Kun Helsinki kasvaa 10000 asukkaalla vuodessa, yhä suurempaan rooliin nousee kysymys siitä, minne uusia asuntoja rakennetaan. Kaupunkilaiset puolustavat ”omia” metsiä ja puistoja kärkkäästi.
Helsinki on kaavoittanut viime vuosina asumista vauhdilla, mutta Helsingin Sanomien vaalikoneessa Helsingin suurimpien puolueiden pormestariehdokkaat olivat yllättäen sitä mieltä, ettei luontoalueille rakentamista pidä sallia.
Verkkouutiset tiedusteli, onko asuntojen hintojen ja vuokrien nousu Helsingissä hyväksyttävää, jos luontoalueet sen ansiosta säästyvät.
Kokoomuksen pormestariehdokas, apulaispormestari Daniel Sazonov näkee, että kaupungin on vastattava kasvupaineisiin.
– Vain riittävä asuntotuotanto varmistaa, että asumisen hinta säilyy kohtuullisena, eivätkä asunnottomuuden kaltaiset lieveilmiöt yleisty. Lähiluonnon vaaliminen on yhdistettävissä riittävän asuntotuotannon varmistamiseen, Sazonov sanoo ja mainitsee teollisuusalueet esimerkkinä minne asuntoja mahtuisi.
Perussuomalaisten pormestariehdokas, elinkeinoministeri Wille Rydmania ei huoleta hintojen nousu, koska asuntoja on hänen mukaansa jo enemmän kuin tarpeeksi. Rydman viittaa arvioon, jonka mukaan liikatuotannon purkautuminen vie jopa kuusi vuotta.
– Helsingin asukasluku kasvaa nykyisin lähinnä maahanmuuton voimin, ja ylimitoitettu rakentaminen myös ruokkii maahanmuuttajavetoista ja taloudelliselta arvoltaan nettonegatiivista väestönkasvua, Rydman perustelee.
Vihreiden pormestariehdokas, kansanedustaja Atte Harjanteen mielestä kysymys on tasapainosta. Myös hän kaavoittaisi asuntoja teollisuusalueille.
– Lähiluonnon jyrääminen toisi varmaan hintoja ja vuokria alas, mutta myös vääristä syistä, sillä luonto on yksi kaupungin vetovoimatekijöistä.
– Kaupungissa on mahdollista tarjota kohtuuhintaista asumista ja samalla puolustaa lähiluontoa. Muun muassa kaupungin rakennuttamien vuokra-asuntojen ja asumisoikeusasuntojen määrää voidaan ja pitää kasvattaa ilman, että viheralueita ei suuressa määrin pienennetä, SDP:stä pormestariksi pyrkivä kansanedustaja Eveliina Heinäluoma sanoo.
Rakentamisen kiistakapuloita on lukuisia joka puolella Helsinkiä Haagan Riistavuoresta ja Pajamäen Patterimäestä Pukinmäen joenrantaan, Vuosaaren puistoihin ja Laajasalon metsiin. Jos luontoalueille ei pidä rakentaa, tulisiko kaikki kiistojen kohteet siis säästää?
Sazonov myöntää, että kaikkea ei voi säilyttää.
– Esimerkiksi [Laajasalon] Stansvikin osalta rakennuspäätös tehtiin omassa mielessäni henkisesti jo silloin, kun Laajasaloon päätettiin rakentaa kallis raitiovaunusilta. Suuret investoinnit joukkoliikenneinfraan ovat perusteltavissa ainoastaan, kun äärelle rakennetaan riittävästi asumista. Stansvikin metsienkin osalta ylivoimaisesti suurin osa säilyy luontoalueena rakentamisen jälkeenkin, hän muistuttaa alueesta, josta on käyty kiivasta keskustelua.
Heinäluoma ja Harjanne sanovat, että arviointityö tulee jokaisen alueen kohdalla tehdä erikseen.
– Tällä kaudella olen puolustanut esimerkiksi [Vuosaaren] Rastilanrannan, Uutelan luontoalueen ja [Malminkartanon] Kartanonmetsän säilyttämistä, Heinäluoma mainitsee.
Vaikka liikennehanketta olisi ennalta perusteltu kaupunkirakenteen tiivistymisellä, alkaa toteuttamisvaiheessa tai sen jälkeen voimistua rakentamisen vastustus, Sazonov huomauttaa.
– Näitä päätöksiä on tehtävä johdonmukaisesti ja kokonaisuutena.
Heinäluoman ja Harjanteen mielestä jo pelkkä Kruunuvuorenrannan tuleva asukasmäärä, noin 13500, puoltaa Kruunusiltojen rakentamista.
Rydmanin mukaan Helsingin nykyisten joukkoliikenneinvestointien mittakaava ylipäätään on ”moninkertaisesti ylimitoitettu”.
Jos aiemmin päätetyt isot alueet kuten Malmin kenttä, sekä vaikeuksia kaavoituksessa kohdannut Östersundom, jätetään pois niin minne uusia asuntoja suuremmissa määrin mahtuisi?
