Kun nuorilta kysytään, mitkä ovat tärkeimmät asiat, joiden perusteella he tekevät tulevan uravalintansa, löytyy listalta meille kaikille tutun tuntuisia asioita. Kohtuulliset työajat, turvallinen ja viihtyisä ympäristö, hyvät työkaverit ja johtajat, kiinnostavat työtehtävät, mahdollisuus hyödyntää osaamista ja hyvä palkka.
Yli 80 prosenttia nuorista tunnistaa, että nämä ovat tärkeitä asioita omaa alaa valittaessa. Neljä viidestä nuoresta myös kertoo, että haluaa tehdä työtä, joka on hänen arvojensa mukaista.
Nuorten yrittäjyys ja talous NYT on kerännyt kyselytutkimuksilla tietoa nuorten työelämätoiveista jo yli 20 vuoden ajan. Kysely tehdään vuosittain peruskoulun 8- ja 9-luokkalaisille, lukiolaisille ja ammatillisen opiskelijoille. Tänä vuonna kyselyyn vastasi yli 6000 nuorta.
Viime vuosina tulosten analyysissa on keskitytty yhä enemmän siihen, miten eri taustamuuttujat vaikuttavat nuorten valintoihin. Miten esimerkiksi vanhempien koulutustausta tai sukupuoli vaikuttavat alavalintaan?
Vuoden 2023 kyselyssä tarkastelun keskiöön nostettiin lisäksi arvot, joiden kautta saadaankin uutta näkökulmaa nuorten työelämätoiveiden tarkasteluun.
Tiedämme, että Suomessa on sukupuolittuneet työmarkkinat eli valtaosa naisista ja miehistä työskentelee oman sukupuolensa dominoimissa ammateissa. NYT nuorten tulevaisuusraportin mukaan tähän ei ole odotettavissa muutosta.
Tyttöjen ja poikien viiden suosituimman alavalinnan joukossa ei ole edelleenkään yhtään samaa alaa. Tyttöjen mielestä kiinnostavimmat alat ovat terveydenhuolto, matkailu- ja ravintola-ala, taideala, sosiaaliala ja opetus ja koulutus. Poikien mielestä kiinnostavimmat alat ovat teknologiateollisuus, rakennusala, maanpuolustus, pankki- ja rahoitusala ja kaupan ala. Muunsukupuolisten kiinnostavimmat alat olivat taideala, kulttuuri ja viihde, media ja viestintä, opetus ja koulutus sekä yliopistot ja tutkimuslaitokset.
Nuoret tunnistivat tänä vuonna aiempaa vähemmän aloja, joilla voisivat ajatella työskentelevänsä ja muutokset alojen suosiossa tapahtuivat alaspäin. Yleensä muutokset ovat olleet olemattomia, mutta nyt tuloksissa nähtiin usean prosenttiyksilön muutoksia monen alan kohdalla.
Terveydenhuolto piti kokonaistarkastelussa ykkössijan, mutta sen suosio tippui 29 prosentista 22 prosenttiin. Voidaan puhua romahduksesta. Muutos osoittaa sen, että suuret ja nopeatkin muutokset ovat mahdollisia, jos ala on pitkäkestoisen negatiivisen julkisen keskustelun kohteena. Terveydenhuoltoala on viimeisten kahden vuoden aikana ollut otsikoissa muun muassa koronapandemian, hoitajamitoituksen, julkisen talouden ja palkkojen osalta.
Vähintään neljä prosenttiyksikköä tippuivat myös palveluala, sosiaalipalvelut, ympäristöala sekä media & viestintä.
Syitä monien alojen samanaikaiselle tiputukselle voidaan hakea nuorten työelämäasenteista. Innolla työelämää odottavien nuorten osuus on tippunut viidessä vuodessa 82 prosentista 51 prosenttiin. Samanaikaisesti pelko siitä, että työelämä on liian raskasta, on noussut 19 prosentista 33 prosenttiin.
Työelämäpelkojen lisääntymisen taustalla on useita eri syitä. Pelko siitä, etteivät rahat riitä. Se, ettei omaa alaa ole vielä löytynyt. Kokemus omien voimavarojen riittämättömyydestä.
Myös vanhempien työelämä näyttää nuorten mielestä raskaalta, eikä itselle haluta samaa. Vaikkei vastauksissa korostukaan viime vuosina yhteiskuntaa mullistaneet koronapandemia ja sota Euroopassa, nähdään muiden tutkimusten perusteella, että kriisit ovat lisänneet nuorten epävarmuuden tunnetta, ahdistuneisuutta ja yksinäisyyttä.
Nuorilla on vapaus valita oma koulutus- ja urapolkunsa. Ainakin teoriassa. Käytännössä esimerkiksi vanhempien koulutustausta vaikuttaa hyvin voimakkaasti siihen, mitä nuoret valitsevat. Niistä nuorista, joiden vanhempien korkein koulutus on yliopisto, lukioon aikoo 78 prosenttia. Jos vanhempien korkein koulutus on ammatillinen, lukioon aikoo 36 prosenttia.
Myös ammatillinen koulutus periytyy samalla lailla. Ongelma tämä on silloin, jos vanhemmat siirtävät omia koulutusasenteitaan ja toiveitaan nuorille, eivätkä nuoret saa vapaasti valita itseään kiinnostavaa polkua.
Vanhempien koulutustaustalla näyttää olevan vaikutusta myös siihen, mistä aloista nuoret ovat kiinnostuneita. Esimerkiksi vanhempien yliopistokoulutus oli yhteydessä nuorten suurempaan kiinnostukseen kulttuuri ja viihde, tutkimus, teknologiateollisuus, lääketeollisuus sekä pankki ja vakuutus -sektoreita kohtaan.
Yläkouluikäisistä eli 8–9-luokkalaisista ja toisen asteen opiskelijoista 80 prosenttia kertoo haluavansa tehdä työtä, joka on omien arvojen mukaista. Onko arvojen merkitys todella kasvanut nuorten työelämävalintoja ohjaavana tekijänä?
Vuoden 2023 NYT Nuorten tulevaisuusraportti -kyselyssä vastaajien arvoja selvitettiin Schwartzin arvoteorian pohjalta. Nuorilta kysyttiin eri arvoihin liittyviä väittämiä ja sen jälkeen tarkasteltiin arvojen ja alavalintojen välisiä yhteyksiä. Yhteyksiä myös löytyi.
Valta ja suoriutuminen korostuvat pankki- ja rahoitusalan, julkishallinnon, vakuutusalan sekä teknologiateollisuuden kohdalla. Universalismi ja hyväntahtoisuus taas opetuksen ja koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen kohdalla. Perinteisyys korostuu metsäteollisuuden, kiinteistöalan ja kirkollisen alan valinneiden kohdalla.
On kiinnostava kysymys, minkä pohjalta nuoret tekevät päätelmiä eri alojen arvopohjasta. Hyvin pitkälti ollaan varmasti mielikuvien varassa. Olisiko tässä kannuste yrityksille ja aloille osallistua vahvemmin arvokeskusteluun ja tuoda esille omaa arvomaailmaa?
Viime aikoina yrityksiltä onkin nähty ulostuloja tiukempiin hiilineutraalisuustavoitteisiin, yhdenvertaisuuteen ja rasismiin ja turkistarhauksen rahoittamiseen liittyen. Tällaisilla kannanotoilla voi olla merkitystä nuorille – ainakin, jos puheet vastaavat tekoja.
Motivaation ja työhyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää, että alavalintoja tehdään mahdollisimman paljon tiedon, ei mielikuvien varassa.
