S-300 Moskovassa paraatissa 2009. Vitali V. Kuzmin vitalykuzmin.net/?q=node/185 Wiki Commons CC BY-SA 4.0

Miksi Venäjä alkoi käyttää ilmatorjunnan S-300-ohjusjärjestelmää maamaaleihin?

Toissijainen käyttö luotiin jo 1970- ja 1980-luvuilla järjestelmää kehitettäessä.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Monen viikon tauon jälkeen Venäjä laukaisi S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ohjuksia 23. huhtikuuta Ukrainaan. On epätodennäköistä, että syynä olisivat Venäjän ongelmat valmistaa klassisia operatiivisia ballistisia ohjuksia ja risteilyohjuksia. Ukrainan puolustusministeriön arvion mukaan Venäjän S-300:n ohjusvarasto on puolillaan: jäljellä on noin 4 000 ohjusta.

Venäjän syy käyttää S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää maamaaleja vastaan luotiin jo 1970- ja 1980-luvuilla järjestelmää kehitettäessä. Siihen aikaan oletettiin, että S-300-järjestelmän ohjuksia voitaisiin käyttää improvisoidusti marssivaa jalkaväkeä, ajoneuvokolonnia tai merijalkaväen maihinnousua vastaan.

Vuosina 1989–91 Kreml myi Afganistanille 4 300 Scud- ja Luna-M-ohjusta. Avointen lähteiden mukaan Luna-M-ohjuksia ei jäänyt Venäjälle yhtään ja Scud-ohjuksia noin 250, jotka käytettiin Tšetšeniassa vuosina 1999–2000. Kun Neuvostoliitto romahti, lyhyen kantaman ballististen ohjusten varastot olivat siis käytännössä tyhjät, joten S-300:n ohjusten käyttö maamaaleihin nostettiin uudelleen pöydälle.

Venäläiset kuitenkin vaihtoivat 90-luvulla tämän toissijaisen käyttötarkoituksen ensisijaisia maaleja. Harjoituksissa he väitetysti käyttivät S-300:aa onnistuneesti linnoitettuja asemia ja jopa vahvasti panssaroituja liikkuvia maaleja vastaan.

Vuonna 1997 venäläisessä taloussanomalehti Kommersantissa haastatellut aseteollisuuden edustajat pitivät S-300-järjestelmän ballistista kykyä kilpailuetuna yhdysvaltalaista Patriotia vastaan. Siihen aikaan Patriotin etuna oli kokemus operatiivisesta käytöstä, minkä vuoksi S-300:n myyjien piti keksiä muita valttikortteja.

S-300:aa voitiin valmistajan mukaan käyttää bunkkerien tuhoamiseen, vaikka osumatarkkuus jättikin toivomisen varaa, mutta toisaalta ohjus oli myös edullinen, vuonna 1997 vain 15 000–20 000 dollaria. Esimerkiksi kreikkalaisille perusteet riittivät, ja he ostivat kaksi S-300-järjestelmää Kyprokselle.

Ukrainassa S-300:n ohjusten ensisijaisia maaleja on jälleen vaihdettu. Nyt ne eivät ole olleet sotilaallisia, vaan ohjuksilla on hyökätty summittaisesti kaupunkeihin, kuten Harkovaan ja Mykolajiviin.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)