Suomen Washingtonin-suurlähettiläs Mikko Hautalan mukaan termi ”suurstrategia” on suomalaisille vieras sana, vaikka meilläkin on ollut sellainen. Hän kirjoittaa aiheesta Suomen Kuvalehdessä julkaistussa kolumnissaan.
– Presidentti Mauno Koiviston tunnetun lausahduksen mukaan Suomen ideana on ollut selviytyminen. Sen kummemmalle strategialle ei pienellä kansalla aina ollutkaan tarvetta.
Hänen mukaansa selviäminenkin otti väliin tiukoille.
– Lisäksi Suomen aseman muutokset ovat usein liittyneet kansainvälisiin mullistuksiin. Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous avasivat itsenäistymisen ikkunan. Neuvostoliiton hajoaminen mahdollisti EU-jäsenyyden ja Venäjän hyökkäyssota paketoi sotilaallisen liittoutumisen. Länsi-integraatiotakaan tuskin olisi ollut tunnetussa muodossaan ilman kylmää sotaa ja Yhdysvaltain roolia Euroopassa.
Kirjoituksessaan Hautala kysyy, mihin tarvitaan strategiaa, jos isot vipusimet ovat muiden käsissä?
– Mutta suurstrategia Suomellakin sentään oli, vaikkei sitä sellaiseksi varmasti kutsuttu. Muutenhan olosuhteiden luomissa risteyskohdissa ei olisi tiedetty, minne käännytään.
Hän kertaa, kuinka suomalainen yhteiskunta halusi 1800-luvulla rakentaa myös suomalaisen kansakunnan ja valtion. Sortokausien paineessa ymmärrettiin hiljaisesti, että Venäjän otteesta oli tilaisuuden tullen päästävä irti.
– Selviämismoodi oli vahvimmillaan sota-aikana. Strategiana oli turvata kansakunnan sisäinen ydin, jotta ulkoista liikkumavaraa voitiin lisätä kelien parannuttua. Länsi-integraatio taas oli vuosikymmenten matka, jossa on edetty sitä mukaa, kun poliittiset edellytykset ovat antaneet myöten. Suunnasta ei enemmistölle koskaan ollut epäselvyyttä, vaikka nopeudesta olikin.
Hautalan mukaan suurstrategian arvostus on maailmalla heikentynyt kylmän sodan päättymisen jälkeen. Maailmanpoliittisen tilanteen muututtua sen arvostus on kuitenkin palautumassa.
– Mutta mikä on Suomen suurstrategia nyt, kun länsi-integraation viimeinenkin ruutu (Nato-jäsenyys) on saanut rastinsa?, Hautala kysyy.
Hänen mukaansa Nato-jäsenyys poisti suomalaisten epävarmuutta ja vapautti energiaa, mutta tuo energia näyttää nyt suuntautuvan lähinnä ”sisäisen kulttuurisodan some-poteroiden kaivuuseen”. Kansakuntaa yhdistävän ulkoisen paineen heikentyminen näyttää johtaneen hajottavan sisäisen paineen kasvuun.
– Moraalisten kompassien ja asenteiden tarkistuksille on tilansa ja tarpeensa, mutta katsetta ei saisi kadottaa kansainvälisen toimintaympäristömme tummenevista pilvistä. Suursodan riski on olemassa. Eikä sodan suinkaan tarvitse tapahtua Euroopassa, että se mullistaisi elämämme perusteellisesti.
Hautala sanoo pelkäävänsä pahoin, että Koiviston selviytymisstrategialle tulee vielä käyttöä.
– Mutta kovissa paikoissa pärjääminen perustuu siihen, miten niihin on valmistauduttu rauhallisempina aikoina. Suomi on ollut tässä hyvä. Todennäköisesti meidän on oltava vielä parempia.
