Perttu Laakson ainutlaatuisen pitkää aineistoa hyödyntävä väitöskirja osoittaa, että matala kestävyyskunto nuorena lisää alentuneen työkyvyn, sairauspoissaolojen sekä sydän-, verisuoni- ja aineenvaihduntasairauksien riskiä vielä 45 vuoden päästä myöhäiskeski-iässä.
Havaittujen pitkäaikaisvaikutusten vuoksi lasten ja nuorten liikuntaan panostaminen on ensisijaisen tärkeää. Aktiivinen nuori myös jatkaa liikkumista läpi koko aikuisiän todennäköisemmin kuin vähän nuoruudessa liikkunut.
Aiemmin pitkään liikunnanopettajana toiminut Laakso kehottaa kääntämään jokaisen kiven lasten ja nuorten liikunnan tieltä.
– Jos panostuksia ei tehdä, maksamme myöhemmin huomattavasti suurempaa laskua työkyvyn alentumisesta ja kansansairauksista.
Laakson väitöstutkimuksen aineisto pohjautuu 45-vuotiseen Liikuntaharrastuksen seurantatutkimukseen (LISE). LISE-aineiston kerääminen aloitettiin vuonna 1976, jolloin noin 3 000 koululaisen fyysinen kunto mitattiin koulun kuntotesteillä ja liikunnan harrastamista selvitettiin kyselyllä.
Samoja koehenkilöitä on sittemmin seurattu läpi heidän aikuisikänsä aina eläkeiän kynnykselle asti. Seurantamittauksissa vuosina 2001 ja 2021 tutkittiin muun muassa työkykyä ja vapaa-ajan liikunnan harrastamista sekä diabeteksen, sepelvaltimo- ja verenpainetaudin sairastavuutta.
Laakson keräämään viimeisimpään seurantamittaukseen osallistui noin tuhat alkuperäistä koehenkilöä.
Matala nuoruusiän kestävyyskunto on Laakson väitöstutkimuksen mukaan itsenäinen, varhainen riskitekijä aikuisiän alentuneelle työkyvylle, lisääntyneille sairauspoissaoloille sekä sydän-, verisuoni- ja aineenvaihduntasairauksille.
Tutkimus osoitti, että yhteys on riippumaton ylipainosta, iästä ja aikuisiän liikunnasta. Nimenomaan kestävyyskunto on tutkimuksen mukaan avainasemassa. Lihaskunnolla, nopeudella ja ketteryydellä ei yhtä vahvoja yhteyksiä havaittu.
– Kestävyyskunnon suotuisat pitkäaikaisvaikutukset perustuvat todennäköisesti kestävyysharjoittelun laaja-alaisesti elimistöä hyödyttävään vaikutukseen sekä mahdollisesti geneettisiin tekijöihin. On viitteitä, että sama geneettinen tausta saattaa säädellä sekä kestävyysominaisuuksia että sydän-, verisuoni- ja aineenvaihduntasairauksien riskiä, Laakso kertoo väitöstiedotteessaan.
Hän selvitti tutkimuksessaan lisäksi vapaa-ajan liikunnan yhteyksiä nuoruudessa, varhaiskeski-iässä ja myöhäiskeski-iässä. Koronapandemian sosiaalisten kontaktien rajoitukset mahdollistivat myös aiemman liikkumishistorian ja poikkeusolojen aikaisen liikkumisen yhteyden tutkimisen.
Tulokset osoittavat, että aktiivinen vapaa-ajan liikunnan harrastaminen nuoruudessa on yhteydessä aktiivisempaan liikkumiseen vielä eläkeiän kynnyksellä. Lisäksi miehillä fyysinen aktiivisuus aiemmin elämässä oli yhteydessä liikkumiseen sosiaalisten kontaktien rajoitusten aikana myöhäiskeski-iässä.
Vähän liikkuneilla miehillä aktiivisuus väheni rajoitusten aikana, kun taas paljon liikkuneilla se säilyi. Naisilla vastaavaa yhteyttä ei löytynyt.
Aiemmin pitkään liikunnanopettajana toiminut Laakso kehottaa kääntämään jokaisen kiven lasten ja nuorten liikunnan tieltä.
– Panostukset lasten ja nuorten liikuntaan kannattaa tehdä nyt. Jos panostuksia ei tehdä, maksamme myöhemmin huomattavasti suurempaa laskua työkyvyn alentumisesta ja kansansairauksista.
LitM Perttu Laakson liikuntapedagogiikan väitöskirja Associations of physical activity and fitness at adolescence with future work ability and health outcomes: a 45-year cohort study tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 13.12.2024.
