Perjantai 13. tunnetaan länsimaissa epäonnen päivänä. Yleisen käsityksen mukaan uskomus juontaa juurensa keskiajalle. Tuoreimpien tutkimusten mukaan asia ei olekaan näin, vaan perjantai 13. päivä miellettiin epäonniseksi päiväksi vasta huomattavasti myöhemmin.
Yhdysvaltain kongressin kirjaston folkloristi Stephen Winick on selvittänyt uskomuksen historiaa. Hänen mukaansa perjantaita ja lukua 13 on pidetty epäonnisina jo kauan erikseen, mutta niiden yhdistymistä juuri perjantai 13. päivän peloksi on vaikea ajoittaa tarkasti.
Winickin löytämät varhaisimmat selvät viittaukset perjantai 13. päivän epäonneen ovat ranskalaisista teksteistä vuodelta 1834. Myöhemmät 1800-luvun lähteet osoittavat, että uskomus oli vuosisadan puoliväliin mennessä jo tunnettu Ranskassa. Sieltä ajatus näyttää levinneen Yhdysvaltoihin vuosisadan jälkipuoliskolla muun muassa kirjallisuuden ja näytelmien välityksellä.
Perjantai ja numero 13 olivat jo valmiiksi epäilyttäviä
Uskomuksen taustalla vaikuttaa olevan kahden vanhemman käsityksen yhdistyminen.
National Geographicin mukaan yhtä selitystä numeron 13 huonolle maineelle on etsitty kristillisestä perinteestä. Jeesuksen viimeisellä ehtoollisella oli 13 henkilöä, ja Juudas Iskariot tunnetaan Jeesuksen kavaltajana. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen taas katsotaan tapahtuneen perjantaina. Näiden kahden seikan on arvioitu voineen vahvistaa mielikuvaa epäonnisesta yhdistelmästä.
Numeroa 13 on selitetty myös sillä, että se seuraa monissa kulttuurisissa ja uskonnollisissa järjestelmissä kokonaisena pidettyä lukua 12. Vuodessa on 12 kuukautta, eläinradassa 12 merkkiä ja kristillisessä perinteessä 12 apostolia. Tällaiset selitykset ovat kuitenkin ennen kaikkea yrityksiä ymmärtää uskomuksen syntyä, eivät todiste yhdestä selvästä alkuperästä.
Yksi tunnetuimmista tarinoista yhdistää perjantai 13. päivän temppeliritareihin. Ranskan kuningas Filip IV määräsi temppeliritareita pidätettäviksi perjantaina 13. lokakuuta 1307.
Yhdysvaltain kongressin kirjaston mukaan yhteydestä myöhempään taikauskoon ei kuitenkaan ole historiallista näyttöä. Ajatus temppeliritareista perjantai 13. päivän alkuperänä näyttää syntyneen vasta paljon myöhemmin ja sai lisää tunnettuutta muun muassa Dan Brownin romaanista Da Vinci -koodi.
Epäonni voi syntyä myös mielessä
Taikausko elää siitä huolimatta sitkeästi. National Geographicin haastattelemien tutkijoiden mukaan jo pelkkä tieto epäonnen päivään liittyvästä uskomuksesta voi saada ihmisen kiinnittämään tavallista enemmän huomiota kielteisiin sattumuksiin.
Kun jotain ikävää tapahtuu perjantaina 13. päivänä, tapahtuma voi jäädä mieleen juuri päivämäärän vuoksi. Tavallisena päivänä samanlainen vastoinkäyminen ei välttämättä herättäisi vastaavaa huomiota.
Tutkimusnäyttö ei puolestaan tue ajatusta siitä, että perjantai 13. olisi todellisuudessa muita päiviä vaarallisempi. National Geographicin mukaan tutkimuksissa ei ole havaittu esimerkiksi leikkausten, päivystyskäyntien tai osakemarkkinoiden tulosten olevan päivänä järjestelmällisesti tavallista huonompia.
Musta kissa ei tuo epäonnea
Epäonneen liittyy monia muitakin vanhoja uskomuksia. Yhden tunnetun uskomuksen mukaan mustan kissan kohtaamisen on uskottu tuovan huonoa onnea. Myöskään tälle käsitykselle ei ole löytynyt näyttöä, vaan kyse on taikauskosta ja kulttuurisesta perinteestä.
Sittemmin perjantai 13. päivän uskomuksesta on tullut näkyvä osa populaarikulttuuria. Tunnetuimpia esimerkkejä on vuonna 1980 alkanut Perjantai 13. -kauhuelokuvasarja, joka teki päivämäärästä entistä vahvemman kauhun symbolin. Elokuvien tarinoilla ei kuitenkaan ole yhteyttä perjantai 13. päivään liitettyjen vanhojen uskomusten historialliseen alkuperään.
Perjantai 13. näyttääkin olevan ennen kaikkea esimerkki siitä, kuinka vanhat uskomukset, myöhemmät selitykset ja populaarikulttuuri voivat yhdessä tehdä tavallisesta kalenteripäivästä poikkeuksellisen tunnetun.