Saksan tulevan liittokanslerin Friedrich Merzin kiinnostava lausunto gaullismin puolesta on herättänyt vain vähän huomiota Suomen mediassa. Mitä gaullismi todellisuudessa tarkoitti?
Jo niinkin varhain kuin vuonna 1962 Ranskan presidentti Charles de Gaulle teki selväksi sen, mikä oli Euroopan tarkoitus. De Gaullen mukaan ”idea on siinä, ettei meitä hallitse sen enempää venäläiset kuin amerikkalaisetkaan.” Kokonaan toinen kysymys on se: Miten paljon Europan suurvaltapoliittinen asetelma on lopulta vuosikymmenten aikana muuttunut. Ilmeisesti hyvin vähän, jos ollenkaan.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Yhdysvallat ja Venäjä päättävät ohi Euroopan siitä, miten ja millä ehdoilla Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa voi päättyä. Toisekseen on selvää myös se, miten Yhdysvallat ja Venäjä määrittelevät Ukraina tulevaisuuden poliittisen viiteryhmän. Neuvotteluasetelman moraalittomuutta kuvaa myös se, että Venäjän tekemistä sotarikoksista ei kukaan Euroopan johtaja, Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista puhumattakaan ole puhunut juuri mitään.
De Gaullen eurooppalaista visiota tarkasteltaessa on oleellista huomioida sen ero nyt käytävään keskusteluun Euroopan strategisesta autonomiasta.
De Gaullen visio ei tarkoittanut liittovaltiokehitystä, vaan enemmänkin eurooppalaisten kansojen yhteisöä ja löyhää kumppanuutta jossa kaikilla valtioilla olisi itsenäinen päätäntävalta ja suvereniteetti. Kenraalin ajattelun ytimessä oli siten kansojen suvereniteetti, jota ylikansallinen päätöksenteko ei saanut uhata.
De Gaullelle Ranskan kansallisen suvereniteetin varmistaminen ja sen tavoittelu ajoi Ranskan jopa vuosikymmeniksi osittain pois Natosta. Ranska hankki De Gaullen aloitteesta suvereniteettinsa takeeksi oman ydinaseen. Käytännössä jo nykyinen Euroopan unioni olisi ollut de Gaullen ajatusmaailmalle vieras, koska siinä kansallisvaltiot ja Ranska mukaan lukien ovat luopuneet osin kansallisesta suvereniteetistaan yhteisen edun nimissä.
Emmanuel Macron vastaan Charles De Gaulle
Ranskan nykyinen presidentti Emmanuel Macron on jo vuosien ajan puhunut Euroopan strategisen autonomian puolesta. Macronille sen keskeiset elementit liittyvät siihen, että Eurooppa olisi voimatekijä taloudessa, puolustuksessa ja teknologiassa. Nämä kolme elementtiä nousivat esiin myös Enrico Lettan ja Mario Draghin laajoissa ja ansiokkaissa raporteissa viime vuoden puolella.
Emmanuel Macronin ajattelussa on myös muita merkittäviä eroja gaullismiin. Macron on päinvastoin kuin oppi-isänsä esittänyt vuosien ajan Euroopalle muun muassa yhteisesti koordinoitua puolustusteollisuutta ja eurooppalaista puolustusjärjestelmää laajemminkin. Saksan tuleva liittokansleri Merz on puhunut toistuvasti niin ikään Euroopan vahvan ja yhtenäisen puolustuksen puolesta. Hänen räväkät puheenvuoronsa ovat saaneet liikettä myös muihin eurooppalaisiin johtajiin.
Saksa ja Ranska ovat nyt samalla sivulla, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ja tämä lupaa hyvää Euroopalle.
Macronin puolelta Euroopan strategisen autonomian visiot käynnistyivät vuoden 2017 puheesta Sorbonnen yliopistossa. Eurooppalaisen puolustuksen puolestapuhujiin kuului pitkään myös presidentti Sauli Niinistö. Hänen ja Macronin ajattelu oli tässä suhteessa aivan samansuuntaista.
