Vain vähän terveydenhuoltojärjestelmään luottavien osuus on nelinkertaistunut neljästä prosentista 17 prosenttiin vuosina 2021–2024. Luottamus laski kaikissa väestöryhmissä, mutta erityisen jyrkästi pienituloisilla ja yksinasuvilla.
Tulokset käyvät ilmi Kalevi Sorsa -säätiön analyysistä, jonka on kirjoittanut väestötieteen tohtori Aapo Hiilamo. Aineistona on käytetty Tilastokeskuksen keräämän Kansalaispulssi-kyselyn tuloksia vuosilta 2021–2024.
– Luottamuksen lasku on huolestuttavaa, sillä se ei kerro ainoastaan palvelujen tasosta, vaan heikentää kansanterveyttä jo itsessään. Jos kansalaiset luottavat terveyspalveluihin, he paitsi hakeutuvat hoitoon ajoissa, myös osallistuvat aktiivisesti oman terveytensä edistämiseen esimerkiksi noudattamalla terveydenhuollon ammattilaisten suosituksia ja rokotusohjelmia, toteaa Hiilamo tiedotteessa.
Yleinen kansalaisten luottamuksen aleneminen julkiseen hallintoon ei selitä muutosta kuin pieneltä osin, sillä luottamus muihin viranomaisiin ei ole pudonnut samalla tavalla. Vain luottamus hallitukseen laski määrällisesti enemmän vuodesta 2021 vuoteen 2024, eli 83 prosentista 57 prosenttiin.
– Luottamuksen lasku terveydenhuoltojärjestelmään voi johtua palvelujen heikentymisen ohella kriisipuheesta. Myös terveydenhuoltojärjestelmän muutokset kuitenkin vaikuttavat, sillä luottamus on heikentynyt eniten väestöryhmissä, jotka käyttävät paljon palveluja, Hiilamo arvioi.
– Palvelujen heikentymisestä kertoo sekin, että tilastojen mukaan yhä useampi jää ilman hoitoa pitkien jonojen vuoksi, hän lisää.
Ratkaisuja ongelmaan
Hiilamon mukaan poliittisten päätösten merkitys kasvaa tulevina vuosina, kun paljon palveluja käyttävien ikääntyneiden osuus nousee. Yli 80-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan 150 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä, mutta hallitus ei ole tehnyt päätöksiä lisätä resursseja palvelutarpeen kasvun mukaisesti.
– Leikkaukset terveydenhuollon rahoituksesta ja esimerkiksi hoitotakuun pidentäminen voivat heikentää edelleen luottamusta julkisiin palveluihin. Luottamusta vähentää myös keskustelu hyvinvointialueiden alijäämistä sekä irtisanomisista, Hiilamo sanoo.
Hänen mukaansa luottamuksen palauttaminen terveyspalveluihin vaatii myös rakenteellisia uudistuksia, kuten hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmän uudistamista sekä yksityisen ja julkisen terveydenhuollon vastuiden tarkempaa määrittelyä.
Sen sijaan yksityisten lääkärikäyntien tukeminen Kela-korvauksin ei ole Hiilamon mielestä kustannustehokas tapa parantaa hoitoon pääsyä.
– On tärkeää keskustella yhtäältä siitä, kuinka paljon ylipäätään haluamme käyttää julkisia varoja sosiaali- ja terveyspalveluihin ja toisaalta siitä, minkä tasoiset palvelut niillä voimme realistisesti saada. Luottamus terveydenhuoltojärjestelmään on vaikea rakentaa, mutta helppo menettää, hän sanoo.
