Europarlamentaarikko Mika Aaltolan (kok./EPP) mukaan arktinen alue on siirtymässä reunalta kohti keskipistettä.
Hän viittaa siihen, kuinka kansainvälisen politiikan keskustelun keskiöön on hieman yllättäenkin noussut arktiseen alueen kuuluva Grönlanti.
– Kyse on ensisijaisesti siitä, miten vastavalittu presidentti [Donald] Trump on päättänyt ottaa Tanskan kuningaskuntaan kuuluvan Grönlannin tähtäimiinsä ja esittänyt alueluovutuksia muistuttavia vaatimuksia ja kommentteja Kööpenhaminan suuntaan. Trumpin kovissa puheissa toistuu, miten Yhdysvallat haluaa strategisesti tärkeän Grönlannin haltuunsa etenkin puolustuksellisista syistä. Varapresidentti JD Vance heitti lisää vettä myllyyn haukkumalla Tanskaa huonoksi liittolaiseksi, Aaltola kirjoittaa verkkosivuillaan julkaistussa blogissa.
Hänen mukaansa väistämättä eteemme on muodostunut vähintäänkin diplomaattisen kriisin ainekset.
– Toki muistamme, miten Trump esitti jo ensimmäisellä kaudellaan nyt kuultujen vaatimusten kanssa sointuvia ajatuksia Grönlannin ostamisesta. Joka tapauksessa linjat ovat käyneet kuumana Washingtonin, Kööpenhaminan ja Nato-maiden kesken. Keskeneräisen tilanteen lopputulemaa on vaikea ennakoida, sillä emme voi varmuudella sanoa, onko kyseessä Tanskan kovistelu Grönlannin puolustuksen parantamiseksi vai vakava intentio tehdä asialle jotain omin päin, Aaltola pohtii.
Aaltolan mukaan ei kuitenkaan ole sattumaa, miksi juuri Grönlanti on nyt Trumpin huomion kohteena.
– Kyse on laskelmoidusta suurvaltapolitiikasta, jossa resurssit ja kilpailijoiden – kuten Kiinan ja Venäjän – suitsemisesta. Maailman johtovaltiot käyvät ajoittain armotonta vääntöä varsinkin tulevaisuuden teknologioiden resurssien ja energialähteiden hallinasta. Grönlanti seisoo tunnetusti suurten vesi-, öljy- ja kaasuvarantojen sekä harvinaisten maametallien ja uraanin päällä. Olennaista on myös maantiede, Koillisväylän ja Luoteisväylän sulaminen ilmastonmuutoksen myötä tarjoaa suurvalloille suoraviivaisen reitin Euroopan ja Aasian markkinoille.
Europarlamentaarikko muistuttaa myös, että sotilaallisesti katsottuna Grönlanti kytkeytyy osaksi Euroopan laajempaa Pohjolan näyttämöä.
– Arktisen alueen tärkein meriväylä on Grönlannin, Islannin ja Britannian välinen Giuk-kapeikko. Se on toisin sanoen portti sotilaallisella liikehdinnälle Pohjois-Atlantilla, joka on elintärkeä niin Venäjän kuin Nato-maiden aluksille. Kaikkien osapuolten lähtökohtana on oman merenkulun ja pääsyn turvaaminen sekä heikentää vastapuolta tässä suhteessa. Grönlanti ei siis saisi tarjota pääsyä vihollistahoille kriisitilanteessa. Tästä näkökulmasta vaatimukset Grönlannin puolustuksen vahvistamisesta ovat tarpeen, onhan Grönlanti ainakin toistaiseksi Tanskan kautta osa Natoa, Aaltola huomauttaa.
Tilannetta sekoittaa myös Grönlannin vahva identiteetti. Grönlanti on hallinnollisesti osa Tanskaa, mutta alueella on jo vuosikymmenien ajan käyty puhetta itsenäistymisestä.
