Talousvaikuttaja Björn Wahlroosin mukaan Suomen 18 vuotta jatkuneeseen talousalhoon annetaan yleensä kolme selitystä.
Wahlroos puhui tiistaina Tampereella järjestetyssä Suomi, miksi et kasva -tapahtumassa.
– Venäjän hallituksen äänenkannattaja Izvestija antoi eilen selityksen, jonka mukaan tämä kaikki johtuu siitä, että olemme riidoissa venäläisten kanssa. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, Wahlroos aloitti.
Suomi menetti 1990-luvun vaihteessa kannattavan idänkaupan.
– Kauppa loppui 1990-91, ja kyllä Suomi siitä kuopasta nousi 3-4 vuodessa nousi, talousvaikuttaja muistutti.
Selitys numero kaksi on Wahlroosin mukaan suosittu: Nokia.
– Suomella oli uskomaton menestystarina Nokia-pohjaisesti, ja se meni seinään vuonna 2007, kun Steve Jobs lanseerasi iPhonen. Se on ehdottomasti enemmän totuudenmukainen selitys kuin Izvestijan.
Sammon ja UPM:n hallitusten puheenjohtajana aikanaan toimineen Wahlroosin mukaan mikä tahansa jotenkuten toimiva markkinatalous pystyy noin viidessä vuodessa korjaamaan resurssiallokaationsa, muuttamaan suuntaansa, investoimaan uusiin tuotteisiin ja kehittämään uusia kannustimia ja sen seurauksena saamaan jälleen talouden kasvuun.
– Nokia selittää ehkä ensimmäiset viisi vuotta tästä 18 vuodesta, mutta meillä on vielä ainakin 12 vuotta jäljellä nollakasvua. Ei Nokia niitä selitä, hän totesi alustuksessaan.
Ainoa selitys, jonka taloustieteilijä voi tähän tarjota on Wahlroosin mukaan kannustimet.
– Jotain on fundamentaalisesti vialla maassa, joka ei pysty vetämään puoleensa investointeja, joka ei kannusta ihmisiä työskentelyyn, joka ei tuota tarpeeksi hyvää innovaatioympäristöä. Kannustinten puute on ratkaisevassa asemassa, hän muistutti.
Wahlroos muistuttaa, että talouskasvu tulee kolmesta lähteestä.
– Ensimmäinen tapa tuottaa talouskasvua on tehdä enemmän työtä: jos työtä tehdään 7 tunnin sijasta 9 tuntia työtä päivässä edellyttäen, että sitä on tarjolla, niin tietenkin talous kasvaa valtavasti.
Toinen tekijä ja vieläkin tärkeämpi elementti talouskasvussa on työn tuottavuus: käsitteellisesti bruttokansantuote jaettuna tehdyillä työtunneilla.
– Työn tuottavuus on sitä, että investoimme teknologioihin alkaen yksinkertaisista koneista päätyen tekoälyyn ja kaikkeen siltä väliltä. Tämä merkitsee sitä, että yhden työtunnin aikana työntekijä saa aikaiseksi enemmän arvokasta tavaraa tai palvelua, mistä kuluttaja on valmis maksamaan enemmän.
Kolmas on Wahlroosin mukaan kaikkein vaikein tekijä. Se on innovaatiot: miten taloudessa innovoidaan.
– Nokia oli esimerkki, miten innovaatio dramaattisella tavalla nopeutti talouskasvua Suomessa. Innovoinnissa tärkein tekijä on se, mikä tuottaa sellaisen ympäristön, jossa innovaatioita syntyy, Wahlroos muistuttaa.
Talousvaikuttaja muistutti, että korkealla tuloverotuksella Suomi synnyttää voimakkaan kannustimen olla tekemättä työtä.
Wahlroos havainnollisti, että tyypillinen suomalainen tekee koko uransa aikana paljon vähemmän työtä kuin keskimääräinen eurooppalainen, amerikkalainen tai aasialainen.
– Jos yritämme selittää talouskasvua, niin tosiasia on, että tehdyt työtunnit ihmiselämän aikana ovat olleet laskemaan päin. Sen saa muutettua vain toisenlaisilla kannustimilla, hän muistutti.
Suomi ei ole pystynyt vetämään puoleensa myöskään investointeja.
– Se johtuu sekä verotuksesta, yleisestä kustannustasosta, ilmastosta, sääntelystä ja monesta muusta tekijästä, Wahlroos arvioi.
– Me olemme häviämässä tai hävinneet kilpailun teollisista sekä t&k- että tavallisista kone- ja laiteinvestoinneista, hän jatkoi.
Talousvaikuttaja muistutti myös, että Suomessa on kehittymättömät pääomamarkkinat: Suomesta ei löydy sitä kapitalistikuntaa, joka Ruotsissa investoi rahaa yrityksiin, jottei niitä aina tarvitse myydä amerikkalaisille sijoitusrahastoille.
– Kapitalismi ei toimi ilman kapitalisteja. Yksi keskeinen muutos, joka tähän maahan olisi saatava aikaiseksi on se, että täällä olisi hieman enemmän kapitalisteja, jotka viihtyisivät täällä, Wahlroos sanoi.
Suomi on menettänyt myös valtavan määrän osaajia ja pääomia muualle.
– Tapahtunut muutos on häkellyttävä. Se kertoo siitä, että emme ole pystyneet olemaan kilpailukykyinen koti kapitalisteille.
Mitä tälle kaikelle pitäisi tehdä?
Wahlroos muistutti, että julkisella vallalla on iso joukko toimenpiteitä, jolla se voi estää talouskasvua mutta ei juuri mitään, jolla se voi edistää talouskasvua.
Wahlroos nosti jälleen esimerkeiksi Luxemburgin ja Irlannin, joissa on korkea bruttokansantuote asukasta kohti ja joissa yhteinen tekijä on matala verotus.
Talousvaikuttajan mielestä Suomen pitää ymmärtää yksi asia:
– Se mistä sä maksat, sitä sä tuut saamaan. Jos maksat opiskelusta, jos maksat työttömyydestä, jos maksat erilaisia muita sosiaaliturvaelementtejä, niin sä tulet saamaan enemmän opiskelijoita, työttömiä ja ihmisiä, jotka elävät sosiaaliturvalla, hän havainnollisti.
– Käänteisesti, jos maksatat, että ihmiset investoivat ja tekevät työtä sillä, että sitä verotetaan enemmän kuin kukaan muu omassa lähiympäristössä, niin sä saat vähän työntekoa, vähän investointeja ja vähän talouskasvua, Wahlroos jatkoi.
Wahlroos paljasti myös, miten otti vastaan helmikuun lopussa julkistetun Risto Murron kasvutyöryhmän raportin.
– Masennuin hiukan, kun luin hyvän ystäväni Murron raportin. Murron olisi pitänyt uskaltaa tehdä vähän enemmän, hän totesi.
Suurten liikkeiden välttäminen ja pienissä liikkeissä pysyminen on hirveän fiksua, jos ollaan lähellä optimikohtaa, talousvaikuttaja totesi.
– Kun olet kaukana optimista, sun pitää kasvattaa askelten pituutta. Suomi ei tästä käänny ihan pikku tempauksilla, Wahlroos arvioi.
