Mediassa nousi metakka, kun oikeusministeriön ehdotus Julkisen sanan neuvoston avustuksen lopettamisesta tuli julki. Valtion noin 135 000 euron vuosittainen tuki on kattanut kolmanneksen JSN:n kuluista.
Toimittajat, tutkijat ja etujärjestöt hyppäsivät barrikadeille: väärän tiedon ja valeuutisten aikana neuvoston toimintaa ei saa painaa alas.
Neuvosto valvoo hyvää journalistista tapaa. Itsesääntely koskee JSN:n jäsenjoukkoa, jossa ovat mukana lähes kaikki merkittävät tiedotusvälineet.
JSN korostaa olevansa itsenäinen ja muistuttaa verkkosivuillaan, että neuvosto ”ei ole tuomioistuin eikä se käytä julkista valtaa”. Tästä huolimatta media ryhtyi puolustamaan tukea sillä, että avustuksen lisäksi neuvostolla on toinen yhteys julkiseen valtaan.
Keskustelussa on muistutettu, että JSN:lle tehdyt kantelut vähentävät oikeuskäsittelyjä. Perustelu poikkeaa selvästi median aiemmista kannanotoista.
Muutama vuosi sitten media havahtui, kun JSN:n päätöksiä oli käytetty oikeusprosessissa. Silloin korostettiin neuvoston itsenäistä roolia ja arvosteltiin voimakkaasti sitä, että alan itsesääntelyyn tarkoitettuja kannanottoja oli viety riita-asian oikeuskäsittelyyn.
Neuvostosta ei pidä vapaaehtoisesti muokata poliisin epävirallista apulaista. Se olisi vähintään vastoin JSN:n perussopimuksen henkeä.
”Jos samassa asiassa on vireillä oikeudenkäynti, tai kantelija selvästi hakee neuvoston päätöstä oikeudenkäyntiä varten, asiaa ei käsitellä tai sen käsittely keskeytetään tai lopetetaan.”
Oikeusministeriö on tähän saakka puolustanut valtionapua sillä, että JSN:n työ laskee paineita poliisi- ja oikeuslaitoksessa. Huono perustelu, vaikka se olisi totta. Poliisilla ja oikeuslaitoksella pitää olla riittävät voimavarat tehtäviensä hoitamiseen.
Toinen kummajainen on neuvoston valtiontuen ja Yleisradion rahoituksen rinnastaminen. Näillä kahdella on vissi ero. JSN on median oma järjestely, mutta valtio omistaa Ylen.
Jos hallitus ensi viikolla ja eduskunta joulukuussa lopettaisivat JSN:n avustamisen, se olisi poliittinen kannanotto. Tähän saakka valtio on JSN:n tuella tavallaan auktorisoinut hyvän journalismin.
Valtionavun lopetus olisi ensisijaisesti viestintäpolitiikkaa, ei taloudenhoitoa. Siitä tulisi mielikuva, ettei hallitusta kiinnosta luotettava tiedonvälitys.
Arviota vahvistaisi se tosiaasia, että oikeusministeri Leena Meren puolueen perussuomalaisten päälehti Suomen Uutiset ei ole neuvoston kannatusyhdistyksen jäsen.
JSN on rinnastettavissa moniin valtionapua saaviin järjestöihin. Kun toimintaa rahoitetaan verovaroista, aina on olemassa riski politiikan tai talouden suhdanteiden muuttumisesta.
Myös media pakotetaan hallituksen talkoisiin. Koko tuen lopettaminen olisi yllätys, mutta leikkaukseen kannattaa varautua.
Tärkeintä on turvata neuvoston riippumattomuus ja toimintaedellytykset. Noin 135 000 euron suonenisku ei tapa neuvostoa eikä hyvää journalismia.
Kyse olisi vain noin puolentoista työntekijän vuosikuluista. Korvaavat eurot löytyisivät varmasti mediasta. Rahaa menisi, mutta neuvoston itsenäisyys vahvistuisi.
