Työ on keskeinen osa monen ihmisen elämää. On kuitenkin olemassa tiettyjä varoitusmerkkejä, jotka viittaavat siihen, että työstä on tullut liian keskeinen osa sitä.
Työterveyslaitoksen erityisasiantuntijan Anniina Virtasen mukaan tyypillinen merkki on oman palautumisen ja jaksamisen laiminlyönti. Yleensä se näkyy siten, että työ alkaa ottamaan elämästä niin suuren roolin, että vaikutukset heijastuvat myös vapaa-ajalle.
– Esimerkiksi omaa hyvinvointia tukeville harrastuksille tai perhe-elämälle ei jää enää aikaa eikä jaksamista. Myös muiden ihmissuhteiden ylläpito voi jäädä taka-alalle, Virtanen kertoo Verkkouutisille.
Liika työkeskeisyys voi johtaa siihenkin, että yöunet jäävät liian vähäisiksi. Virtasen mukaan se on todella yksilöllistä, missä vaiheessa työ alkaa ottaa liian suuren roolin elämästä.
– Työllä on erilainen rooli eri ihmisten arvomaailmassa. Joillekin työ on vain tapa saada leipä pöytään, toisille voi olla tärkeämpää se, että kehittyy työssä ja pääsee edistämään itselleen tärkeitä asioita.
Yhdistävänä tekijänä silti usein on palautumisen laiminlyönti ja se, että elämän muut tärkeät asiat alkavat kärsiä työn vuoksi.
– Silloin usein ollaan tilanteessa, jossa kaivattaisiin muutosta, Virtanen pohtii.
Tilanteeseen kannattaakin havahtua viimeistään siinä tilanteessa, kun työnteon jälkeen aikaa ei meinaa jäädä mihinkään muuhun.
– Voi olla tilanne, että vapaa-ajalla ei ole jaksamista tehdä mitään, koska työ tuntuu kuormittavalta ja aika menee pelkästään toipumiseen ja lepäämiseen.
Kielteiset tunteet tarttuvat lähimmäisiin
Lähes kaikki työntekijät kokevat stressiä jossain vaiheessa. Mikäli stressiä ei saada hallintaan ja tilanteen annetaan jatkua pitkään, seurauksena voi olla jopa työuupumus.
Tilanne ei aiheuta ongelmia vain uupuneelle itselleen. Virtasen mukaan on olemassa riski, että työstressi ikään kuin tarttuu myös hänen läheisiinsä.
– Jos ihminen tulee kuormittuneena ja ehkä ärtyneenä töistä kotiin, tietysti kielteiset tuntemukset näkyvät niille ihmisille, joiden kanssa vietämme kotona aikaa.
Virtanen huomauttaa, että onneksi tilanne toimii toisinkin päin.
– Jos voimme töissä hyvin, se vaikuttaa myönteisesti hyvinvointiin myös vapaa-ajalla. Mutta jos työ aiheuttaa kielteisiä tunteita, valitettavasti se vaikuttaa kielteisesti ihmissuhteisiin myös vapaa-ajalla.
Harrastukset tuovat työlle hyvää vastapainoa
Jos työasiat vaikuttavat saaneen liian suuren roolin omasta elämästä, tilannetta voi pyrkiä parantamaan erilaisilla keinoilla. Aivan aluksi Virtanen suosittelee pohtimaan, mistä liiallinen työkeskeisyys arkielämässä johtuu.
– Onko kyseessä enemmän oma ongelma eli liittyykö se siihen, miten itse suhtaudun työhöni? Vai onko kyseessä enemmänkin työoloihin liittyvä ongelma?, Virtanen suosittelee pohtimaan.
Välillä työkeskeisyyden taustalla voi olla se, että työ on hyvin intensiivistä ja sitä tehdään kovassa kiireessä ja työn vaatimukset ovat korkealla. Silloin voi käydä niin, että työpäivän päätteeksi töistä irrottautuminen voi tuntua vaikealta.
– On tärkeä tunnistaa tekijät liian työkeskeisyyden taustalla. Jos tilanne johtuu omasta toiminnasta, voi alkaa miettiä omia arvojaan ja sitä, mitä tilanteelle voisi tehdä.
Töistä irtautumista voivat auttaa esimerkiksi erilaiset harrastukset ja perheen tai ystävien kanssa oleminen.
– Vapaa-ajalla olisi hyvä olla sellaista tekemistä, joka tarjoaa riittävästi vastapainoa työlle ja on riittävän erilaista kuin työ. Esimerkiksi tietotyöläisille erilaiset liikunta-aktiviteetit luonnossa ovat usein hyvä keino irrottautua työasioista.
