Lompakossasi oleva eurokolikko tai -seteli voi parhaimmillaan olla jopa tuhansien eurojen arvoinen. Arvokkaan kolikon tai setelin tunnistaminen ei välttämättä ole helppoa, sillä päällisin puolin ne näyttävät aivan tavallisilta rahoilta. Tiettyjen yksityiskohtien tarkkailu voi kuitenkin paljastaa arvokkaan keräilyharvinaisuuden.
Suomalaisista eurokolikoista Suomen numismaattisen yhdistyksen (SNY) toiminnanjohtaja Marko Manninen mainitsee esimerkkinä niin sanotun risurahan. Kyseessä on kahden euron erikoiskolikko, joka julkaistiin vuonna 2004.
– Kierrossakin olleesta kolikosta voidaan maksaa 20 euroa, Manninen kertoo Verkkouutisille.
Aikanaan risurahat olivat yleisiä kierrossa, ja halukkaat saivat vaivattomasti kerättyä ne talteen. Nykyään kolikkoa on käytännössä mahdotonta enää löytää kierrosta.
– Siitä on kuitenkin jo 20 vuotta, kun kolikot laitettiin liikkeelle. Siinä ajassa ne on kerätty jo pois.
Lisäksi joistakin kultaisista ja hopeisista erikoiskolikoista on huutokaupoissa maksettu tuntuvia summia. Kierrossa olleista eurokolikoista Manninen mainitsee yhdeksi esimerkiksi myös vuoden 2006 kahden euron kolikon, jossa on niin sanotusti väärä kartta.
Kolikon harvinaisuus ja siten myös keräilyarvo perustuu siihen, että kolikon arvopuolella oleva kartta on virheellinen. Ennen vuotta 2007 lyödyissä kolikoissa kartassa oli esitettynä vain Euroopan unionin jäsenmaat. Osaan vuonna 2006 lyötyjä kahden euron kolikoita oli kuitenkin päätynyt koko Euroopan kartta, jossa on mukana myös sellaisia maita, jotka eivät olleet unionin jäsenmaita.
– Sen kolikon arvo on pyörinyt parhaimmillaan 40–50 eurossa, Manninen kertoo.
Toisin kuin vanhojen markkakolikoiden kohdalla, eurokolikoiden hinnat ovat yleensä pysyneet vain kymmenissä euroissa. Mannisen mukaan tämä johtuu siitä, että eurokolikot eivät ole olleet käytössä kovin pitkään. Lisäksi niiden saatavuus on hyvä ja kolikoita on liikkeellä paljon.
– Lisäksi ne ovat nimellisarvollisesti käypää rahaa, niin tietysti se on myös rasite.
Halutuinta keräilyharvinaisuutta ei löydy kierrosta
Ulkomaisista kolikoista on maksettu suurempiakin summia. Esimerkkinä Manninen mainitsee niin sanotun Grace Kelly-kolikon. Kyseessä on vuonna 2007 Monacossa lyöty kahden euron kolikko, jonka kääntöpuolella on Grace Kellyn muotokuva. Grace Kelly oli Monacon ruhtinas Rainier III:n puoliso sekä tunnettu näyttelijä.
– Sen myyntihinta on ollut meidän huutokaupoissamme 2 000–2 500 euroa.
Ulkomaisissa huutokaupoissa kolikon hinta on noussut korkeammalle. Alankomaalaisessa verkkokaupassa sen hinta nousi lähes 5 000 euroon.
Mannisen mukaan kolikon korkean hinnan syynä on sen harvinaisuus. Kolikkoa lyötiin aikanaan vain 20 001 kappaletta.
– Eräiden tietojen mukaan niistäkin kolikoista 5 000 olisi päätynyt suoraan [Monacon nykyiselle ruhtinaalle] Albert II:lle eli Rainier III:n ja Grace Kellyn pojalle. Näin ollen keräilijöille ei olisi alun perinkään jäänyt kuin 15 000 kappaletta.
Grace Kellyn kuvalla varustettu raha on ylivoimaisesti arvokkain eurokolikko. Samalla Manninen huomauttaa, että kolikkoa on turha yrittää etsiä omasta lompakosta tai kierrosta muutenkaan.
