Hyvinvointialueiden taloushaasteet ja ennakoitua suuremmat alijäämät ovat viime aikoina nostattaneet keskustelunavauksia hyvinvointialueiden yhdistämisistä ja alueiden määrän rajustakin karsimisesta. Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisan hyvinvointialuejohtaja, terveydenhuollon erikoislääkäri Santeri Seppälän mielestä hyvinvointialueiden yhdistäminen ei ole ratkaisu alueiden talousahdinkoon.

– Suhtaudun yhdistämisiin hyvin skeptisesti. Kannustan löytämään ratkaisuja nykyisellä rakenteella, enkä aloittamaan heti uutta muutosta, kun alueet on vasta saatu toimintaan. Aluevaalien lähestyessä kansaan tietenkin vetoaa populistinen puhe yhdistämisistä ja kallispalkkaisten johtajien karsimisesta, mutta todellisuudessa talous ei korjaannu, vaikka kaikki johtajat poistettaisiin. Nyt pitää keskittyä siihen, miten nykyisten alueiden kustannusvaikuttavuutta voidaan parantaa ja toisaalta alueiden välistä yhteistyötä lisätä, Seppälä sanoo tiedotteessa.

Samoilla linjoilla on TYKS Neurokeskuksen tulosryhmäjohtaja, neurokirurgian professori Jaakko Rinne.

– Jokainen hyvinvointialue on enemmän tai vähemmän talousvaikeuksissa, ja alueilla tehdään paljon toimia, joilla haetaan nopean vaikutuksen säästäviä toimia. Kustannusvaikuttavuudesta keskustelu on jäänyt täysin varjoon. Esimerkiksi terveystalousasiantuntijoiden osaamista voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemminkin hyvinvointialueilla, Rinne toteaa.

Kustannusvaikuttavuudella tarkoitetaan mahdollisimman suurten terveyshyötyjen saavuttamista käytettyihin resursseihin nähden.

Etelä-Savon hyvinvointialueella kustannustehokkuutta on parannettu muun muassa integroimalla perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tiloja yhteen.
Mikkelissä sosiaali- ja terveyskeskus toimii nykyään Mikkelin keskussairaalassa. Perheiden tarvitsemat palvelut neuvolasta synnytysosastoon ja lasten mielenterveyspalveluista kasvatus- ja perheneuvontaan on yhdistetty yhteen rakennukseen, Perhetaloon.

– Kun perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ammattilaiset toimivat samoissa tiloissa, syntyy luontevia kohtaamisia, konsultaation pyytäminen sujuvoituu ja ammattilaiset itse alkavat yhdessä pohtia parhaita käytäntöjä hoitaa asioita. Asiakas voidaan myös helposti siirtää hänen tarvitsemansa palvelun äärelle, ja toisaalta vältetään päällekkäisten palveluiden tuottamista, Seppälä kertoo.

Hyvinvointialueiden kustannusvaikuttavuuden parantamisessa joudutaan asiantuntijoiden mukaan käymään myös vaikeaa keskustelua hoidon priorisoinnista.

– Vaikka asia on vaikea, siitä on uskallettava käydä julkista keskustelua. Tarvitsemme yhtenäiset rakenteet ja prosessit, miten eri hoitojen käyttöä arvioidaan. Hallitusohjelman mukaan tällä vaalikaudella säädetään periaatteista, joiden mukaan hoitomuodot kuuluvat tai poisrajautuvat julkiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon, sanoo tiedotteessa sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja (kok.) ja sisätautien erikoislääkäri Mia Laiho.

Helpoin tapa lähteä priorisoimaan ja parantaa terveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta on karsia vähähyötyisiä hoitoja, näkee terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen Turun yliopistosta.

– Jotta niukasti terveyshyötyjä tuottavat hoidot voidaan tunnistaa, on luotettavan tutkimustiedon merkitys aivan keskeinen. Etenkin perusterveydenhuollon ja erityisesti sosiaalipalvelujen osalta tutkimusta vaikuttavuudesta tarvitaan lisää, hän sanoo.

Kustannusvaikuttavuutta arvioidessa pitää huomioida myös muut kuin hoidon välittömät kustannukset: esimerkiksi hoidon odottamisen aikaisista työpoissaoloista asiakkaalle ja yhteiskunnalle aiheutuvat tappiot.

– Hoitojonot tuottavat aivan hirveästi hukkaa. Tällä hetkellä hyvinvointialueiden rahoitusmalli ei toimi. Ennaltaehkäisevään hoitoon tai jonojen purkamiseen ei hyvinvointialueen talouden näkökulmasta kannata panostaa, mikä on monin paikoin johtanut aivan vääristä asioista kuten perusterveydenhuollosta ja nuorten mielenterveyspalveluista säästämiseen, Santeri Seppälä toteaa.

Myös Mika Kortelaisen mukaan rahoitusmallia pitäisi muuttaa kannustavampaan suuntaan.

– Helppoa ratkaisua ei ole, mutta jotain pitää tehdä. Nykyinen malli aiheuttaa outoja kannustimia esimerkiksi diagnoosien tehtailuun, kun rahoitus on sidottu diagnoosien määrään. Osa rahoituksesta voitaisiin sitoa esimerkiksi hoitoonpääsyaikoihin, mikä muodostaisi hyvinvointialueille kannusteen purkaa hoitojonoja, Kortelainen sanoo.

LUE MYÖS:
Hyvinvointialueiden ahdinko pahenee: Alijäämä kasvamassa kolmeen miljardiin euroon
Selvitys paljastaa, minne sote-miljardit menevät – ”Näin ei voi jatkua”