Melkeinpä turhauttavaa on ollut seurata keskustelua kohtaanto-ongelmasta ainakin kymmenen, ellei jo 20 vuotta. Kyse on viheliäisestä ongelmasta, jossa työpaikat eivät kohtaa osaavaa tekijää ja päinvastoin. Tämä rajoittaa yritysten kasvua ja nakertaa kansantaloutta sekä aiheuttaa inhimillisesti katsoen paljon murhetta. Jokaisella hallituksella on ollut aikuiskoulutuksen tai jatkuvan oppimisen uudistus, mutta ongelma jatkuu ja vaikeutuu. Nykyhallitus pitää monia keinoja tehottomina ja tarjoaa tilalle lähinnä leikkauksia.
Yli kolmannes Helsingin seudun kauppakamarin kyselyyn hiljattain vastanneista koki pulaa tai jopa paljon pulaa osaavasta työvoimasta. Eniten pulaa on ammattikorkeakoulu- ja toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneista. Hakijoiden puutteellinen ammattitaito nostettiin esiin suurimpana syynä (72 %). Sen nostaminen tulee aina vain hankalammaksi, kun aikuiskoulutustuki lakkautetaan ja ammatillisen koulutuksen sadan miljoonan euron leikkaukset kohdistetaan juuri aikuisväestön koulutukseen. Lisäksi vapaasta sivistystyöstä on leikattu roimasti.
Kun syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla, maahanmuuton kasvusta odotetaan pelastajaa. Ne kunnat, jotka osaavat hyödyntää maahanmuuttajissa piilevän potentiaalin, ovat tulevaisuuden menestyskuntia. Esimerkiksi Vantaan uusyrityskeskuksen asiakkaista yli puolet on maahanmuuttajia.
Mutta maahanmuuttajien kotiuttaminen ja työllistyminen ei toki tapahdu ponnisteluitta. Yhtenä mahdollisuutena voidaan nähdä TE-palvelujen siirto kuntiin ensi vuoden alusta. Maahanmuuttajat ovat moninainen joukko, sillä erot koulutustasossa, kielitaidossa, työkokemuksessa ja monissa muissa valmiuksissa ovat valtavat. Niinpä tarvitaan paljon erilaisia instrumentteja, toimia ja tukea. Tarvitaan myös vahvaa rekrytointiohjelmaa kansainvälisten osaajien houkuttelemiseksi.
Jos katse käännetään ylipäänsä varttuneempaan väestöön, niin haasteita riittää sielläkin. Työkyvyttömyyseläkkeelle jää joka vuosi melkein 20 000 ihmistä ja heistä suuri osa mielenterveydellistä syistä. Toisena isona syynä on tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Nämäkin ihmiset kyettäisiin ainakin osin pitämään pidempään työelämässä, jos työnantajat tarjoaisivat joustoja, jotka taipuisivat erilaisiin elämäntilanteisiin. Tarvitaan enemmän liikuntaa, hyvää työilmapiiriä ja avointa keskustelua työpaikoille.
Tapaan jatkuvasti työelämässä olevia eläkeläisiä, jotka edelleen opettavat, konsultoivat, sijaistavat ja tekevät kausiluontoisesti työtä omien voimiensa ja intonsa mukaan. Heitäkin voisi olla enemmän, sillä eläkkeelle jäädään monesti erittäin hyväkuntoisina. Pitkän työuran kertynyttä osaamista voi hyödyntää osa-aikaisesti tai projektiluonteisesti, eikä se edellytä jatkuvaa käytettävissä olemista. Työssäkäynti eläkkeellä on taloudellisestikin ihan kannattavaa.
Ikuisuusaihe on myös kannustinloukut, jotka tekevät työn vastaanottamisesta taloudellisesti kannattamatonta. Veronmaksajien Teemu Lehtinen on muistellut tehneensä aiheeseen liittyen laskelmia jo 1990-luvun alkupuolella. Tähän haasteeseen Petteri Orpon (kok.) hallitus on tarttunut tarmolla, vaikkakaan keinot eivät kaikkia miellytä. Työttömyysturvan heikentäminen kannustaa työhön ja uudistukset toteutunevat suunnitellusti, sen sijaan kotihoidon tuen poistaminen ei tällä hallituspohjalla etene. Ennustan, että kannustinloukkujen purkaminen jatkuu vielä hamaan tulevaisuuteen.
Ollessani töissä vuosituhannen vaihteessa kokoomuksen eduskuntaryhmässä, ryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowiczin lempilause oli ”työnteon pitää aina olla kannattavampaa kuin joutenolon”. Tuo kelpaisi vaalilauseeksi vielä nytkin, neljännesvuosisataa myöhemmin. Valitettavasti.
