Kamala Harris on yleisesti julistettu taannoisen Donald Trumpin kanssa pidetyn USA:n presidentinvaaliväittelyn selväksi voittajaksi. Siltikin vain kolme prosenttia äänestäjistä kertoo muuttaneensa mieltään väittelyn johdosta, ja Harrisin johto on väittelyä seuranneiden viikkojen aikana kasvanut RCP:n kyselyiden keskiarvossa vain mitättömät 0.3 prosenttiyksikköä. Sekä valtakunnallisissa että vaa’ankieliosavaltioiden kyselyissä ehdokkaiden kannatuserot ovat edelleen virhemarginaalin sisällä, ja sitten väittelyn hyvin tasaväkisiä osavaltioita on ilmaantunut kaksi lisää.
Miten tässä näin pääsi käymään? Selitystä voidaan etsiä väittelyn alla julkaistusta New York Timesin/Siena Collegen mielipidekyselystä. Sen dataan sisältyi yksityiskohta, jota demokraatit ja
heitä tukeva media eivät ole halunneet julkisesti mainostaa. Se näet romuttaa heidän koko ydinargumenttinsa siitä, miten asiat ovat kuulemma koko ajan menossa parempaan suuntaan, pois päin kaikista Trumpin aikaan saamista katastrofeista ja kiitos Bidenin-Harrisin hallinnon kaikin puolin erinomaisten toimien.
Yhdysvaltalaisten hyvin selvä enemmistö vaan ei suinkaan koe asioiden olevan menossa parempaan suuntaan. Siksi ilmoitti tuohon New York Timesin kyselyyn vastanneista peräti 61 prosenttia haluavansa tämän vuoden vaaleista ”huomattavaa muutosta” suhteessa Bidenin ja Harrisin hallinnon tekemään. Yhtä moni sanoi juurikin Trumpin edustavan tätä ”huomattavaa muutosta”. Ainoastaan 30 prosenttia katsoi maansa tilan ja kehityssuunnan hyväksi ja 60 prosenttia oli päinvastaista mieltä.
Väittelyn jälkeen tehdyssä Rasmussenin kyselyssä jo yli 70 prosenttia katsoi nimenomaan Trumpin tarjoavan nykymenoon kaivattua muutosta. Tätä halusi 74 prosenttia valkoisista amerikkalaisista, mutta myös 71 prosenttia mustista, 69 prosenttia latinoista ja 76 prosenttia muihin etnisiin vähemmistöihin kuuluvista. Vain kaksi kymmenestä halusi Bidenin-Harrisin hallinnon politiikalle jatkoa ja miltei kuusi kymmenestä katsoi Harrisin edustavan juurikin ”samaa vanhaa”.
Kannattaa huomioida myös aiemmin julkaistun Gallupin vuosittaisen tyytyväisyyskyselyn tulokset. Siinä vain 47 prosenttia amerikkalaisista kertoi olevansa nyt hyvin tyytyväisiä omaan elämäänsä ja elinolosuhteisiinsa. Luku on alhaisin koskaan mitattu lukuun ottamatta yhtä ainoaa vuotta (jolloin tyytyväisiä oli yhden prosenttiyksikön verran vähemmän). Sen sijaan Trumpin kaudella juuri ennen koronapandemiaa omaan elämäänsä hyvin tyytyväisiä oli peräti 65 prosenttia ja elinolosuhteisiinsa yleisesti tyytyväisiä ennen kokemattomat 90 prosenttia.
Kontrasti amerikkalaisten nykyisten tuntemusten ja Trumpin ajan tuntemusten kesken on siis melkoinen. Mutta kyse ei ole vain tunteista – vaan tosiasioista. Kyse on siitä, että enemmistö
amerikkalaisista todellakin voi paremmin Trumpin kaudella ennen pandemiaa kuin voi nyt miltei neljä vuotta pandemian jälkeen Bidenin ja Harrisin alaisuudessa. Myös viralliset luvut vahvistavat tämän, eivätkä nämä luvut valehtele.
Ensinnäkin Trumpin kaudella ennen pandemiaa työttömyysaste Yhdysvalloissa oli 3.5 prosenttia, alhaisin yli viiteenkymmeneen vuoteen. Nyt nelisen vuotta pandemian jälkeen työttöminä on 4.2 prosenttia. Mustien työttömyysaste laski Trumpin aikana alhaisimmalle koskaan mitatulle tasolle eli 5.3 prosenttiin. Nyt se on 6.1 prosenttia. Latinoista taasen oli Trumpin kaudella ennen pandemiaa työttöminä harvempi kuin koskaan, vain 3.9 prosenttia – ja on nyt 5.5 prosenttia. Nuorisotyöttömyyden taso oli 7.9 prosenttia ja on nyt 9.7 prosenttia, naisten työttömyyden taasen 3.5 prosenttia, nyt 4.1 prosenttia.
Trumpin kaudella ei kärsitty inflaatiosta, mutta Bidenin-Harrisin kaudella todellakin on kärsitty, ja se on syönyt Trumpin alaisuudessa alkaneen ja yhä jatkuvan yleisen palkkatason nousun hedelmät. Yksinkertaisesti sanottuna suurin osa amerikkalaisista ei ole viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana tullut rahallisesti toimeen, kiitos Bidenin-Harrisin inflaation.
