Tiedotusvälineiden journalisteja ja kustannustoimittajia edustavan Journalistiliiton uskottavuus on joutunut koetukselle. Suurin syyllinen siihen on liiton lehden Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.
Tekijänoikeusneuvoston mielestä Pettersson on rikkonut tekijänoikeuslakia. Hän on teoksessaan Suomen historian jännät naiset käyttänyt paljon lähteitä. Kirjassa ei kuitenkaan eroteta toisistaan Petterssonin omaa ja lainattua tekstiä.
Teko on monella tapaa uskomaton. Tekijänoikeus on journalismin eettisistä pilareista toiseksi tukevin. Kaikkein tärkein on lähdesuoja, jota ilman sananvapaus ei toteudu.
Toimittajat ovat vuosikymmeniä riidelleet kustantajien kanssa tekijänoikeuksista. Nyt Pettersson hyppäsi kustantajien kelkkaan.
Kun kohu Petterssonista alkoi, Journalistiliitto ei heti nähnyt metsää puilta. Liitto puolusti aluksi Petterssonia eikä tekijänoikeuksia. Minkälainen aiheellinen möly olisi noussut, jos tutkija olisi samalla tavalla kopioinut toimittajien tekstejä mainitsematta lähteitä asianmukaisesti?
Tähän mennessä Pettersson on päässyt vähällä. Journalistiliiton hallitus antoi hänelle ”erittäin vakavat moitteet”, vaikka potkutkin olisi ollut mahdollinen johtopäätös.
Päätös on tekoon suhteutettuna lievä. Pettersson on myöntänyt virheensä ja pyytänyt anteeksi. Hän on yhdessä kustantajan kanssa polkenut tekijänoikeuksia.
Kirja ei synny viikossa. Tuomittavuuteen vaikuttavat tekijän teon kesto ja tietoisuus rikkeestä. Siis, onko rike tehty tahallaan vai tuottamuksellisesti.
Alan ammattiliiton lehden päätoimittaja ei voi olla tietämätön tekijänoikeuksista. Ei tarvitse olla perillä kustannusalan käytännöistä. Jokaisen juttua kirjoittavan journalistin hälytyskello soi, kun kopioi toisen tekstiä.
Pettersson on pyytänyt anteeksi ja selittää tekemisiään Facebookissa, jonne hän on haastatellut itse itseään. Yhteen kysymykseensä Pettersson ei vastaa, onko tapauksesta ollut haittaa Journalistiliitolle?
Kyllä on, ja paljon. Mikä on liiton uskottavuus, jos sen äänenkannattajan päätoimittaja rikkoo yhtä journalismin keskeistä periaatetta?
Miten journalistit voivat uskottavasti vaatia päättäjiä viralta, jos alan ammattilehden päätoimittaja on ilmeisen tietoisesti ja pitkäkestoisesti toiminut vastoin lakia.
Petterssonia voi verrata pääministeri Matti Vanhaseen (kesk). Mediassa vaadittiin Vanhaselle seuraamuksia, kun hän oli ollut esteellisenä mukana päättämässä Nuorisosäätiön valtiontuesta.
Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) joutui 2008 median luupin alle tekstiviesteistään. Lopulta julkisuus ja valehtelu puheenjohtaja Jyrki Kataiselle (kok.) johtivat Kanervan eroon.
Toisin kuin Pettersson ja Journalistiliitto, kustantajat ovat päässeet vähällä. Pettersson ei toiminut yksin. Mukana on ollut myös kirjan kustantanut Atena.
Asiat ovat miltä ne näyttävät. Maria Petterssonista on tullut taakka Journalistiliitolle.
Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho on ollut pitkämielinen. Vakavissa moitteissa on mahdollisuus.
Eroamalla itse Pettersson avaisi liitolle ja itselleen suoran väylän ulos uskottavuusongelmasta. Se osoittaisi, että hän ymmärtää virheensä, kantaa vastuunsa ja osaa tehdä johtopäätökset.
Maria Pettersson on niin taitava journalisti, ettei hänen uransa tähän lopu. Nyt tuli tehdyksi harha-askel, mutta aina on mahdollista palata etiikan kapealle polulle.
Presidentti Mauno Koivisto kertoi 1990-luvulla, että puolustaakseen hallitusta hänen piti toimia sitä vastaan. Silloin oli kyse Esko Ahon (kesk.) hallituksesta, nyt Hanne Ahon liitosta.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja ja journalistiliiton jäsen
