Hallitusneuvotteluiden tiukka radiohiljaisuus on kiusallista journalisteille ja yleisölle, jota median pitäisi palvella. Syyllisiä kehnoon tiedonsaantiin ja -kulkuun löytyy poliitikkojen lisäksi tiedotusvälineistä.
Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon johtamat hallitusneuvottelut ovat viimeisillään. Hallitusta kootaan poikkeuksellisen ajanjakson jälkeen.
Koronan torjuminen edisti uuden tekniikan käyttöä viestinnässä. Sillä oli myös haittapuolensa.
Etänä järjestettävät tiedotustilaisuudet ja pandemian torjuntaan liittyvät rajoitukset vaikeuttivat toimittajien yrityksiä saada tietoa. Tiedotustilaisuuksissa järjestäjät pystyivät halutessaan estämään ikävät kysymykset.
Sosiaalisesta mediasta on tullut poliitikoille oiva kanava ohittaa journalistit. Propaganda on mahdollista jakaa yleisölle ilman, että toimittajat pääsevät selityksillään tärvelemään ilosanoman.
Korona teki hallaa journalismin työtavoille. Ammattieettisesti hyväksyttävä ja tarpeellinen yhteydenpito ministereihin, avustajiin ja keskeisiin virkamiehiin vaikeutui.
Uuden tekniikan vuoksi toimittajilla on entistä paremmat mahdollisuudet tehdä työnsä toimituksissa. Enää ei ole välttämätöntä soitella tai norkoilla toimituksen ulkopuolella saadakseen juttuun tarvittavat perustiedot.
”Meidän nuoret pelkäävät tarttua puhelimeen”, eräs merkittävän tiedotusvälineen uutistoiminnan esihenkilö sanoo.
Yhteyksiä on myöhäistä rakentaa silloin, kun tilanne on päällä.
Media ja sen tavoitteet ovat muuttuneet. Journalistisen työn kriteerit ovat uudistuneet. Pelkkä tiedonhankinta ja kirjoittaminen eivät riitä.
Merkittävä seikka on resurssit. Internet ja digitalisoituminen muuttivat erityisesti lehdistön työpäivän. Juttuja pitää julkaista jatkuvasti, kun aiemmin tarinaa pystyi hiomaan iltamyöhään.
Lehtien toimitusten voimavarat eivät ole työmäärään verrattuna niin hyvät kuin vuosisadan vaihteessa 1980-luvusta puhumattakaan. Lehtien kustantaminen on myös liiketoimintaa.
Lehdistön rakennemuutos on vähentänyt kilpailua. Säätytalosta omia uutisia ovat kaivaneet lähinnä Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet ja iltapäivälehdet.
Maakuntalehdet, joilla oli takavuosina Helsingissä omia yli 10 hengen toimituksia, ovat keventäneet läsnäoloaan pääkaupungissa. Ensin lehdet perustivat yhteistoimituksia. Myöhemmin näitä toimituksia on kutistettu rankasti.
Yleisradiolla on rahaa, mutta se on lopettanut ”sosialistisen kilpailunsa”. Ennen Ylen radio- ja tv-uutisilla oli erilliset keskenään kilpailevat toimitukset.
Jokaisen politiikan toimittajan oli lähes pakko kuunnella Ylen radiouutisten Päivän peili. Näin tekivät myös talon tv-toimittajat, joilla oli mahdollisuus napata tietoja tv:n klo 20.30 päälähetykseen.
Pääsyyllisiä ovat tietysti ne, joilla tieto on. Poliittinen asetelma voi selittää vaiteliaisuutta.
Hallitusneuvotteluissa on mukana vain yksi puolue kolmesta, jotka hallitsevat parhaiten tietojen jakamisen virallisten tilaisuuksien ohi. Sosiaalidemokraatit ja keskusta osaavat vuodot ja kuiskaamisen. Kolmas lenkki ketjussa on kokoomus.
Kokoomuksen asema on nyt erilainen, ja siksi sen politrukit ovat pitäneet suunsa kiinni. Tulevan pääministeripuolueen tarkoituksena ei ole kiristää vaatimuksia ja tunnelmaa vaan varmistaa, että neuvottelut päättyvät hallitussopimukseen.
Yleisen käsityksen mukaan perussuomalaiset ja vihreät suhtautuvat varauksellisimmin journalisteihin. Eräissä hallitusneuvotteluissa vihreiden tiedotuskuri oli niin kova, että toimittajien kysyessä puolueen neuvottelijalta kellonaikaa tämä kieltäytyi vastaamasta.
Julkisuuslaki ja tietopyynnöt ovat suhteellisen uusia ja mainioita välineitä toimittajan kalupakissa. Nekään eivät korvaa avoimuutta ja journalistin ammattitaitoa, johon kuuluu kyky kaivaa se skuuppi kabinettineuvotteluista, joista ei tehdä lain tarkoittamaa asiakirjaa.
