Kun puhutaan eskalaatiosta, pitäisi miettiä, mitkä ovat Venäjän todelliset edellytykset laajentaa sotaa, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija ja Venäjä-asiantuntija Jussi Lassila Verkkouutisille.
Ranskassa asuvan Venäjä-tutkijan Tatjana Stanovajan mukaan sodassa on käsillä poikkeuksellisen vaarallinen hetki, kun Donald Trump ei vielä ole aloittanut presidenttinä ja Venäjän uuden ydinasedoktriinin allekirjoittaneella Vladimir Putinilla on olla houkutus eskaloida sotaa. Lassila näkee asian toisin.
– Venäjän toimet sodan suhteen kielivät siitä, että käytetään hyödyksi tämä aika ennen Trumpin valtaannousua, tietynlainen etsikkovaihe, jossa epätietoisuus vaivaa koko läntistä liittoumaa ja Ukrainalla on vaikeuksia taistelukentällä. Venäjä painaa siksi voimakkaasti Ukrainaa, sanoo Lassila, jonka mukaan isku Naton puolelle ei ole realistinen, eikä Venäjällä ole siihen edellytyksiä tai kiinnostustakaan.
– Toki Venäjän toiminta on hyvin lyhytnäköistä, eikä Venäjällä näytä olevan kykyä strategiseen reflektointiin. Kun Venäjä ryhtyy toimimaan entistä aggressiivisemmin ja iskee esimerkiksi siviilikohteisiin, se on yleensä epäedullista heille itselleen, sillä se vain kirittää läntistä aseapua. Jos Venäjä pistäisi painopisteen rintamalle ja taitavampaan sodankäyntiin, se olisi heidän kannaltaan tehokkaampi toimi, ja rintaman tapahtumiin ei myöskään kohdistu lännessä huomiota samalla tavalla.
Venäjä pyrkii signaloimaan pelolla ja tuottamaan hermostuneisuutta länsimaiden politiikkaan, olivat sen tekemät toimet sitten suoria tai välillisiä, kuten hybridioperaatioita. Tässä se on joiltain osin onnistunutkin, mutta Lassilan mukaan isossa kuvassa Venäjän pelottelutaktiikka ei ole toiminut.
– Esimerkiksi pääministeri Giorgia Melonin hallituksesta oli aluksi paljon pelkoa, että se ajaisi Venäjän asiaa ja Italialla on perinteisesti ollut läheiset suhteet Venäjään. Italia on kuitenkin toiminut Kremlin näkökulmasta hyvinkin poikkeuksellisesti ja italialaisittain yllättävänkin aktiivisesti tukenut Ukrainaa, Lassila sanoo.
Venäjä on muokannut ydinasedoktriiniaan, jonka Vladimir Putin allekirjoitti, kun tuli tieto, että Yhdysvallat on sallinut Ukrainalle pitkän kantaman iskut ohjusiskut Venäjälle. Tämä oli Putinilta silkka julkisuustemppu ja paperit ovat olleet valmiina, toteaa Lassila.
Hänen mukaansa doktriinin aiemmallakin versiolla Venäjä olisi voinut ydinaseiskun niin halutessaan oikeuttaa. Ydinaseisku ei kuitenkaan ole todennäköinen länteen, eikä myöskään Ukrainaan, sillä se olisi sekä poliittisesti että käytännöllisesti hyödytön.
– Tässä suhteessa en näe, että mikään olisi muuttunut. Asialla on kaksi puolta, jälkituhovaikutus sekä poliittiset seuraukset. Kun Venäjä tähtää alueiden haltuunottoon historiallaan perustellen, niin ydiniskulla se voisi saada laskeumaa omien joukkojensa päälle ja lisäksi muuttaisi pitkäksi aikaa käyttökelvottomaksi haluamansa alueen. Poliittiset seuraukset olisivat mittavia ja tämä pitää kynnystä korkealla. Kiina puuttuisi varmasti peliin, Lassila arvioi.
Kiina on reagoinut Venäjän ydinaseuhitteluihin aiemmin tekemällä selväksi, että se ei ydinsodan aloittamista hyväksy.
– Kiina katsoo asiaa pidemmällä perspektiivillä. Kiina pelkää, että Venäjällä hallinto kaatuu ja Venäjä länsimaistuu tai muuttuu Kiinalle vihamieliseksi, jolloin maa menettää vipuvarren Venäjään ja puskurin länttä vastaan. Kyllä Venäjä on Kiinan tahdon alla, kun katsoo kaikkia diilejä, mitä Venäjä on Kiinan kanssa pakotettu tekemään. Kiina hyötyy olemassa olevasta maailmankaupan rakenteesta, jota se pyrkii korjaamaan omien intressiensä mukaiseksi. Venäjän toimia taas määrittää distruptio, mikä ei ole Kiinan etujen mukaista.
