– ADHD:n yleistymisen syiksi on epäilty muun muassa kasvuympäristön muutoksia, kuten digilaitteiden lisääntynyttä käyttöä ja kouluympäristön muutoksia. Taustalla voi olla myös herkempää oireiden tunnistamista ja diagnostisten käytäntöjen ongelmia, lastenpsykiatrian vastaava lääkäri Anita Puustjärvi Pohjois-Savon hyvinvointialueelta kertoo Verkkouutisille.
Älylaitteiden käyttöä tulisi Puustjärven mukaan rajoittaa aktiivisesti etenkin pikkulapsilla.
– Niiden käytöllä näyttäisi olevan varhaisvuosina ja myöhemminkin merkitystä ADHD-oireiden ja niitä muistuttavien oireiden kehittymisessä. Runsas lapsen tai hänen kanssaan olevan vanhemman älylaitteiden käyttö liitetään myös käytösoireiden lisääntymiseen. Onneksi asian suhteen on nyt havahduttu laajasti Suomessakin, Puustjärvi jatkaa.
Sosiaalisen median ADHD-aiheiset sisällöt voivat hänen mukaansa myös lisätä vaikeuksien tulkitsemista ADHD-oireiksi ja selvittelyihin hakeutumista.
Loppuvuodesta syntyneillä enemmän diagnooseja
Loppuvuodesta syntyneillä on sekä Suomessa että muualla maailmassa tehtyjen tutkimusten mukaan enemmän ADHD-diagnooseja kuin alkuvuodesta syntyneillä.
– On mahdollista, että loppuvuodesta syntyneiden lieviinkin oireisiin kiinnitetään enemmän huomiota, tai että lapsiin kohdistuvat odotukset ovat kohtuuttomia, mikä voi johtaa ylidiagnosointiin. Toisaalta on mahdollista, että alkuvuodesta syntyneiden oireita ei tunnisteta ajoissa, Puustjärvi arvioi.
Kelan tilaston mukaan ADHD-lääkkeiden käyttö on yleisintä Itä-Suomessa ja Lapissa, jossa 10–12-vuotiaista pojista jo yli 15 prosenttia käyttää näitä lääkkeitä. Tarkasti ei tiedetä, mistä suuret erot johtuvat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä on tuonut esiin sen mahdollisuuden, että ylidiagnostiikka on yksi mahdollinen selitys ADHD-diagnoosien lisääntymiseen.
Anita Puustjärven mukaan ADHD:n diagnosointiin vaaditaan laaja-alainen arvio lapsen kokonaistilanteesta, eikä diagnoosi saa perustua pelkästään kyselylomakkeiden vastauksiin.
Alueellisten erojen taustalla on hänen mukaansa todennäköisesti useita eri syitä. Merkitystä voi olla esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulun tukitoimilla ja vanhempien saamalla tuella, pienessä määrin mahdollisesti myös geneettisen perimän vaihtelulla. Pitkät koulukuljetuksetkin voivat vaikuttaa lasten oireisiin.
ADHD:ssa oireilu on pitkäaikaista
Milloin sitten ADHD:ta tulisi epäillä? Pienen lapsen ADHD ilmenee Puustjärven mukaan levottomuutena ja yliaktiivisuutena, kuten juoksenteluna ja kiipeilynä. Koululaisella yliaktiivisuus ilmenee yleensä pienimuotoisempana levottomuutena kuin pienellä lapsella, mutta se voi haitata koulutyötä.
ADHD:ssa levoton oireilu on pitkäaikaista, eikä se selity tilanteella tai lapsen väsymyksellä. Se myös poikkeaa samanikäisten toiminnasta ja aiheuttaa lapselle haittaa.
– Jos keskittymiskyky on huomattavasti vähäisempi kuin ikätovereilla, ja lapsi on selvästi alttiimpi häiriöille kuin samanikäiset, eivätkä mielenkiintoisetkaan asiat onnistu ponnistelullakaan yhtä pitkäjänteisesti kuin toisilla, kannattaa selvittää asiaa, Puustjärvi sanoo.
Ennen lääkäriin lähtöä pitäisi tarkistaa, että perusasiat ovat kunnossa kotona.
– Näitä ovat riittävä unen ja liikunnan määrä, säännöllisten ruokailujen toteutuminen, digilaitteiden käytön rajoittaminen ja lapsen saaman ohjauksen asianmukaisuus. Vanhemmat voivat tutustua esimerkiksi verkosta löytyviin Mielenterveystalon omahoito-ohjelmiin, joihin on koottu lievien toimintakykyä haittaavien oireiden hoitomenetelmiä, Puustjärvi kertoo.
Koulun tukitoimet määritellään erikseen pedagogisen arvion perusteella. Jos huolta on tukitoimien jälkeenkin, kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan tai kouluterveydenhuoltoon.
Suositus korostaa lääkkeetöntä hoitoa
ADHD:n päivitetty Käypä hoito -suositus korostaa aiempaa enemmän lääkkeetöntä hoitoa ja perustarpeista huolehtimista: säännöllisiä ruokailuja, riittävää unta ja liikuntaa.
Pienten lasten hoidossa keskeistä on vanhemmuustaito-ohjaus, ja myös varhaiskasvatuksessa ja koulussa toteutettavat menetelmät ovat tehokkaita. Lisäksi hyötyä voi olla neuropsykiatrisesta valmennuksesta. Näihin voidaan tarpeen mukaan yhdistää lääkehoito.
– Lapsilla ja nuorilla hoitoon kuuluvat aina psykososiaaliset menetelmät ja tarvittaessa myös lääkehoito. ADHD:n hoidossa olennaista on hyvinvoinnin perustarpeista huolehtiminen – tämä on erityisen tärkeää, kun toimintakyvyssä on haasteita, Puustjärvi kertoo.
Tavallisin ADHDn hoidossa käytettävä lääke on metyylifenidaatti, joka vaikuttaa ylivilkkaan potilaan aivoissa rauhoittavasti. Metyylifenidaatin yleisimmät haittavaikutukset ovat ruokahaluttomuus, pulssin ja verenpaineen lievä kohoaminen, joskus myös unettomuus, hermostuneisuus ja päänsärky. Lääkehoidon aikana seurataan lapsen painon ja pituuden kehitystä sekä verenpainetta ja pulssia.
ADHD:n hoito oli yhtenä luentojen aiheena Helsingin Lääkäripäivillä 23.1.2025. Artikkeli perustuu LL Anita Puustjärven haastatteluun.
