Moni varmasti tietää, että kissat naukuvat osoittaakseen olevansa nälkäisiä tai huomion tarpeessa.
Kyse ei kuitenkaan näytä olevan pelkästään eläimen tunnetilasta kumpuavasta ääntelystä. Uusi tutkimus antaa näyttöä siitä, että kotikissat mukauttavat naukumistaan sen perusteella, onko ihminen paikalla kuulemassa niitä.
Animal Behaviour -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin 38 kissan ja niiden ihmisten muodostamaa paria kissojen omissa kodeissa Brasiliassa. Naila Fukimoton, Natalia Albuquerquen ja Carine Savallin tutkimuksessa selvitettiin niin sanottua yleisövaikutusta eli sitä, muuttuuko eläimen käyttäytyminen sen mukaan, onko viestin mahdollinen vastaanottaja paikalla.
Kissoille näytettiin niiden lempiruokaa laatikossa, josta ne pystyivät havaitsemaan ruoan mutta eivät saamaan sitä itse ulos. Koe tehtiin kahdessa tilanteessa: toisessa ihminen oli huoneessa ja toisessa poissa.
Ero oli selvä. Kissat naukuivat merkittävästi useammin silloin, kun ihminen oli paikalla.
Kissa yhdisti äänen ja katseen
Tutkijat havaitsivat lisäksi, ettei naukuminen tapahtunut sattumanvaraisesti. Kissat naukuivat usein samalla, kun ne katsoivat ihmistä.
Ne myös vaihtelivat katsettaan ihmisen ja ruokaa sisältäneen laatikon välillä. Tutkijoiden mukaan tämä tukee käsitystä siitä, että kissat voivat yhdistää ääntelyn ja visuaaliset vihjeet saadakseen viestinsä tehokkaammin perille.
Kun ihminen ei ollut paikalla, käyttäytyminen muuttui. Kissat seisoivat useammin paikallaan ja katselivat ovea. Tutkijat tulkitsevat tämän viittaavan siihen, että eläimet erottivat tilanteet toisistaan ja käyttivät käyttäytymistä, josta saattoi olla eniten hyötyä ihmisen ollessa läsnä.
Tutkimuksen tulokset tukevat siten ajatusta, että ainakin tällaisessa ongelmatilanteessa naukuminen toimii sosiaalisesti suunnattuna signaalina eikä pelkästään eläimen tunnetilasta automaattisesti syntyvänä äänenä.
Naukuminen on erityisesti ihmisten kanssa käytetty keino
Tutkijat huomauttavat, että kotikissat käyttävät naukumista huomattavasti enemmän vuorovaikutuksessa ihmisten kuin toisten kissojen kanssa. Aiemmin on kuitenkin ollut epäselvää, missä määrin ääntelyä voidaan pitää tietoisesti vastaanottajalle suunnattuna viestinä.
Uusi tutkimus ei osoita, että jokaisella naukaisulla olisi jokin tietty ”sana” tai tarkka merkitys. Tulokset kertovat sen sijaan siitä, että kissa näyttää ottavan ihmisen läsnäolon huomioon päättäessään, milloin ääntelystä kannattaa olla hyötyä.
Kun kissa siis naukuu ja samalla katsoo ihmistä sekä jotakin haluamaansa kohdetta, kyse voi tutkimuksen perusteella olla varsin järjestelmällisestä yrityksestä saada ihminen toimimaan eläimen haluamalla tavalla.