Toinen hyvä tapa irrottautua töistä on toistaa tietyt rutiinit työpäivän päätteeksi. Virtasen mukaan tämä korostuu etenkin etätöitä tekevillä, sillä etätöissä ei ole samanlaista työn ja kodin välistä työmatkaa kuin lähityössä.
– Etätyöskentelyn on havaittu sopivan osalle hyvin, eikä kaikilla etätyöläisillä ole samanlaisia haasteita. Riskinä kuitenkin on, että työn ja vapaa-ajan välinen ero hämärtyy, kun töitä tehdään kotona samassa ympäristössä missä vietetään vapaa-aikaa. Siksi joillakin voi olla hankalampi irrottautua töistä.
Etätyössä itseohjautuvuuden merkitys onkin suurempi kuin perinteisessä lähityössä. Työntekijän on osattava itse tauottaa työnsä, sillä yhteisiä lounas- ja kahvitaukoja ei ole samaan tapaan kuin toimistolla työskenneltäessä.
Aina ei tarvitse olla tavoitettavissa
Teknologian kehittyessä työt kulkevat helposti mukana myös ajasta ja paikasta riippumatta. Tietotyöläisillä kynnys esimerkiksi työsähköpostien vilkuiluun voi olla matalalla, kun älypuhelin kulkee matkassa jatkuvasti.
– Joillekin voi toimia se, että hankkii erikseen työpuhelimen. Henkilökohtainen puhelin on erikseen ja sillä ei kirjaudu mihinkään työsovelluksiin. Jo tämä voi auttaa. Tai sitten laittaa ilmoitukset sähköposteista pois tai puhelimen äänettömälle, Virtanen neuvoo.
Jos asia tuntuu stressaavan, se kannattaa ottaa puheeksi työpaikalla avoimesti. On täysin hyväksyttävää, että työntekijä ei ole työsähköpostien tai muiden viestien äärellä työajan ulkopuolella.
– Jos työ ei ole päivystysluonteista tai työajatonta, työntekijän ei tarvitse olla tavoitettavissa työasioissa kuin työaikana, Virtanen muistuttaa.
Joskus työ voi tuntua niin stressaavalta, että työhuolet vaivaavat mieltä vapaa-ajallakin. Silloin asia kannattaa ottaa työpaikalla avoimesti puheeksi.
– Asia kannattaa ottaa puheeksi ajoissa, sillä tilanteeseen on helpompi tarttua vielä siinä vaiheessa, kun tilanne ei ole kehittynyt työuupumukseksi ja jouduttu pitkälle sairauslomalle. Kukaan ei halua päätyä siihen tilanteeseen, Virtanen toteaa.
Työ ei saa olla koko elämä
Liiallisen työkeskeisyyden taustalla voivat olla myös vallitsevat yhteiskunnan arvot. Virtasen mukaan tietynlainen suorituskeskeisyys näyttäytyy työelämän lisäksi myös muilla elämän osa-alueilla. Ihmisillä on paineita olla hyvä vanhempi, hyvä puoliso tai käydä ahkerasti kuntosalilla.
Suorituspaineita tuo myös se, että nykyään yhä useammalle työ ei ole pelkkä työ. Taustalla voi olla se, että työstä halutaan merkityksellisyyden tunnetta ja sitä kautta ihminen voi asettaa itselleen tavoitteet työstä suoriutumiselle korkealle.
Vaikka työ on monelle tärkeä osa elämää ja osalle jopa intohimo, yksi asia on silti hyvä muistaa: työ ei saisi olla elämän koko sisältö. Hyvinvoinnin kannalta on oleellista, että elämässä on muutakin merkityksellisyyttä tuottavia asioita.
– Palautumisesta olisi tärkeä huolehtia, vaikka kyse olisi kuinka intohimotyöstä. Elämässä kannattaa olla muita osa-alueita senkin takia, jos töissä sattuu menemään huonosti.
– Voit joutua irtisanotuksi tai koko työpaikka voi mennä nurin. Vanhan sanonnan mukaan kaikkia munia ei kannata pistää samaan koriin. Sama ohjenuora pätee tässäkin asiassa. Kun muut elämän osa-alueet ovat kunnossa, ne auttavat kannattelemaan, kun yhdellä elämän alueella menee huonosti, Virtanen huomauttaa.
LUE MYÖS:
Tulivatko työpaikallesi muutosneuvottelut? Älä tee ainakaan tätä virhettä