Poliisilaitosten määrä vähenee vuodenvaihteessa 24:stä yhteentoista. Poliisin toimipisteet ovat jatkossa joko pääpoliisiasemia tai poliisiasemia.
Poliisilaitosten pääpoliisiasemat sijaitsevat Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa, Lahdessa, Kouvolassa, Vaasassa, Tampereella, Kuopiossa, Oulussa ja Rovaniemellä.
Poliisissa on Helsingissä ja Oulussa ympäri vuorokauden toimivat johtokeskukset, joissa on yleisjohtajat. Muihin poliisilaitoksiin perustetaan ensi vuoden aikana tilannekeskukset, joissa on yleisjohtaja virka-aikana ja viikonloppuisin.
Suuret ja keskisuuret palvelupisteet muutetaan poliisiasemiksi. Tämä lisää poliisiasemien kokonaismäärän nykyisestä 90:stä 119:een.
Lisäksi asiakkaita palvellaan yhteispalvelupisteissä, jotka tarjoavat muun muassa poliisin lupapalveluja.
Liikkuva poliisi ja Poliisin tekniikkakeskus hallinnollisina poliisiyksikköinä lakkautetaan. Liikkuvan poliisin henkilöstö ja tehtävät siirtyvät pääsääntöisesti poliisilaitoksiin ja Poliisin tekniikkakeskuksen henkilöstö Poliisihallitukseen. Liikkuva poliisi ehti toimia 83 vuotta, ja sen lakkauttaminen aiheutti melkoisen poliittisen keskustelun.
Aluehallintovirastojen poliisin vastuualueet lakkautetaan ja niiden henkilöstö tehtävineen siirtyy Poliisihallitukseen.
Poliisihallituksen ylijohdossa henkilöstön määrää vähennetään kahdellakymmenellä prosentilla. Yksiköiden määrä vähenee kahdeksasta kolmeen ja vastuualueiden 22:sta 11:een.
Hallintorakenteen uudistuksella tavoitellaan 25-30 miljoonan euron säästöjä vuonna 2016. Operatiivisen toiminnan kehittämisellä pyritään lisäksi säästämään 10-15 miljoonaa euroa.
Henkilöstöjärjestelyt ovat olleet uudistuksessa suurin yksittäinen kokonaisuus, niissä on ollut mukana noin 650 henkilöä. Henkilöstön uudelleenjärjestelyt ovat koskeneet pääosin johto-, hallinto-, esikunta- ja tukitehtäviä.
– Uudet organisaatiot on mitoitettu niin, että voimme säästää hallinto- ja esikuntatehtävistä noin 90 henkilötyövuotta viimeistään vuonna 2016. Koska ketään ei irtisanota, henkilöstömäärä on ylimenokaudella noin kolmen vuoden ajan tavoitetta korkeampi, poliisiylijohtaja Mikko Paatero sanoo.
– Poliittinen päätöksentekijä on määrännyt lukuisia reunaehtoja toteutukselle, liikennevalvonnan taso muun muassa säilyy, järjestäytyneen rikollisuuden torjunta ei saa heiketä ja hajautettu peruspoliisitoiminta on säilytettävä. Nämä reunaehdot tullaan varmistamaan rakenneuudistuksen toteutuksessa, Paatero vakuutti keskiviikkona.
Liikkuva poliisi suitsimaan oikeistoradikalismia
Oikeistoradikaalin Lapuan liikkeen organisoima talonpoikaismarssi ja sitä seuranneet väkivaltaisuudet osoittivat päättäjille, että maahan tarvittiin puolueeton ja uskottava poliisinyrkki. Niinpä hallitus päätti perustaa Helsingin poliisilaitoksen yhteyteen syyskuussa 1930 erityisen ylimääräisen poliisiosaston, Liikkuvan Poliisikomennuskunnan.
Aluksi 50 miehen vahvuinen yksikkö koulutettiin ja organisoitiin sotilaalliseen tapaan. Vuonna 1933 osaston vahvuus nostettiin yli 300 mieheen.
Joukkolevottomuuksien estäminen ja hillitseminen työllistivät alkuvuosina LPK:ta. Yksikön määrätietoinen toiminta vaikutti osaltaan muun muassa siihen, ettei Lapuan liikkeen puuhaama Mäntsälän kapina vuonna 1932 päässyt ryöstäytymään suoranaisiksi väkivallanteoiksi.
Sisäpoliittisen tilanteen rauhoituttua Liikkuva Poliisikomennuskunta keskittyi muihin ohjesäännössään lueteltuihin tehtäviin. Ensimmäiset maantiepoliisipartiot aloittivat liikennevalvonnan vuonna 1935 ja nimitys ”lentävät” on ollut yleisesti käytössä jo 1930-luvun lopulla.
LPK:n ryhmät tekivät myös ratsioita ravintoloissa ja yleisötilaisuuksissa. Väkijuomalainsäädännön valvonta toi lentäville pirtupoliisin maineen.
Liikkuvasta Poliisikomennuskunnasta muodostettiin joulukuussa 1944 sisäasiainministeriön alainen, valtakunnallinen poliisiyksikkö liikkuva poliisi. Yksikön vahvuus nostettiin peräti 3 000 mieheen,
Liikenneturvallisuustyöstä tuli liikkuvan poliisin pääasiallinen tehtävä 1950-luvun alussa. LP:n henkilöstömäärä oli tuolloin alle 700 henkilöä.
