Jacques Chirac, Nicolas Sarkozy, François Fillon ja nyt Marine Le Pen – Ranskan entisten huippupoliitikkojen lista eriasteisista tuomioista ja rötöksistä on pitkä ja vaikuttava. Chiracia lukuun ottamatta kaikki muut ovat pitkän linjan lakimiestaustaisia poliitikkoja ja vaikuttajia, joilla olisi voinut kuvitella olevan riittävä osaaminen ja kokemus siitä, mikä on sallittua ja mikä ei.
Marine Le Penin tuomio on kuitenkin monin tavoin merkittävämpi, kuin yhdenkään muun edellä mainitun vastaavat. Ranskan poliittisessa historiassa ei ole koskaan aikaisemmin näin ylivoimainen gallup-johtaja joutunut jättämään leikkiä kesken. Kaikissa tähän asti tehdyissä mittauksissa Le Pen olisi tullut valituksi ja jo ensimmäisen kierroksen kannatus olisi ollut viimeisimmän mittauksen mukaan historiallisen korkea 37 prosenttia.
Le Penin poliittinen ura suistui nyt raiteiltaan. Samalla oikeuden päätös tuhosi hänen pitkäaikaisen haaveensa presidenttiydestä. Marine Le Pen ehti tavoittelemaan presidenttiyttä kolme kertaa aikaisemmin, joista kahdella viimeisellä kerralla hän hävisi selkein numeroin istuvalle presidentille Emmanuel Macronille.
Le Penin henkilökohtaisen tragedian lisäksi Kansallisen liittouman pitkäaikainen johtaja saattoi nyt koko puolueensa aivan uuteen tilanteeseen. Puolueen harjoittama vuosikausien pohjatyö Le Penin vuoden 2027 presidentinvaaliehdokkuudelle valui nyt käytännössä hukkaan. Marine Le Pen on pyrkinyt pitkään asemoimaan puoluettaan marginaalista kohti poliittista keskustaa, ja hän on myös tässä erinomaisesti onnistunut.
Vuoden 2022 presidentinvaalissa Le Penin puolue sai vaalin toisella kierroksella kaikkien aikojen suurimman äänipotin, yli 13 miljoonaa ääntä. Viime kesän ennen aikaisissa parlamenttivaaleissa kansallinen liittouma teki kaikkien aikojen parhaimman vaalituloksensa ja sai lopulta 89 paikkaa. Saman kesän eurovaaleissa puolue voitti seitsemän lisäpaikkaa ja nousi siten Ranskan suurimmaksi eurovaaliryhmäksi.
Bardella on kysymysmerkki
Kansallinen liittouma on nyt kaksi vuotta ennen vaaleja uudessa tilanteessa. Osin puolue oli tähän varautunut. Jos pahin skenaario Le Penin suhteen toteutuisi. Puolueen varasuunnitelmana on ollut nostaa nykyinen puheenjohtaja, vasta 29-vuotias Jordan Bardella tarvittaessa presidenttiehdokkaaksi.
Nykyinen maailmantilanne ja myös Ranskan jännitteinen sisäpoliittinen asetelma huomioiden Bardellan ehdokkuus olisi kuitenkin valtava riski. Bardella on yksinkertaisesti hyvin kokematon poliittinen johtaja, jonka asiaosaamisestakaan ei edes omakaan puolue ole aina vakuuttunut.
Populistisen oikeiston toinen uhka on äänien jakautuminen kahden saman aatesuunnan edustajan kanssa. Kansallisen liittouman kanssa samoista äänestäjistä kilpaileva Reconquête! -puolue epäonnistui vuoden 2022 vaalissa Éric Zemmourin johdolla. Asetelma voi muuttua täysin, jos Marion Maréchal asettuu ehdolle vuoden 2027 vaaleissa. Maréchal on Marine Le Penin siskon tytär ja nuoresta iästään huolimatta jo varsin kokenut ja erittäin valovoimainen poliitikko.
Kokonaan toinen ulottuvuus liittyy siihen, kuinka kansallisen liittouman yhtenäisyydelle tulevaisuudessa käy. Le Penin suurella vaivalla, mutta myös osaamisella, kansallisesta liittoumasta on tullut jopa hämmästyttävän yhtenäinen puolue.