Lassilan mielestä eskalaatiopuhe velloo ylipäätään epämääräisellä tasolla.
– Kun sotilaallisesti katsotaan, niin Venäjän Nato-vastaiset rajat ovat aika tyhjillään. Jos ajatellaan sitä, olisiko Venäjä valmis sotilaalliseen iskuun esimerkiksi Itämerellä, niin pidän tätä edelleen epätodennäköisenä, jos nyt ei täysin poissuljettuna. Jos ajatellaan ristivetoa Naton reaktioissa hybridi-iskuihin, niin ainakin tällaisessa tapauksessa länsi tulisi päättäväisemmin sotilaallisesti mukaan. Nythän seuraava keskustelu on jo virinnyt Baltian ja Puolan taholta, eli että mikä on Ukrainalle annettavien turvatakuiden sisältö ja lähetetäänkö Ukrainaan länsijoukkoja. Voi olla, että tilanne on siihen menossa.
”Uhkailuihin voisi suhtautua jämäkämmin”
Lassilan mukaan sodassa on astunut kuvaan tietyllä tapaa uusi realismi ja tavoitteissa totuuden hetki.
– Jos nyt jälkiviisastellaan, niin kiistattahan aseapua olisi pitänyt antaa määrätietoisemmin ja aikaisemmin, nyt ollaan aivan liian myöhässä. Ukrainan alueet ovat iso periaatteellinen kysymys ja se, miten taataan Ukrainan turvaaminen jatkossa, sanoo Lassila.
Venäjällä on hallussaan vajaa viidennes Ukrainan pinta-alasta. Turvatakuukeskusteluun pitäisi Lassilan mukaan pureutua lännessä paljon konkreettisemmin. Hän toteaa, että ajatus Nato-maiden joukkojen lähettämisestä Ukrainaan on edelleen ”melkoinen mörkö”, vaikka tätä onkin alettu nostaa esiin.
Lassilan mukaan vain sitovat läntiset turvatakuut Ukrainalle loisivat sellaisen pelotteen ja suoran yhteenoton mahdollisuuden, että Putin olisi valmis todellisiin neuvotteluihin ja perääntymään maksimalistisista tavoitteistaan
– Sama syy siellä taustalla vaikuttaa, kuten aseavussakin, eli pelko Naton ja Venäjän yhteenotosta, toteaa Lassila lännen arkuudesta.
– Jos on tämän mittaluokan sota, niin on mahdotonta kuvitella auttavansa toista osapuolta siten, että missään nimessä ei voisi tapahtua mitään eskaloitumista, hän huomauttaa.
Lännen reaktiot Venäjän ydinaseuhitteluihin ovat olleet vaatimattomia.
– Kyllä lännessä poliittisen retoriikan ja diplomatian kielessä voisi käyttää jämäkämpää otetta näihin uhkailuihin. Että jos uhkailette ydinaseilla, niin muistakaa, että kykyjä löytyy myös lännestä. Vaikka ajatus hirvittää, niin Venäjän tuntien voimalla signalointi on kieli, jota siellä ymmärretään.
Venäjän imperialistisen politiikan patoamisessa merkityksellisintä on tähän asti ollut se, että lännessä on havaittu Venäjän ydinasepuheiden olevan bluffia ja niiden arvo on laskenut riittävän usein toistettuina.
– Että ei lamaannuta, mikä oli leimallista vielä ennen suurhyökkäystä. Venäjällä ei ole omia pehmeän vallan keinoja pitää alueita hallussa, jotka haluavat integroitua länteen. Päin vastoin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hajoaminen on jatkunut kulttuurisessa ja taloudellisessa mielessä. Silloin ydinase on viimeinen kortti, joka käytännössä määrittää Venäjän suurvaltastatusta, Lassila näkee.
Venäjän holtittomat ydinasepuheet ovat purreet siinä mielessä, että lännessä on usein mietitty, ettei voida tehdä sitä tai tätä. Lassilan mukaan ydinaseiden ei pitäisi olla niin kammoksuttava asia, ettei niitä koskevaa keskustelua voitaisi niistä lännessä käydä ollenkaan. Tämän varaan Putin juuri laskee.
Lassila arvioi, että nyt tilanne on täysin toisentyyppinen kuin kylmän sodan aikana, jossa oikeasti oltiin ydinsodan kynnyksellä ja yksi laukaisu olisi johtanut massiiviseen vastareaktioon.
– Toisaalta tämä tuo myös esille ydinaseiden konkreettisen käyttökelvottomuuden. Kyseessä on pelote omaa kansainvälisesti tunnustettuaan aluettaan suojelevalle valtiolle, joka toimii huonosti valloitussodan oikeuttamisessa.
