Juristiliiton puheenjohtajan, professori Tuuli Linnan mukaan tarve maalittamisen erilliskriminalisoinnille on ehdottomasti olemassa.
– Vaikka maalittamiseen voidaan jo nyt osin puuttua muihin tarkoituksiin säädettyjen rikostunnusmerkistöjen kautta, ei mikään niistä – eivätkä myöskään osallisuusopit – osu riittävästi kohdilleen, Linna kirjoittaa liiton blogissa.
Hänen mukaansa olisi hyvä kuulla, minkä rikoksen tai rikosten tunnusmerkistöä sovelletaan esimerkiksi seuraavaan tapahtumainkulkuun:
– Asianosainen, joka on tyytymätön siihen, että tuomari on hylännyt esteellisyysväitteen ja on päättänyt käsitellä kyseisen riita- tai rikosasian, ryhtyy nimittelemään tuomaria lahtariämmäksi ja natsisiaksi ja kannustaa muita lähettämään vastaavia haukkumanimiä. Seurauksena on viestien vyöry, jossa tuomarin sähköposti tai Facebook täyttyvät kymmenistä toinen toistaan törkeämmistä haukkumanimistä, joista osa koskee tuomarin perhettä, Linna kuvailee esimerkkitapausta.
Se, että syytteeseen joutuisi tällaisissa tilanteissa kymmeniä tai satoja ihmisiä, ei voi Linnan mukaan olla syy olla kriminalisoimatta maalittamista.
– Joukossa tyhmyys tunnetusti tiivistyy, mutta joukon suuruus ei saa olla suojatekijä, joka estää syytteen nostamisen. Ei oikeusvaltiossa.
Oikeusministeri Leena Meri (ps.) on sanonut, ettei hallitus ole esittämässä maalittamista kriminalisoitavaksi. Hänen mukaansa maalittamiskysymystä käsiteltiin hallitusneuvotteluissa ja tuossa yhteydessä todettiin, että erilliskriminalisoinnille ei ole tarvetta.
Meri myös katsoo, että rikoslain tehtävänä ei voi olla kärkevän tai jopa vihamielisen kritiikin estäminen.
– Olen täysin samaa mieltä, kritiikki on sallittava. On myös sallittua joukkoistaa kritiikki, jossa ilmaistaan kärjekkäästi se, että esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren esteellisyyssäännökset ovat läpimätiä tai että tuomio on läpimätä, Linna kirjoittaa.
Linna jatkaa, että maalittamisen erilliskriminalisoinnissa ei kiellettäisi mielipiteen joukkoteilaamista vaan kielletään henkilön joukkoteilaaminen. Hän myös huomauttaa, että maalittamisen säätämisestä erikseen rangaistavaksi on tehty kaksi varsin perusteellista selvitystä.
– Ensimmäinen arviomuistio oli varauksellinen kriminalisointitarpeesta.
– Sen sijaan tuoreemmassa selvityksessä päädyttiin siihen, että maalittamisen säätämiselle rangaistavaksi on löydettävissä perusteita. Lausuntokierroksella kriminalisoinnille näki tarvetta ja edellytyksiä enemmistö niistä lausunnonantajista, jotka nimenomaisesti lausuivat tarpeesta ja edellytyksistä.
Se, onko maalittaminen sopiva nimike rikoslakiin, on Linnan mukaan pikkuasia itse asian tärkeyden rinnalla.
– Lopulliseen rikosnimikkeeseen ei pidä tässä vaiheessa takertua. Lopullinen rikosnimike voi olla vaikkapa ”joukkovainoaminen”, ”joukkoistettu virkamiehen tai työntekijän painostaminen” taikka ”ryhmäpainostus”. Nimikkeitä kyllä löytyy.
Hän muistuttaa, että kriminalisoinnin on oltava viimeinen keino.
– Mutta silloin kun tilanne sitä vaatii, on se viimeinenkin keino otettava käyttöön.
Juristiliiton puheenjohtajana hän painottaa, että Petteri Orpon (kok.) hallituksen velvollisuus on reagoida yhteiskunnassa ilmeneviin epäkohtiin, onpa niistä lausuttu hallitusohjelmassa tai ei.
– Haluamme uskoa hallituspuolueiden harkintakykyyn asiassa ja luottaa siihen, että oikeusvaltiossa osataan säätää maalittamisen kriminalisointi niin, että sananvapaus turvataan, mutta sananvapauden väärinkäyttö estetään.
Muussa tapauksessa kysymys ei hänen mukaansa ole vain arvottomasta keskustelukulttuurista vaan heikosta oikeusvaltiosta, joka ei kykene suojamaan esimerkiksi tuomareiden ja muiden oikeudenhoidon toimijoiden riippumattomuutta.