– Esimerkiksi Roihupellon teollisuusalue tulee mieleen. Lisäksi kaupungin sisääntuloväylien muuttaminen katumaisemmaksi ympäristöksi mahdollistaisi rakentamista esimerkiksi Salmisaareen. Ylipäänsä se, että mahdollistetaan autoilun korvaaminen joukkoliikenteellä, kävelyllä ja pyöräilyllä, vapauttaa kaupungissa tilaa, Harjanne vastaa.
– Esimerkeiksi käyvät Hanasaaren vapautuva voimala-alue, Sörnäisten vankila-alue, Hernesaari, sekä Pitäjänmäen ja Vallilan toimistoalueet, joissa on merkittävää vajaakäyttöä ja hyvät liikenneyhteydet. Ilmalan varikkoalueella on tulevaisuudessa iso potentiaali, listaa Sazonov.
Heinäluoma viittaa voimassa olevan yleiskaavan linjauksiin täydennysrakentamiskohteista.
Lisää tornitaloja?
Pormestariehdokkaat ovat pitkälti yhtä mieltä siihen, että korkea rakentaminen sopii Helsinkiin, kunhan se istuu ympäristöönsä.
Vuosaaren ja Kalasataman esimerkit suurista vuokrakohteista ovat osoittaneet, etteivät tornitalot välttämättä tuota viihtyisää asuinympäristöä. Asukkaat ovat HS:ssä valittaneet levottomuudesta, murroista ja huumekaupasta.
Ehdokkaat toteavat, että tornitalot itsessään eivät ole ongelma.
– Ongelma ei ole rakennusten korkeus vaan niihin houkutellut asukkaat. Helsingin ei pidä omalla asuntopolitiikallaan houkutella asukkaita, jotka heikentävät asuinympäristöjemme laatua ja turvallisuutta, Rydman sanoo.
Sazonov satsaisi siistin ja laadukkaan ympäristön rakentamiseen – silloin myös häiriökäyttäytyminen on usein vähäisempää.
– Turvallisuuden takaaminen edellyttää laajaa patteria toimia kaavoituksesta kouluihin ja päihdepolitiikkaan, Harjanne katsoo.
Heinäluoman mukaan ratkaisuja Vuosaaressa ja Kalasatamassa ilmenneisiin ongelmiin haetaan parhaillaan.
– Kaupunki on käymässä yhdessä isojen vuokranantajien kanssa näitä tiettyjä häiriötilanteita läpi, hän kertoo.
Asuinalueiden eriytymisen vähentämiseksi lähiöihin haluttaisiin lisätä omistusasuntoja ja korkeatasoista julkista rakentamista. Rakennusyhtiö NCC kuitenkin juuri vetäytyi Kontulan ostarin kehityshankkeesta ja YIT jätti kaksi vuotta sitten Itäkeskuksen metrokorttelin.
– Esiin nostetut kohteet ovat valitettavia esimerkkejä rakennusalan heikosta suhdanteesta. Sen kääntyessä hankkeita lähtee varmasti myös paremmin liikkeelle. Kaupungin pitää osaltaan tehdä toimia käänteen vauhdittamiseksi esimerkiksi tonttipolitiikalla. Kriittisissä kohdin kaupungin on tarvittaessa oltava mukana laittamassa liikkeelle hankkeita, Sazonov määrittelee.
– Onneksi kaupunki on nyt ottanut itse Kontulan ostarin kehittämisestä vetovastuun, jotta uudistushanke saataisiin eteenpäin mahdollisimman nopeasti, Heinäluoma sanoo.
Rydmanin ratkaisu segregaation torjuntaan olisi rajoittaa reilusti ”huonosti sopeutuvaa maahanmuuttoa”.
– Kaupunkien tasolla pitää siirtyä vieraskielisten palveluiden jatkuvasta laajentamisesta velvoittavaan suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumiseen, hän sanoo.
Harjanne toteaa, että suhdanteisiin ei voi vaikuttaa, mutta hankkeiden pilkkominen pienemmiksi voisi auttaa niiden liikkeelle saannissa, silloin toteutus olisi mahdollista muillekin kuin suurimmille rakennusliikkeille.
Kysely tehtiin Helsingin viiden suurimman puolueen pormestariehdokkaille. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ei vastannut kyselyyn.
LUE MYÖS:
Paljonko Helsingin jättisilta oikeasti maksaa? Hanke käyttää lukua vuodelta 2020
"Keskuspuistoa ei saa jyrätä"
VU pyysi pormestariehdokkaita nimeämään kolme tärkeintä luontoaluetta, jotka Helsingissä tulisi säästää rakentamiselta. Näin he vastasivat:
Atte Harjanne: [Kruunuvuorenrannan] Stansvikissa olemme metsän säästämisen puolella, ja Östersundomissa pitäisi säästää luontoa kaavaehdotusta enemmän.
Eveliina Heinäluoma: Asukkaita olisi tärkeää kuulla nykyistä paremmin arviointityötä tehtäessä. Olen ehdottanut kaupunginosaraatien perustamista, jossa parannetaan kaupunkilaisten mahdollisuuksia vaikuttaa alueen kehittämiseen.
Wille Rydman: En halua asettaa alueita tärkeysjärjestykseen.
Daniel Sazonov: Helsingin tärkein yhtenäinen metsäalue on Keskuspuisto. Sitä ei saa jyrätä.