– Sitä ei voi löytää kierrosta, koska sitä ei ole koskaan sinne edes laitettu. Kaikki kolikot ovat menneet keräilijöille suoraan rahapajalta, Manninen huomauttaa.
Harvinaisista euroseteleistä maksetaan tuhansia euroja
Myös euroseteleiden joukosta löytyy keräilyharvinaisuuksia. Oulun numismaattisen kerhon huutokaupanhoitajan Tero Kontiokarin mukaan joistakin seteleistä maksetaan reilusti yli nimellishinnan. Esimerkkinä hän mainitsee ensimmäisen eurosetelisarjan suomalaiset setelit. Ne tunnistaa setelin sarjanumeron alussa olevasta L-kirjaimesta.
– Jos setelit ovat pakkasileitä ja kiertämättömiä, käytännössä niistä saa vähintään 2–3-kertaisesti nimellisarvonsa tänä päivänä, Kontiokari kertoo VU:lle.
Ohjeistus pätee etenkin nimellisarvoltaan pienempiin seteleihin. Kontiokarin mukaan esimerkiksi ensimmäisistä virheettömistä viiden euron seteleistä voi saada 15 euroa ja kymmenen euron setelistä 20 euroa.
Isoimpien seteleiden kohdalla kerroin ei ole yhtä suuri, mutta niistäkin voi saada nimellisarvoa huomattavasti suuremman summan.
– L-kirjaimella varustetun 500 euron setelin hinta liikkuu tänä päivänä noin 750 eurossa. 200 euron setelistä voi saada noin 250 euroa, Kontiokari toteaa.
Joskus virheettömästä 500 euron setelistä on maksettu enemmänkin. Kontiokarin mukaan irlantilainen (T-kirjain sarjanumeron alussa) 500 euron seteli myytiin Yhdysvalloissa huutokaupassa peräti 7 200 dollarin hintaan. Euroiksi muutettuna se olisi nykyisen kurssin mukaan noin 6 323 euroa.
Ensimmäiset eurosetelit laskettiin liikkeelle vuonna 2002. Jos silloin tuli laitettua virheettömiä seteleitä talteen, niillä voi tänä päivänä olla keräilyarvoa.
– Oleellinen asia on, että niissä ei ole taitteita tai muitakaan käytön jälkiä. Keräilijät maksavat nimellisarvoa enemmän vain täysin virheettömistä seteleistä, Kontiokari muistuttaa.
Pienet yksityiskohdat paljastavat harvinaisuuden
Harvinaisimpien euroseteleiden kohdalla hinta voi nousta jopa tuhansiin euroihin. Yksi esimerkki on belgialainen toisen setelisarjan viiden euron seteli. Sen tunnistaa belgialaiseksi numerosarjan alussa olevasta Z-kirjaimesta. Harvinaisen setelistä tekee se, että siinä on Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtajana vuosina 2003–2011 toimineen Jean-Claude Trichetin allekirjoitus. Itse seteli laskettiin liikkeelle vasta vuonna 2013.
– Sillä allekirjoituksella niitä tiedetään olevan vain kolme kappaletta.
Kontiokarin mukaan harvinaisen setelin liikkeelle laskun takana on ilmeisesti virhe. Seteleitä ei olisi pitänyt laittaa ollenkaan kiertoon Trichetin nimellä, sillä vuonna 2013 keskuspankin pääjohtajana toimi Mario Draghi. Harvinaisissa seteleissä on todennäköisesti ollut kyse harjoituskappaleista, joita ei ollut tarkoitettu laitettavaksi kiertoon.
– Tällaiset yksittäiset poikkeamat normaalista painoksesta voivat olla hyvinkin kalliita. Puhutaan tuhansista euroista.
Tero Kontiokari arvioi kyseisen setelin arvoksi tällä hetkellä noin 5 500 euroa.
– Voi olla, että sitä ei saa ostettua silläkään hinnalla.
Toisena esimerkkinä Kontiokari mainitsee ensimmäisen setelisarjan suomalaisen 20 euron setelin. Kyseisen setelin tuntee L-kirjaimesta ja koodista R015. Hänen mukaansa tällaisia seteleitä tiedetään olevan olemassa vain kaksi kappaleita.
– Olen pitänyt sellaista kädessäni ja tarjonnut siitä 3 000–4 000 euroa. Se ei riittänyt.