Kansallinen liittouma on jo pitkään välttynyt sisäisiltä ristiriidoilta, jotka ovat usein hyvin tyypillisiä piirteitä ranskalaisessa politiikassa. Puolue on ollut pitkään yhtenäinen ensin Marine Le Penin ja nyt hänen seuraajansa Jordan Bardellan johdolla. Jos puolue ei säily yhtenäisenä, se ei voi myöskään menestyä vaalivuotena 2027 – ja tämä voi osoittautua puolueelle vakavaksi ongelmaksi.
On hyvä muistaa, että kahden vuoden päästä käydään ensiksi presidentinvaali ja sen jälkeen parlamenttivaali. Ranskassa on ollut usein tyypillistä, että puolue, joka on ottanut haltuun Elysee-palatsin, on usein pärjännyt erinomaisesti myös kesäkuun parlamenttivaalissa. Toisinaan presidentin edustama puolue tai vaaliliitto on saanut parlamenttiin jopa absoluuttisen enemmistön. Tämän myötä presidentin asema on ollut eurooppalaisittain äärimmäisen vahva. Tämä kaikki huomioiden kansallisella liittoumalla on nyt paljon pelissä.
Onko kyseessä poliittinen ajojahti vai toimiko oikeuslaitos oikein?
Oikeuslaitoksen pihteihin päätyvät poliitikot katsovat poikkeuksetta joutuneensa poliittisen ajojahdin kohteeksi. Marine Le Penin tapaus ei ole poikkeus.
Syytteet Le Peniin kohdistuvasta ajojahdista leimahtivat saman tien julkisuuteen. Lähiaikoina nähdään, miten lakia, oikeutta ja yhteiskunnallista vakautta mielellään korostava oikeistopopulistinen liike kykenee pitämään omat rivinsä järjestyksessä.
Sosialistipuolueen puoluesihteeri Olivier Faure totesi tuoreeltaan sarkastisesti X-viestipalvelussa, miten ”Kukaan ei ole lain yläpuolella, ei edes Marine Le Pen joka on vuosikymmenten ajan puolustanut julkisia varoja kavaltaneiden kansanedustajien vaalikelpoisuutta” .
Loppujen lopuksi pelissä on jälleen kerran demokratian ja oikeusvaltiota edustavan riippumattoman oikeuslaitoksen toiminta, joiden perään ranskalaiset mielellään huutavat, kun kyseessä on Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin hallinto.
Nopeiden kyselyiden mukaan ranskalaisista kuitenkin yli puolet pitivät Le Penin saamaa tuomiota oikeana. Demokratioissa vaaleja järjestetään säännöllisesti, ja oikeusprosessien pitkän keston vuoksi oikeustapaukset usein osuvat ajallisesti lähelle tulevia vaaleja. Jokaisen poliitikon voisi kuvitella ymmärtävän tämän realiteetin, erityisesti niiden, joilla on kokemusta lain ja politiikan rajapinnasta.
Ranskan oikeuslaitoksen historiassa on ollut omat sokeat pisteensä, kuten Ranskan armeijan juutalaistaustaisen kapteenin Alfred Dreyfusin kohtalo, kun hänet tuomittiin syyttömänä vankeuteen vakoilusta vuonna 1894. Alussa mainitut esimerkit ja Le Penin tapaus osoittavat kuitenkin kiistatta sen, että Ranskan oikeuslaitos toimii paljon vakuuttavammin, kuin vastaava esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Suorassa TV-haastattelussaan Marine Le Pen vannoi jatkavansa politiikassa sen sijaan että hän astuisi politiikasta syrjään. Se miten rivikansanedustajan rooli miellyttää jatkossa, jää nähtäväksi.
Pian nähdään kuitenkin se, miten kansallisen liittouman suosio puolueena kehittyy. On mielenkiintoista seurata, nouseeko puolueen kannatus Ranskassa edelleen ja yhdistyykö puolue entistä tiiviimmin yhteen populistisille puolueille tyypilliselle uhrinarratiivilla. Ainoa asia, joka on vääjäämätöntä on se, että Marine Le Peniä ei enää jatkossa presidentinvaaligallupeissa nähdä. Le Pen poistui niistä ylivoimaisena ykkösenä saavuttamatta koskaan lopullista päämääräänsä.
