Vihreiden kannatus uusimmassa, Ylen joulukuun gallupissa oli 8,2 prosenttia. Eduskuntavaalien 7 prosentin tuloksesta puolue on kirinyt oppositiossa vain vähän.
Puolueen konkari Osmo Soininvaara sanoo, että vihreät eivät uskalla olla sitä mitä ovat. Vihreillä olisi hänen mukaansa se, mitä kaikki puolueet kadehtivat: kaupunkilaiset, korkeasti koulutetut äänestäjät. Sen sijaan vihreät on pyristellyt tästä leimasta eroon.
– On tehty ennemmin maaseutupoliittisia ohjelmia kuin kaupunkipoliittisia, helsinkiläinen Soininvaara tuhahtaa.
Nykytilanteessa hallitusta vastustavien äänet satavat SDP:lle.
– Meille on erittäin vahingollista jyrkkä vasemmisto-oikeisto-ero, siihen väliin ei oikein mahdu, Soininvaara sanoo.
Turun yliopiston erikoistutkija Jenni Karimäki ei pidä vihreiden nykyistä kahdeksan prosentin kannatusta poikkeuksellisen matalana. Karimäen mukaan se on vihreille perustaso, jonka ylittäminen riippuu siitä, millaisia aiheita politiikan agendalla on ja kuinka vihreät pystyy niissä profiloitumaan.
Kymmenen prosentin yli pääseminen on ollut vihreille haastavaa vaaleissa. Huippulukema 17,5 prosenttia mitattiin vaalien välissä vihreiden ollessa oppositiossa vuonna 2017.
– Pidemmän ajan tarkastelussa vihreiden, vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien punavihreä puolueryhmittymä on se, joiden kesken punavihreitä äänestävä tutkitusti miettii, Karimäki sanoo.
Usein jokin kolmesta on noussut Karimäen mukaan suosikiksi, kuten vaikkapa viime presidentinvaaleissa vihreät ja eurovaaleissa vasemmistoliitto ja Li Andersson.
”Vihreät ei ole pystynyt nousemaan selkeäksi vaihtoehdoksi”
Vuoden 2019 ilmastovaaleiksi kuvatuissa eduskuntavaaleissa pinnalla olivat vihreiden ydinteemat. Nyt ilmaston ja ympäristön edelle on Ukrainan sodan myötä noussut ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joissa vihreillä ei Karimäen mukaan ole samanlaista asianomistajuutta.
– Poliittisesti toinen kysymys on nykyisen hallituksen sosiaaliturvan leikkaukset ja kulukuripolitiikka, ne teemat eivät ole optimaalisia vihreille. Vihreät ei ole niissä kyennyt nousemaan selkeäksi vaihtoehdoksi hallitukselle.
– Olennaista on se, että äänestäjiä pitäisi pystyä puhuttelemaan punavihreän blokin ulkopuoleltakin. Siihen SDP ehkä tällä hetkellä pystyy ja suosion lisää on ainakin jonkin verran tullut esimerkiksi perussuomalaisilta.
Kun keskustellaan sosiaalipolitiikasta, turvallisuudesta ja talouspolitiikasta, äänestäjät jakautuvat Karimäen mukaan pitkälti SDP-kokoomus-PS-akselille.
Soininvaaran mielestä media on maalannut vihreistä vasemmistolaisempaa julkikuvaa kuin se oikeasti on, tosin mielikuvaa ei puolueessa ole kauheasti yritetty karistaakaan. Mutta kumppaneita voisi löytyä muualtakin.
– Esimerkiksi kun vihreät aikanaan voitti demarit Helsingin kuntavaaleissa ja demarit rupesivat siitä mököttämään, niin meidän oli pakko tehdä yhteistyötä kokoomuksen kanssa. Se nosti vihreiden kannatusta selvästi Helsingissä. Ei siksi, että teimme yhteistyötä kokoomuksen kanssa, vaan koska se pakotti vihreät marginaalista politiikan keskiöön ja osoitti, että vihreät pystyvät kantamaan vastuun kaupungista, mikä monelle oli yllätys, Soininvaara arvioi.
Tällä hallituskaudella pinnalla olleet työmarkkinakysymykset ovat myös vihreille vaikeampia.
– Se ei ole vihreiden ominta aluetta. Puolueessa on myös paljon yrittäjiä. Tämä aihepiiri väkisin siirtää vihreitä marginaaliin, Soininvaara katsoo.
Vihreät pyrki kirkastamaan kuvaansa valitsemalla puheenjohtajakseen kesällä 2023 Sofia Virran puolueen niin sanotusta talousoikeistosiivestä. Soininvaaran mukaan Virta ei ole päässyt näyttämään kynsiään – vielä.
