Lohi on kokenut kovia ennen ruokapöytäämme pääsyä. Sitä kasvatetaan valtaisissa altaissa, joissa kala on kokenut monta vitsausta. Tehokasvatus johti suuriin kalakuolemiin, ulkoisiin ja sisäisiin vammoihin. Suljettuun tilaan ahdetut kalat alkoivat vaikuttaa ympäröivään ekosysteemiin, suurten häkkien lähistö täyttyi ruoka- ja kalajätteistä, ja muualta vesistöstä levisi tuho: lohitäi, jota vastaan ihminen kehitti turmiota tuottavat myrkytyksensä.
Lohen kasvatusteollisuus kehitti puhdistajakaloja, ja alkoivat kasvattaa niitäkin. Aina kun ilmeni ongelma, sen ratkaisemiseksi hyökättiin paniikinomaisesti kovalla kiireellä. Jos tieto ongelmista vuoti ulkopuolisille, teollisuus kertoi merkittävistä parannuksista. Hätä oli kuitenkin niin suuri, ettei uusien keinojen seurauksia edes aavistettu – eikä haluttukaan.
Tarvittiin aina uusi keksintö, jolla edellisten keksintöjen ketjua pyrittiin korjaamaan. Olkoonkin Walt Whitman runoilija, joka ei varmaan paljoa tietänyt lohen jalostuksesta, kirjoitti kuitenkin viisaasti:
”Asioiden luonteeseen kuuluu, että jokaisen voiton, minkä tahansa, hedelmänä on aina jotain, joka tekee tarpeelliseksi vieläkin suuremman taistelun”.
Teollinen tuotanto merkitsi Norjalle miljardibisnestä, joka toi syrjäseuduille työpaikkoja, mutta siitä huolimatta valtiolle minimaalisesti tuloja, koska voitot valuvat harvoille. Lohesta kehiteltiin pelastusta maan taloudelle, kun ennustetusta öljyn loppumisesta tulisi totta. Ahneus ja vauhti johti kuitenkin valtaisiin haittoihin: niin ihmisterveyden kuin ympäristön hyvinvoinnin kustannuksella.
Ketju ”tahattomia” seurauksia
Lohitäitä ryhdyttiin torjumaan erilaisin laittein ja kemikaalein. Lohi joutui myös jatkuvan jalostusmanipuloinnin kohteeksi, siitä suhmuroitiin eri lajikkeita, jotta massatuotantoon pesiytyneet vitsaukset olisi voitu torjua. Ekosysteemi joutui kolariin ihmisen kanssa: luonnon lohi joutui tekemisiin näiden mutaatiokalojen kanssa ja menetti luontaisia selviytymisen keinojaan. Tämän vuoksi esimerkiksi maineikas Vossin lohi on katoamassa.
Toki onhan Norjan vuonoissa paljon liikkuvaa Atlantin vettä, ja joet syytävät raikasta vuoristojäätiköiden (kutistuvien) virtaa. Mutta mitä Norja kykenee ja haluaa tehdä luonnonkalojen hyväksi, kun maassa on yli 1 400 vesivoimalaa? Sähkö on kyllä uusiutuvaa, lohi sen sijaan ei.
Oli varmaankin yllätys, että niinkin terveysmaineen ja maapallon ravinnon saannin kannalta pelastukseksi brändätyn lohen kävi näin kehnosti. Ravinto jota kaloille syötettiin, ei olluttaan hyvästä. Antoipa EU:n Elintarviketurvallisuusvirasto suosituksen, jonka mukaan merentuotteita saattoi syödä 1-4 kertaa viikossa. Useimmissa maissa suositus oli noin 150 grammaa merentuotteita enintään kahdesti viikossa.
Kirjoittajien raportoimat tutkimustulokset myrkkyjen vaikutuksista ovat karseaa luettavaa. Tutkimuksia tehtiin paljon ja yhä laajempia. Eräässä analysoitiin 26 184 äitiä 11 maasta ja selvitettiin, paljonko he olivat syöneet kalaa ja miten se oli vaikuttanut lapsiin. Kalan syöntimäärä oli yhteydessä havaittuihin PCB-, fluoriyhdiste-, elohopea- ja arsenikkimääriin ihmiskehossa.
Myrkkyjä alkoi siis löytyä, jos tutkijat vain uskalsivat ja saivat mahdollisuuden kertoa havainnoistaan. Yksi syy kehitykseen oli, kun kalankasvattajat alkoivat ruokkia lohiaan Etelä-Amerikasta valtaisin määrin tuotetulla soijalähtöisellä materiaalilla. Ja sitähän siellä kasvatettiin monenlaisten kemikaalien avulla. Lisäksi Atlantti itsestään tarjoaa kala-altaisiin omia sekoituksiaan.
Mieleen tulee tupakkateollisuuden kikat
Kun ajelet Torniosta kohti Kilpisjärveä, vastaasi tulee vähän väliä pitkiä rekkoja. Raskaan liikenteen määrä on liki kolmannes, ja siitä huomattava osa on lohen kylmäkuljetusta kohti lentoa etelään, jossa se jalostetaan. Lohen matka on vuosikymmenten kuluessa muuttunut. Se ei enää vaella valtamereltä kohti vuonoja ja jokia, nyt se liikkuu kylmänä maassa ja ilmassa. Kuluttajina emme tiedä, mitä kaikkea se on kokenut ja miltä se on ennen käsittelyä näyttänyt. Suojelijat ilmaisevat kysymällä: miltä kalasta tuntui.
Valtaisaksi liiketoiminnaksi paisunut kalankasvatus kykenee puolustautumaan tehokkaasti kriitikoita vastaan. Firmoilla on palkkalistoillaan pelle pelottomia, juristeja ja ystävinään ministeri- ja virkamiestahon portinvartijoita. Paikallistasolla yritystoiminta koetaan tärkeämmäksi kuin ympäristöongelmista ja etiikasta varoittavien tutkijoiden viestit.
Kalankasvatuksella rikastuneet yritykset kykenevät puolustautumaan kuin entisaikojen tupakkateollisuus. Tuolloin tupakka todistettiin sopivin asiantuntijalausunnoin, että se on haitatonta, mutta miten on nyt? Maailmanlaajuisesti on todistettu toisin. Tapahtuuko lohen suhteen pikkuhiljaa samalla tavalla, kun haitat on jo todettu sekä ihmisissä että ympäristössämme. Tietopamfletti lohesta voisi sisältää jopa sisältövaroituksen: tuote saattaa aiheuttaa pahan maun lisäksi muitakin haittoja.
Simen Saetre & Kjetil Östli: Vieraslaji. Kuinka lohesta tuli miljardibisnes. Gummerus 2023.