Vuosittainen inflaatiovauhti oli Trumpin kaudella keskimäärin 1.8 prosenttia, ja hänen viimeisenä kuukautenaan vain 1.4 prosenttia. Nyt se on 2.9 prosenttia mutta kävi Bidenin-Harrisin alaisuudessa välillä jopa kahdeksassa prosentissa, eikä ole missään vaiheessa laskenut edes Trumpin ajan korkeimmalle tasolle. Yleinen kuluttajahintaindeksi nousi Trumpin kaudella seitsemän prosenttia, mutta Bidenin-Harrisin kaudella peräti 19 prosenttia ja monien perustarvikkeiden osalta tästäkin enemmän – jauhelihan ja leivän osalta 50 prosenttia, maidon 25 prosenttia, bensiinin 60 prosenttia ja sähkön 30 prosenttia. Viimeksi mainittu hinnannousu yksistään on kolminkertainen Trumpin kauteen verrattuna.
Kaiken tämän takia keskimääräinen amerikkalainen kotitalous joutuu nyt käyttämään joka kuukausi noin 1 400 dollaria enemmän välttämättömien tarvikkeiden ja palveluiden hankintaan kuin Trumpin kaudella. Keskimääräisen kotitalouden ostovoima on laskenut ainakin 7 400 dollarilla, kun se nousi Trumpin alaisuudessa noin 6 000 dollarilla. Keskimääräiset inflaatiotarkistetut palkat ovat laskeneet 2,5 prosenttia ja tulot yli neljä prosenttia. Pelkästään Bidenin ja Harrisin toteuttaman elinkeinoelämän lisäsääntelyn takia kotitalouksille on koitunut lisäkustannuksia 9 600 dollarin verran siinä missä Trumpin kauden yhtä historiallinen deregulaatio tuotti niistä kullekin kustannussäästöjä miltei 11 000 dollarilla.
Vielä lisää litaniaa: yleisimpien asuntolainojen korot ovat kivunneet Trumpin loppuajan 2.7 prosentista viime vuoden 7.5 prosenttiin. Nytkin ne ovat 6.2 prosenttia. Keskimääräisen uuden kodin kuukausittaiset lainakustannukset ovat nousseet jopa 90 prosenttia sitten Trumpin kauden ja kodin ylläpitämisen kokonaiskustannukset peräti 114 prosenttia. Samalla on kotitalouksien keskimääräinen velka räjähtänyt Trumpin kauden lopun 92 000 dollarista nykyiseen yli 179 000 dollariin.
Myös köyhyysrajan alapuolella eläviä on nyt enemmän. Trumpin kaudella ennen pandemiaa amerikkalaisista eli köyhyydessä 10 prosenttia ja pandemiavuonna vain 9.1 prosenttia. Bidenin-Harrisin kauden viimeisimpien lukujen mukaan heistä elää tänään köyhyydessä 11.1 prosenttia. Samalla on köyhyydessä elävien lasten määrä yli kaksinkertaistunut, nousten Trumpin viimeisen vuoden 5.2 prosentista nykyiseen 13.7 prosenttiin.
Tämäkin vielä: toisin kuin Harris ja häntä tukeva media väittävät, väkivaltarikollisuus ei suinkaan ole vähentynyt sitten Trumpin ajan. Päinvastoin, oikeusministeriön omien lukujen
mukaan väkivaltarikoksien määrässä (pois lukien murhat) on Bidenin-Harrisin kaudella koettu lisäystä 55 prosenttia (ja suurkaupungeissa jopa 58 prosenttia) siinä missä Trumpin kaudella ne vähenivät 15 prosenttia. Myös henkirikosten määrä on lisääntynyt, sillä näitä tehtiin FBI:n viimeisimpänä tilastointivuonna (2022) lukumääräisesti selvästi enemmän kuin yhtenäkään Trumpin vuonna (ja alustavien arvioiden mukaan trendi jatkuu edelleen). Koska FBI:n tilastoista puuttuu osa suurkaupungeista, tosiasialliset luvut ovat itse asiassa raportoituakin korkeampia.
Ja lopuksi: maassa laittomasti oleskelevien maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt Bidenin ja Harrisin kaudella noin 10 miljoonalla. Pahimpina vuosina se on lisääntynyt yli kahdella miljoonalla vuodessa siinä missä Trumpin kauden vuosittainen keskiarvo oli 475 000. Laittoman maahanmuuton kokonaiskustannukset ovat kaksinkertaistuneet sitten Trumpin kauden, ja valtio käyttää näiden ihmisten elättämiseen nyt vuosittain yli 150 miljardia dollaria veronmaksajien rahoja. Kaikki tämä raha on poissa talousahdingossa kituuttavilta kansalaisilta.
Nämä asiat – maahanmuutto, rikollisuus, inflaatio ja talous – ovat niitä, jotka kaikkien kyselytutkimusten mukaan kiinnostavat äänestäjiä ylivoimaisesti eniten tämän vuoden vaaleissa. Nämä ovat asioita, jotka jokainen amerikkalainen kokee jokapäiväisessä elämässään. Juuri näiden asioiden takia haluaa yli 60 prosenttia amerikkalaisista ”huomattavaa muutosta” Bidenin-Harrisin hallinnon tekemään. Ja juurikin kaiken tämän takia on Donald Trump edelleenkin vahvoilla Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi.
