Ei liene suomalaista, joka ei olisi kuullut sote-uudistuksesta. Uudistuksesta, joka on tarpeellinen – jopa ratkaiseva – hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden ja palveluiden turvaamisen kannalta, mutta haastava toteuttaa.
Uudistukseen liittyviä ongelmia on yritetty yksinkertaistaa ideologisiin näkemyseroihin tai perustuslakivaliokuntaan, mutta kun asiaan sukeltaa syvemmälle, tulee vastaan viidakko, joka vilisee itsehallintoalueita, vaalipiirejä, integraatioita, yksikanavarahoituksia, monituottajamalleja ja järjestämisvastuita. Tässä viidakossa uhkaa kadota se, mikä tässä kaikessa olikaan olennaista.
Olennaista ovat palvelut ja ihmiset. Palvelut on saatava turvattua, jonotusaikoja lyhyemmiksi, terveyseroja kavennettua ja laatua kehitettyä.
Nykyinen sosiaali- ja terveyspalveluiden rakennelma juontuu kunnanlääkäriajoilta, jota seurannut kansanterveyslaki synnytti nykyisen terveyskeskusrakenteen perusterveydenhuoltoon. Lääketieteessä, teknologiassa ja tietotekniikassa on otettu huikeita loikkia, mutta 90-luvun lama jämähdytti meidät, etenkin perusterveydenhuollossa niin, että olemme osin tipahtaneet kehityksestä. Tieto ei kulje toimijalta toiselle.
Nykyinen malli on kallis ja tehoton, eikä syy suinkaan ole henkilökunnassa, joka meillä on ammattitaitoista ja osaavaa, vaan rakenteissa jotka syövät tehon.
Rakenteet ovat osin päällekkäisiä ja osin eriytyneitä, tieto ei kulje, jonot ovat pitkiä ja hitaita ja eriarvoisuus kasvaa. Yksityinen työterveyshuolto pitää huolta siitä, että suurin osa työikäisistä saa perusterveydenhuollon palvelut. Samaan aikaan kasvava ikääntyvä väestö odottaa yhä pitenevissä jonoissa lapsiperheiden kanssa. Ohituskaistoja haetaan vakuutusten ja ulkomailta haettujen palveluiden kautta. Paineet kasaantuvat erikoissairaanhoitoon, josta kirjoitetaan yhä suurempia laskuja kuntiin kuitattaviksi.
Hallinnollisia päällekkäisyyksiä on muissakin rakenteissa, joten houkutus ryhtyä ratkaisemaan kaikkia ongelmia samanaikaisesti on suuri. Siitä varmasti olisi hyötyäkin, mutta jos yritetään huitaista liian montaa kärpästä yhdellä kerralla, onko riski, ettei osuta mihinkään? Siksi olisi tärkeää varmistua ainakin siitä, että sote tulee nyt ratkaistua.
Hallitusohjelmassa uudistukselle on asetettu kolmen miljardin säästötavoite, mikä toimii hyvänä viidakkoveitsenä kun ratkaisua raivataan esiin hallintohimmeleistä.
Itsehallintoalueita on rakennettava sote edellä niin, että uusi malli perustuu faktoihin, tuo selkeyttä palvelukokonaisuuteen, eikä kiristä verotusta. Sote-ratkaisusta ei saa tulla poliittista valtapolitiikkaa, jossa kartat jyräävät ihmisen ja palveluiden järkevän uudistamisen yli.
Kirjoittaja Outi Mäkelä on kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.
