Fyysikot ja matemaatikot ovat tutkineet solmuja ja niiden syntymistä jo vuosikausia, Wired kertoo.
Kalifornian yliopistossa vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa tuhansia erimittaisia lankoja valutettiin hitaasti erikokoisiin laatikoihin.
Tutkimuksen perusteella lankojen sattumanvarainen käytös johtaa aina todennäköisemmin sotkeutumiseen ja solmuihin kuin siihen, että ne pysyisivät selvinä.
Langat menevät herkästi päällekkäin, eivätkä vaadi montaa ylitystä joutuakseen solmuun. Pieneen tilaan pakattu lanka asettuu luonnostaan jousta muistuttavaan muotoon ja alkaa luoda solmuja helposti, mikäli osa sitä valahtaa muodon keskelle.
Langan pituudella ja laatikon koolla on kuitenkin merkitystä solmujen syntymisessä.
Mitä pidempi lanka oli kyseessä, sitä todennäköisemmin se meni solmuun. Alle 30 sentin mittaiset langat pysyivät pääasiassa selvinä.
Langan pituuden vaikutus tuli kuitenkin suhteuttaa sen säilytyslaatikon kokoon. Kun lanka oli riittävän pitkä laatikon kokoon verrattuna, ei se enää sotkeutunut niin herkästi, koska se ei päässyt liikkumaan riittävästi mennäkseen solmuun.
Tutkijoiden mukaan solmujen ehkäisemiseen on konsteja. Esimerkiksi löysä johto menee solmuun jäykkää helpommin. Wired huomauttaakin tämän olevan mahdollisesti syy Applen käyttämien jäykkien kaapeleiden takana.
Toinen konsti pitää johdot selvinä, on käyttää riittävän pientä säilytystilaa. Tutkijoiden mukaan tärkeintä on pitää johdot jousimaisessa muodossa säilytyspaikan seinämillä niin tiukasti, ettei osa johtoa pääse putoamaan muodostelman keskelle ja aloittamaan solmua.
Kuulokkeet kannattaakin siis pakata tilaan, jossa ne mahtuvat liikkumaan mahdollisimman vähän.