Tämä kyseinen seteli oli päätynyt sen omistavalle keräilijälle aikanaan kierrosta. Seteli oli nostettu tavallisesta automaatista.
– Rahan nosti alun perin hänen äitinsä. Numismaatikkona poika kiinnitti huomiota setelin sarjanumeroon ja ymmärsi sen olevan harvinainen.
Kontiokarin mukaan yksi harvinainen euroseteli on myös hänen omista kokoelmistaan löytyvä ranskalainen ensimmäisen sarjan kymmenen euron seteli. Sen tunnistaa Ranskan maakoodista U ja numerosarjasta L015.
– Niitä ei tunneta kuin yhdeksän kappaletta. Sen arvo voi nousta tuhansiin euroihin.
Myös muut tekijät voivat tehdä setelistä arvokkaan.
– Setelissä voi olla painovirheitä, jonka takia siitä puuttuu sarjanumero, osa painoväristä tai osa hologrammista. Tällaiset poikkeamat voivat tehdä setelistä keräilijöiden keskuudessa halutun.
Nouseeko eurojen arvo ajan myötä?
Eurosetelit uudistettiin vaiheittain vuosien 2013–2019 aikana. Uudistuksen myötä kaikki eurosetelit muuttuivat lukuun ottamatta 500 euron seteliä. Se jätettiin uudesta setelisarjasta kokonaan pois. Syynä oli EKP:n halu torjua rahanpesua ja rikollisuutta.
Samalla seteleiden uudistus on tarkoittanut sitä, että ensimmäisen eurosetelisarjan rahat ovat jääneet pois kierrosta. Siksi niillä alkaa olla myös yhä enemmän keräilyarvoa – kunhan setelit ovat virheettömiä.
– Vanha sanonta on, että jos setelin taittaa kerran, sen arvosta putoaa puolet. Jos taittaa toisen kerran, siitä putoaa taas puolet, Kontiokari havainnollistaa.
Myös nyt käytössä olevat toisen sarjan eurosetelit tulevat katoamaan pian kierrosta. EKP on ilmoittanut aikovansa uudistaa euroseteleiden ulkoasun ja tuovansa uudet eurosetelit kiertoon.
Sekä Manninen että Kontiokari uskovat, että ensimmäisten eurokolikoiden ja seteleiden arvot tulevat nousemaan ajan myötä. Virallisesti eurokolikot ja -setelit laskettiin liikkeelle vuoden 2002 alussa.
– Se on aina kiinni siitä, kuinka paljon on keräilijöitä. Rahoja on keräilty koko ihmiskunnan historian ajan. Jonkinlaista arvonnousua on odotettavissa, mutta sen ennustaminen on vaikeaa, Kontiokari sanoo.
Hän uskoo, että etenkin harvinaiset yksilöt tulevat pitämään arvonsa.
– Myös kierrossa olleen yleisen ”bulkkitavaran” arvo tulee pikkuhiljaa nousemaan. Mitään rakettimaista hinnannousua en silti osaa ennustaa, Kontiokari pohtii.
Lisätietoja harvinaisista euroseteleistä löytyy Oulun numismaattisen kerhon verkkosivuilta.
Euro
Euroopan unionin yhteinen rahayksikkö. Tällä hetkellä käytössä 20 jäsenvaltiossa sekä niille kuuluvilla alueilla.
Euron alayksikkö on sentti. Yksi euro on arvoltaan sata senttiä.
Rahayksikkö otettiin käyttöön tilivaluuttana 12 EU:n jäsenvaltiossa 1. tammikuuta 1999. Eurosetelit ja -kolikot laskettiin liikkeelle 1. tammikuuta 2002, jolloin euro korvasi myös aiemmin käytössä olleet kansalliset rahayksiköt, kuten Suomen markat ja Ranskan frangit.
EU:n jäsenmaista eurot eivät ole käytössä Bulgariassa, Tshekissä, tanskassa, Unkarissa, Puolassa, Romaniassa ja Ruotsissa. Eurot eivät olleet koskaan käytössä myöskään EU:sta eronneessa Britanniassa.
LUE MYÖS:
Löytyykö sinulta vielä markkoja? Tästä setelistä maksettiin 64000 euroa