Virta itse kuvaili marraskuussa Ilta-Sanomille puolueen viime vuosien kannatusta ”melkoiseksi mahalaskuksi”.
Muutoksia nuorten asenteissa
Nuorten äänestäjien sanotaan jakautuvan entistä voimakkaammin konservatiivisiin miehiin ja liberaaleihin naisiin. Kärsivätkö vihreät tästä kehityksestä?
– Suomen syntyvyys siitä eniten kärsii, kuittaa Soininvaara ja muistuttaa, että vihreiden äänestäjissä on ollut paljon naisia 1980-luvulta saakka.
Häntä harmittaa kuitenkin hieman se, että vihreiden nykyinen eduskuntaryhmä muotoutui yhdenmukaisemmaksi kuin miten puoluetta äänestettiin. Kun vihreiden kansanedustajat ovat Soininvaaran sanoin ”40-vuotiaita akateemisia äitejä”, heidän samankaltaisuutensa kaventaa kannattajakuntaa.
– Naiset saivat kyllä enemmän ääniä, mutta eivät niin paljon enemmän ääniä. Yritysten hallituksistakin yritetään tehdä mahdollisimman monipuolisia, Soininvaara vertaa.
Jenni Karimäen mukaan vaalitutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että nuorten miesten ja naisten välillä on eroa identiteettikysymyksissä, muttei yhtä paljon asiakysymyksissä. Myös uskonnollisuus on kasvussa etenkin nuorten miesten parissa.
– Kaupunkilaiset opiskelijat ovat aina äänestäneet punavihreitä puolueita, mutta myös kokoomus on perinteisesti ollut ihan vahva. Osa opiskelijoista on halunnut identifioitua juuri kokoomuslaisiksi. Toisaalta perussuomalaiset on saanut nuoria kannattajia sosiaalisessa mediassa esillä olevien nuorten ehdokkaiden kautta. Nuorissa näkyvät pienemmässä koossa samat ilmiöt kuin aikuisissa äänestäjissä, Karimäki luonnehtii.
Karimäen mukaan on kiinnostava havainto, että Li Anderssonin siirryttyä europarlamenttiin ja pois vasemmistoliiton puheenjohtajan paikalta, Sofia Virta sai puoluejohtajien onnistumista mittaavassa kyselyssä 18-24-vuotiaiden ikäryhmästä noin 20 prosentin kannatuksen.
Hallitusvalta leikkaa suosiota
Eurooppalainen julkaisu Green European Journal arvioi viime keväänä, että vaalivuoden 2019 vihreä aalto on mennyttä ja sen jälkeen pandemia, sota ja niistä seuranneet talousvaikeudet sekä ”keskustaoikeiston normalisoima vihreävastaisuus” ovat heikentäneet vihreiden puolueiden kannatusta. Lisäksi hallitusvastuu on tyypillisesti leikannut vihreiden suosiota Euroopassa.
Artikkelin mukaan menestyminen edellyttäisi vihreiltä kunnianhimoista ilmasto- sekä sosiaalipolitiikkaa sekä rohkeutta luopua vallasta, jos siitä kiinnipitäminen törmää vihreiden arvojen kanssa.
– Kyllähän nämä samat ilmiöt, jotka liikuttavat muualla Euroopassa, liikuttavat myös Suomessa. Samaa on nähty populistisen oikeiston kannatuksen nousun osalta. Pandemia loi kriisin, jonka aikana mitattiin hetken aikaa korkeita suosiolukuja hallituksille ja puolestaan nyt turvallisuus- ja ulkopolitiikan voimakas nousu on ilmiö, joka näkyy myös muualla, Karimäki kommentoi.
Ilmastokysymyksissä Euroopassa on noustu kansallismielisissä, keskustaoikeistoon lukeutuvissa puolueissa tutkijan mukaan asettamaan ilmastoa ja talousasioita vahvasti vastakkain.
– Kyse on myös sosiokulttuurisista ja identiteetteihin liittyvistä asioista, eli ilmastotoimien vastustaminen voi olla yksi profiloitumisen muodoista.
Kun taloudessa on heikompia aikoja, on Karimäen mukaan normaalia, että muut asiat menevät ilmaston edelle.
– Suomessa esimerkiksi 1990-luvun laman aikana vihreät päättivät luopua talouskasvun vastaisesta ajattelusta ja siirtyä ekologisesti kestävän markkinatalouden kannalle. Vaikea on kampanjoida talouskasvun vastaisilla teemoilla, kun ihmisillä menee tosi huonosti.
Miten saada oma viesti läpi?
Karimäen mukaan vihreisiin puolueisiin on kautta niiden historian liittynyt kysymys, mikä on vihreän puolueen identiteetti ja politiikan painopiste. Paljonko laitetaan paukkuja ilmasto- ja ympäristökysymyksiin ja paljonko otetaan haltuun muita politiikan lohkoja.
