Länsikoalitio on kokenut ainakin suhteellisen tappion taistelussaan rajoittaa Venäjän öljykaupan tuloja asettamalla sille hintakaton. Erityisesti se epäonnistui rajoittamaan Venäjän varjolaivaston pakotteiden kiertoa.
Viimeisen 12 kuukauden aikana tämä tankkerilaivasto on Kiev School of Economicsin raportin mukaan lisännyt öljyn ja öljytuotteiden kuljetuksia 70 prosentilla.
Pakotteilla yksittäisiä aluksia ja niiden omistajia vastaan ei ole käytännössä ole ollut mitään vaikutusta Venäjän kykyyn viedä öljyä Aasiassa sijaitseville ostajille. Vuoden aikana vain 70 alukselle on asetettu pakotteita, kun koko varjolaivaston koko on monien arvioiden mukaan 700:sta yli tuhanteen alusta.
Samaan aikaan pakotteiden alaiset alukset palaavat vähitellen liikenteeseen vaihtamalla vain nimeä ja lippua.
Taistelu varjolaivastoa vastaan on tehty käytännössä mahdottomaksi, koska useimmat sen tankkerit palvelevat venäläisiä asiakkaitaan vain toisinaan.
Varjolaivastosta on tullut erottamaton osa maailmanlaajuista tankkerilaivastoa. Tarkemmin ottaen se on jakaantunut kahteen osaan: Venäjän öljy-yhtiöiden luomaan varjolaivastoon ja haamulaivastoon, jonka tankkerit osallistuvat sekä laillisiin että ”varjokuljetuksiin”.
Pakotteilla on kuitenkin ollut vaikutusta globaaliin tankkerimarkkinaan. Alusten hinnat ovat nousseet merkittävästi, ja lainkuuliaisilla operaattoreilla on pulaa laivoista ja tuotoista.
Ei kuitenkaan voida sanoa, etteivät pakotteet olisi tehonneet lainkaan. Venäjän öljyn alennushinnasta on tullut pysyvä hintatekijä. Jos sitä ei olisi, Venäjän vientitulot öljystä olisivat ainakin 10 prosenttia korkeammat.
Siksi sanktiokoalition on järkevää laskea öljyn hinnan kattoa ja jatkaa varjolaivaston painostamista, jolla ylläpidetään alennettua hintaa. Venäjän budjetti ja talous kokonaisuutena ovat yhä herkempiä öljyn hinnan laskuille.
