtyä yllätystä ei saatu enää aikaan, joten eteneminen hyytyi laajoihin miinakenttiin.
Konflikti muuttui viime kesän jälkeen yhä selvemmin kulutussodaksi.
– Kyse ei ole laadusta, manöövereistä tai edes tietyistä asejärjestelmistä, vaan osapuolten voimavaroista, Markus Reisner huomauttaa.
Hänen mukaansa Ukraina pystyisi saavuttamaan ratkaisevan etulyöntiaseman, jos sille toimitettaisiin satoja ballistisia ATACMS-ohjuksia tai riittävän vahvat ilmavoimat. Sen kannalta haasteena on, että laadukkaat maavoimat eivät yksin riitä, jos niitä tukemassa ei ole muita asehaaroja.
Tämä nähtiin viime kesänä, jolloin rintaman eteläosissa olleita venäläisten asemia ei pystytty moukaroimaan riittävästi ennen varsinaisen hyökkäyksen aloittamista.
– Joten he joutuivat hyökkäämään suoraan venäläisten puolustuslinjoihin. Venäläiset vastasivat taisteluhelikoptereilla, liikkuvilla panssarintorjuntaryhmillä, miinakentillä, tykistöllä ja lentokoneilla. Ukrainalaisten eteneminen murrettiin tällä tavoin, Itävallan asevoimien upseeri arvioi.