– Itsehallintoa nauttivan saaren pääministeri onkin voimistanut näitä puheita viime aikoina. On selvää, että Yhdysvaltojen nykyinen hallinto on tarttunut tähän ulottuvuuteen ja omaksunut jopa disinformaation keinoja momentumin kiihdyttämiseksi. Grönlannin poliittinen johto osaa lukea tilanteen ja muiden tavoin pyrkii oletettavasti hyödyntämään tilannetta tavoitteidensa tukemiseksi. Voi hyvin olla, että Grönlanti äänestää myöhemmin Tanskan kuningaskunnasta irtautumisen puolesta ja tämä on ollut monien grönlantilaisten päätavoite jo pidemmän aikaa – ei niinkään liittyminen osaksi Yhdysvaltoja, Aaltola pohtii.
Aaltolan mukaan näitä asioita arvioidaan niin Washingtonissa, Pekingissä kuin Moskovassakin.
– Kun uusia etupiirejä hahmotellaan, on hyvä pitää mielessä vaikkapa se, että Kiina ja Venäjä sopivat hiljattain yhteistyöstä uusien arktisen alueen kuljetusreittien kehittämiseksi. Arktis ei ole irrallinen rauhan tyyssija, vaan tulevan maailmantalouden kannalta kriittinen alue. Tämän Venäjä on ymmärtänyt jo pitkään ja tästä syystä se on varustautunut pohjoisilla merialueilla meitä paremmin. Samaan tähtää Kiina, joka istuu Arktisessa neuvostossa tarkkailijajäsenenä ja määrittelee itsensä yhä useammin ”near-Artic state” -kategoriaan.
Hänen mukaansa suurvaltalaskelmat ymmärretään myös Grönlannissa. Mikäli Grönlanti itsenäistyisi, sen tulisi tehdä töitä valtiollisen asemansa vahvistamiseksi. Aaltolan mukaan tämä tulisi tapahtumaan hyödyntämällä valtteja talouden ja turvallisuuspolitiikan keinoin.
– Silloin lännen tulee toimia päättäväisesti sen eteen, että Grönlanti olisi vahva seisomaan omin jaloin ja torjumaan Venäjän sekä Kiinan vaikutusvallan kasvua sen alueilla. Yhdysvallat on varautunut kehitykseen ottamalla kenties groteskin tulokulman, mutta asiaa on syytä pohtia myös eurooppalaisesta näkökulmasta.
Euroopan unionin ja Grönlannin suhteet ovat perinteisesti olleet käytännölliset ja kaupallista yhteistyötä painottavia.
– Vaikka Grönlanti ei kuulu EU:hun, Bryssel on myöntänyt sille merentakaisen alueen erityisaseman ja välillämme on sopimuksia sekä yhteistyötä etenkin matkailun, kaivosteollisuuden, kalastuksen ja elintarvikkeiden, vihreän talouden ja energian saralla. Tältä pohjalta Euroopan ja Grönlannin välistä yhteistyötä on syytä kehittää, varsinkin, jos edessämme on saaren itsenäistyminen.
– Keppien sijaan on tarjottava porkkanoita, jotta länsi olisi grönlantilaisille ensisijainen liittolainen. Itsenäinen Grönlanti myös olisi riippuvainen taloudellisesta tuesta, jota se on tähän astikin saanut Tanskalle. Ilman toimivia taloussuhteita se uhkaisi jäädä heikoksi ja siten alttiiksi itäisten suurvaltojen houkutuksille, Aaltola jatkaa.
Hänen mukaansa muiden tavoin myös meidän on varauduttava muuttuvaan suhteeseen Grönlannin kanssa, joka käytännössä tarkoittaisi koko Arktisen alueen tarkastelua strategisen suunnitelman laatimisella niin Naton kuin EU:n päässä.
– Edellinen EU:n arktinen strategia on vuodelta 2021 ja Nato ei puolestaan ole koskaan laatinut erillistä linjapaperia Arktiselle alueelle osittain Tanskan ja Grönlannin vastahakoisuuden vuoksi. Nyt nähtävä kehitys pakottaa Eurooppaa ottamaan etunojaa alueen suhteen emmekä voi jäädä sivustaseuraajaksi, kun muut asettavat pelimerkkejään pöydälle.