Tutkija muistuttaa, että ydinaseuhittelujen inflaatio näkyy siinäkin, että lukuisia Venäjän ”punaisia viivoja” on sodan kuluessa ylitetty. Ukraina on tehnyt iskuja syvälle Venäjälle jo ennen ohjuksia lennokein, ja Venäjä on pyrkinyt pikemminkin vähättelemään iskujen merkitystä ja tyynnyttelemään siten kansalaisiaan kuin käyttämään niitä eskalaation välikappaleina.
Venäjän kyvykkyyksiä myös yliarvioidaan
Hybridioperaatiot ovat jälleen nousseet pintaan, kun kaksi tietoliikennekaapelia vaurioitui viikonloppuna Itämerellä. Vaikka vaurioiden synnystä ei ole varmuutta, jotain mahdollisten sabotaasien tutkinnan haastavuudesta kertoo sekin, ettei Baltic Connector -tutkinta ole vuoden jälkeen valmis.
– Hybridioperaatiot ovat viheliäisiä juuri siksi ja niihin kuuluu lukemattomia mahdollisuuksia, kuten bulvaanit, jotka jo itsessään ovat hybriditoiminnan ydintä.
– Toistaiseksi on tyypillisempää tehdä iskuja, joilla ei ole suoraan mitään lamaannuttavaa vaikutusta, vaan joilla muistutetaan, että kyvykkyyksiä on, hän pohtii toimintatapaa.
Lassila arvioi, että lännessä on valmisteltu hybridioperaatioidenkin varalle mallit, joiden perusteella katsotaan, mitä vastatoimia aktivoidaan missäkin tilanteessa.
Tuoreissa kaapelirikoissa on sellaisia yhteensattumia, jotka viittaavat tutkijan mukaan Venäjän suuntaan.
– Minusta Venäjän kyvykkyyksiä hieman yliarvioidaan lännessä. Ikään kuin he pystyisivät lukemaan lännen ajatuksia kuin pelikirjaa. Eihän se niin ole. Kun iskuilla halutaan luoda hermostuneisuutta, länsi päin vastoin terävöittää valmiutta, ei vain varautumisessa vaan vastatoimienkin osalta, ja hajanainen ja osin hidasteleva päätöksenteko lännessä tehostuu.
– Venäjän pikemmin pitäisi välttää tällaisia toimia ja yrittää hyödyntää Euroopan sisäpoliittista turhautumista, jossa Ukrainaa ei enää nähdä niin kiinnostavana, ja tätä Venäjä osaltaan tietysti yrittääkin. Mutta sabotaasi-iskut todennäköisemmin saavat Ukrainan tukemiseen kriittisemmin suhtautuvat piirit Euroopassa muuttumaan myötämielisemmiksi sen tukemiselle, Lassila luonnehtii.
Lännellä on Lassilan mukaan taipumusta Venäjän uhan paisutteluun vähän väärin perustein.
– Ennemmin pitäisi ajatella, että sen kuin tekee iskuja ja niihin pitää tietysti varautua, mutta myös seurausten tulee olla Venäjälle dramaattisempia. Esimerkiksi huomattavasti jämäkämpi puuttuminen varjolaivaston liikkumiseen Itämerellä.
Kiusantekoa ja häirintää, mitä on nytkin nähty, on tulevaisuudessa ennakoitavissa kasvavalla intensiteetillä.
– Tulipaloja, onnettomuuksia, yhä laajempia kyberiskuja, kaikkea tällaista voi olla odotettavissa.
Miten tutkija näkee Donald Trumpin uuden kauden?
– Trump voi tuntea tarvetta ja hänen egonsa voi vaatia sitä, että sota pitää saada loppumaan. Vastaavasti Putin voi yrittää käyttää tätä maksimaalisesti hyväkseen pelaamalla hyvää ja pahaa poliisia. Varmasti Putin imartelee Trumpia kuin viimeistä päivää. Mutta en usko, että Trump menee ihan siihen halpaan.
– Mutta kuka sen aloitteen sitten määrittää. On hyvinkin mahdollista, että jos Trump tekee aloitteen neuvotteluihin, ei Putin niihin suostu niillä ehdoin. Se taas voi johtaa siihen, että ollaan näkemässä Trumpin ensimmäisen kauden toisintoa, eli että Yhdysvallat tekeekin kovempia toimia Venäjää vastaan.
Lassilan mukaan Trump voi jopa olla sodan tilanteessa edullisempi presidentti kuin Joe Biden, sillä Trumpia ei sovinnaisuus pidättele.
– Toisaalta möläytykset ja poukkoilevuus on epäedullista. Mutta välillisesti Trumpin arvaamattomuus voi olla etu, Lassila toteaa.