Viimeistään Venäjän käymä hyökkäyssota Ukrainassa on saanut useimmat Puolustusvoimiin ja maanpuolustukseen aiemmin penseästi suhtautuneet tahot korjaamaan kantojaan. Maanpuolustustahto ja luottamus Puolustusvoimiin ovat nousseet ennätyslukemiin. Samalla reserviläistoiminta on aktivoitunut ja sitä arvostetaan – muualla kuin korkeakouluissa.
Korkeakoulut suhtautuvat nihkeästi pakollisiin kertausharjoituksiin ja niihin osallistuville opiskelijoille ollaan usein haluttomia myöntämään joustoja harjoituksen ajalle määrätyistä tehtävien palautusajankohdista tai läsnäolovelvoitteista.
Mikäli harjoitukseen osallistumisesta aiheutuva poissaolo on mahdollista korvata, saatetaan opiskelijan syliin sysätä moninkertainen, rangaistuksenomainen tehtävätaakka. Jos poissaolon korvaamista ei mahdollisteta, saattaa kurssisuoritus vaarantua ja jopa valmistuminen viivästyä.
Joustamattomat käytännöt ovat kohtuuttomia, sillä reservissä oleva on asevelvollisuuslain nojalla velvoitettu osallistumaan kertausharjoitukseen, rangaistuksen uhalla.
Montaa reserviläistä vuosittain koskettava epäkohta valkeni itselleni omakohtaisen kokemuksen myötä. Opiskelen yliopistossa ja kertausharjoitukseni ajalle osui suuri palautettava kurssitehtävä. Pyysin mahdollisuutta lisäaikaan tai saada tehdä tehtävä etukäteen. Pyyntöni evättiin “opiskelijoiden yhdenvertaisuuteen” vedoten. Lopputuloksena tein tehtävää harjoituksen ensimmäisinä öinä. Omalla kohdallani kurssisuoritus ei vaarantunut, mutta monella muulla tilanne on tukalampi.
Korkeakoulujen pitää petrata suhtautumistaan maanpuolustukseen. Tällä hetkellä käytännöt poikkeavat opinahjojen välillä ja sisällä, joten tarve yhtenäiselle ja kepittävän sijaan kannustavalle ohjeistukselle on ilmeinen.
Kertausharjoituksesta voi hakea vapautusta, mutta korkeakoulujen joustamattomuuden ei pitäisi ajaa siihen. Kertausharjoitukset ovat erittäin tärkeitä puolustuskyvyn ylläpitämisen kannalta, sillä niissä harjoitellaan toimimista paitsi omassa sodanajan tehtävässä, myös oman sodanajan joukon kanssa. Saapumatta jättäminen on menetys paitsi reserviläiselle itselleen, myös muulle harjoittelevalle joukolle.
Toinen keskeinen kehityskohde on korkeakoulujen suhtautuminen Puolustusvoimien johtajakoulutukseen. Osa korkeakouluista mahdollistaa varusmiespalveluksessa suoritetun reservin aliupseeri- tai upseerikurssin hyväksiluvun ja opintopisteiden saamisen. Se on perusteltua, sillä koulutuksessa on paljon sisältöä, joka vastaa korkeakoulujen tarjolla olevia opintokokonaisuuksia.
Valitettavasti käytännöt hyväksilukemisen suhteen poikkeavat toisistaan oppilaitoskohtaisesti. Samaakin tutkintoa suorittava saa eri määrän opintopisteitä riippuen siitä, missä korkeakoulussa tutkintoaan suorittaa, jos siis ylipäätään on oikeutettu hyväksilukemaan osaamisensa.
Laadukkaan johtajakoulutuksen tasavertainen hyväksilukumahdollisuus asettaisi opiskelijat samanarvoiseen asemaan ja kannustaisi hakeutumaan pidempään johtajakoulutukseen.
Läkisääteisen velvollisuuden suorittamisen ei pitäisi aiheuttaa kohtuuttomia ongelmia opin tiellä eikä Puolustusvoimien johtajakoulutusta pitäisi katsoa kieroon. Yksi yliopistolain yliopistoille määräämistä tehtävistä on kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Lain kirjaimen kunnioittaminen edellyttää, että maanpuolustustahto ei kostaudu korkeakoulussa.