Vuoden 2024 huhtikuussa pidetyssä puheessaan Sorbonnessa Macron nosti esiin saksalaisten jo kaksi vuotta aiemmin aloittaman eurooppalaisen ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmän (European Sky Shield Initiative, ESSI) kehittämisen.Tähän järjestelmään liittyen Macron tarjosi kolmantena ulottuvuutena Ranskan ydinasetta, jota presidentti kuvaili ”korvaamattomana osana Euroopan mantereen puolustusta”. Osa suomalaisista asiantuntijoista pitää edelleen Macronin tarjousta poliittisena pelinä, jossa ei ole realismia eikä tosiasiallista tavoitetta. Niin tai näin, aika lopulta näyttää, mikä Macronin viesti lopulta oli. Macron tarjosi keskustelua Ranskan ydinasesateenvarjosta muulle Euroopalle myös eilisessä puheessaan.
Jos Macronin ja Merzin visiot kohtaisivat konkreettisesti, loisi se samalla uskottavuutta koko mantereen tulevaisuudelle ja uskoa siihen, että Eurooppa voisi kasvaa aikuiseksi jollakin aikavälillä. Jos eurooppalainen puolustusjärjestelmä syvenisi ja liikahtaisi eteenpäin, se loisi myös Natolle uutta arvonlisää eurooppalaisen pilarin muodossa. Erityisesti se toisi uskottavuutta Euroopan strategisen autonomian kehittymiselle, jossa itsenäinen puolustus, sekä ulko-ja puolustuspolitiikka olisivat keskeisimmät elementit, ja jonka eurooppalainen ranskalaistaustainen ydinase viime kädessä takaisi.
Ranskan sisäpolitiikka voi luoda ongelmia
Saksan vaalitulos toi viimein kaivattua selvyyttä Euroopan poliittiseen tilanteeseen. Lisää ongelmia voi olla kuitenkin luvassa jo kahden vuoden päästä, kun Ranskassa on iso vaalivuosi. Maa valitsee ensiksi uuden presidentin ja heti sen jälkeen käydään erittäin kiinnostava parlamenttivaali. Vaalituloksesta riippuen Euroopan tilanne voi olla jo 2027 aivan erilainen, kuin mitä nyt varovaisesti visioidaan. Jos Ranskan tuleva presidentti on Marine Le Pen, kaikki suunnitelmat ja hahmotelmat eurooppalaisen puolustuksen ja strategisen autonomian kehittämiseksi saavat varmuudella ison takaiskun.
Merzin ja Macronin ajatusmaailmassa on ensivaikutelman mukaan paljon samankaltaisuutta. Tämä on lupaava signaali koko maanosan kannalta. Paperilla asetelman voisi hahmottaa toisen maailmansodan jälkeisessä kontekstissa, kun Konrad Adenauer ja Charles de Gaulle löysivät toisensa.
Katkerien entisten vihollismaiden välit kohentuivat merkittävästi ja samalla luotiin visiota Euroopan tulevaisuudelle ja Euroopan integraatioprosessille. Toinen Merzin ja Macronin vastinpari lähihistoriasta voisi olla liittokansleri Helmut Kohlin ja François Mitterrandin tandemi, jota täydensi ehkä kautta aikojen merkittävin ja visionäärisin komission puheenjohtaja Jacques Delors.
Nykyinen Eurooppa on saanut edistysaskeleensa aina silloin, kun Ranskan ja Saksan tandemi on kulkenut ja maiden johtajien henkilösuhteet, sekä visiot ovat kohdanneet kohtuullisesti toisensa. Jos Eurooppa haluaa ottaa seuraavat kehitysaskeleensa eteenpäin kuskien paikalla ovat Emmanuel Macron ja Friedrich Merz. Aikaa ei ole hukattavaksi ja tehtävää on paljon.