– Suomessa vihreiden korkeaa kannatusta [puheenjohtaja] Ville Niinistön kauden loppupuolella on nimenomaan selitetty sillä, että kun vihreät profiloitui koulutuspoliittisten leikkausten kriitikkona, puolue onnistui saamaan ilmatilaa ja uskottavuutta myös muissa kysymyksissä. Tämä on mahdollisuus kasvattaa suosiota sen joukon ulkopuolelta, joka tekee valintansa ympäristökärjellä.
Kun taas vihreät puolueet ovat hallituksessa, ydinkannattajilta tulee kritiikkiä ja koetaan pettymystä siitä, etteivät ympäristöasiat etene tarpeeksi, vaikka ollaan hallituksessa, Karimäki toteaa.
Osmo Soininvaaran mukaan vihreät eivät onnistu saamaan julkisuutta aloitteilleen. Hän sanoo kokeneensa tämän itse aikanaan Helsingin päättäjänä, jolloin toimittajat päättivät, milloin asia on ”riittävän vihreä” ylittääkseen julkaisukynnyksen.
– Se on se ongelma agendan laajentamisessa, että julkisuudessa media suodattaa pois sen agendan laajentamisen. Esimerkiksi vihreiden varjobudjetti oli aika hyvä, mutta näkyikö se julkisuudessa, Soininvaara miettii.
Tutkija Karimäki kertoo kuulleensa mediapurnausta vihreiltä toimijoilta.
– Vihreät kokevat, että heiltä kysytään ilmastosta tai ympäristöstä, mutta puolueen puheenjohtaja ei ole soittolistalla talouspolitiikan asioissa. Kyse on asianomistajuudesta, kenellä on uskottavuutta milläkin politiikkalohkolla. Vihreät eivät toistaiseksi ole pysyvästi kyenneet saamaan puolelleen sellaista asianomistajuutta muissa teemoissa, sanoo Karimäki, jonka mukaan perinteisellä medialla on yhä paljon merkitystä politiikan areenalla somen noususta huolimatta.
Arvoliberaalina puolueena vihreät on vahvoilla sosiokulttuurisen tason identiteettikysymyksissä, mutta se ei ole tässä ajassa optimia, kun puhutaan ”rahasta, aseista ja turvallisuudesta”, Karimäki jatkaa.
Haastava vaalikombo
Ensi keväänä on tulossa vihreille tärkeät vaalit, kummatkin haastateltavat toteavat.
– Kuntavaaleissa ei saisi hirveästi hävitä. Suuresti harmittaa se, ettei Pekka Haavisto tullut ehdolle Helsinkiin, Soininvaara sanoo puolueessa pormestariehdokkaaksi toivotusta Haavistosta.
Karimäki uskoo vihreiden sisällä olevan paljon odotuksia ensi kevään vaaleihin, joista pyritään saamaan positiivista kierrettä.
– Kuntavaalit voivat toimia hyvänä ponnahduslautana kohti eduskuntavaaleja. On aika ratkaisevaa puolueen sisäisen motivaation ja taistelutahdon kannalta, että vihreät saisi vähintään torjuntavoitoksi katsottavan tuloksen. Lisäksi vaalit ovat myös arvovaltakysymys, jos nyt katsotaan vaikkapa Helsinkiä, jossa vihreiden kannatus on ollut huomattavasti valtakunnallista suurempaa.
Karimäen mukaan puolueessa on aina aaltoillut se keskustelu, että kannatusta pitäisi saada muualtakin kuin yliopistokaupungeista.
– Sitä on koko historian ajan yritetty ja joskus siinä onnistuttu. Esimerkiksi vuoden 2017 kuntavaalien aikaan koulutuskeskustelu oli pinnalla ja se osui hyvin myös kuntapolitiikkaan.
Ensi keväänä haastekerrointa vihreille tuo se, että aluevaalit ovat samaan aikaan, ja sotesta ja sen rahoituksesta tullaan puhumaan yhä. Se ei ole vihreille paras alue, vaan tässä tullaan voimakkaasti asettumaan hallitus-oppositio-linjalle, Karimäki näkee.
– Keskusta, joka myös rämpii omassa kannatusalhossaan verrattuna huippuvuosiin, sen sijaan hyötyy aluevaaleista, koska heillä on ollut soteen oma aluepoliittinen kulmansa. Ja vaikka Helsingissä ei aluevaaleja käydäkään, niin kyllä Husin heikko tilanne tulee olemaan kuntavaaleissa esillä ja vihreät isona poliittisena toimijana pääkaupungissa ei voi sitä selittää pois.
– Varmasti kaikki puolueet ovat hiukan uuden edessä, että millä viestillä ja kärjellä näihin vaaleihin mennään, Karimäki summaa.