Siniseen lenkkeilyasuun pukeutunut mies ottaa muutaman juoksuaskeleen Töölönlahden rantaraitilla.

Yleensä parhaat ajatukset syntyvät joko nukkuessa tai liikkuessa, sanoo Pauli Kiuru. Entinen huipputason triathlonisti. Nykyinen kokoomuksen kansanedustaja.

Liikunta on edelleen osa 60 vuotta täyttävän Kiurun identiteettiä ja elämäntapaa.

– Pari kertaa viikossa käyn juoksemassa noin tunnin. Kerran viikossa käyn uimassa, nelisen kilometriä. Lisäksi teen puolentoistatunnin kuntosalitreenin kerran viikossa ja sitten jotain venyttelyä päälle yhtenä päivänä.

Pari vuotta sitten Kiuru kävi armeijan kuntotesteissä ja sai niistä huippuluvut. Itse hän ei halua tehdä niistä numeroa. Tokaisee vain, että ”jos varusmiesten tuloksiin vertaa, olisi niillä varmaan vielä palvelukseen päässyt, vaikka iän puolesta olenkin nostoväkeä eli varareserviä.”

Hyväkuntoiselle, ikänsä urheilleelle miehellekin iän tuomat muutokset kehossa ovat kuitenkin väistämättömät.

– Palautuminen hidastuu. Se täytyy vain hyväksyä.

Jos kahtena peräkkäisenä päivänä harrastaa liikuntaa, kolmantena on hyvä levätä. Työ eduskunnassa on myös kuormittavaa, ja päivät saattavat venyä pitkiksi.

Paperit käteen ja suoraan lentokoneeseen

Pauli Kiuru syntyi Valkeakoskella, joka on hänen kotipaikkakuntansa edelleen. Äiti työskenteli kansakoulunopettajana ja isä oli poliisi. Kotona arvostettiin arkijärkisyyttä, työntekoa ja yritteliäisyyttä.

Lapsena Kiuru harrasti pikaluistelua ja yleisurheilua. Lähes kaikkea tuli kokeiltua: soutua, hiihtoa, jalkapalloa.

Urheilu-uraa tai politiikkaa ei kotona kuitenkaan tuputettu.

– Sain varsin vapaasti valita oman polkuni.

Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin heräsi Pauli Kiurulla varhaisteini-iässä, koulun yhteiskuntaopin tunneilla. Asiat kiinnostivat niin paljon, että hän lähti itsekin opiskelemaan historian- ja yhteiskuntaopin opettajaksi.

Päivääkään Pauli Kiuru ei ehtinyt toimia kuitenkaan opettajana, sillä urheilu vei mennessään kymmeneksi vuodeksi.

– Kun valmistuin ja sain paperit käteen huhtikuussa 1988, olin jo seuraavana päivänä lentokoneessa matkalla Australiaan.

Seuraavat kymmenen vuotta Pauli Kiuru oli ammattilaisurheilija. Vuodesta 3-4 kuukautta meni ulkomailla leireillä ja erilaisissa arvokisoissa. Valmentajana toimi Seppo ”Nitti” Nuuttila. Kaikki manageriasiat, kuten kilpailu- ja yhteistyösopimukset sekä matkojen ja leirien järjestelyt, Kiuru hoiti itse.

Pauli Kiuru kilpaili triathlonissa Ironman-matkalla, joka koostuu 3 800 metrin uinnista, 180 kilometrin pyöräilystä ja 42,2 kilometrin juoksusta. Uransa aikana hän osallistui 29:ään kisaan, joista tuli 17 mitalia. Kovatasoisissa Havaijin Ironman-kisoissakin hän ylsi kolme kertaa mitalisijoille.

Oma ennätys Ironman-matkalla syntyi vuonna 1991. Kahdeksan tuntia, neljä minuuttia ja 54 sekuntia. Tämä pysyi Suomen ennätyksenä viime vuoteen saakka, jolloin suomalaistriathlonisti Henrik Goesch alitti sen noin 12 minuutilla.

Suomalaista korruptiota syytä selvittää

Urheilu-uran jälkeen Kiuru toimi joitain vuosia muun muassa yrittäjänä. Kokoomukseen Pauli Kiuru liittyi 2006. Takana on pian kolme kautta kansanedustajana, ja Kiuru on ehdolla myös kevään 2023 vaaleissa.

Nykyisessä eduskunnassa istuu monia muitakin entisiä huippu-urheilijoita, kuten vaikkapa Sari Essayah (kd.), Marko Asell (sd.) ja Sari Multala (kok.). Tunnettuus urheilussa toimi aikanaan ponnahduslautana eduskuntaan, mutta lainsäätäjän työssä kapealle sektorille keskittyminen olisi täysin mahdotonta.

Kysyttäessä mieleenpainuvimpia hetkiä poliittisella uralla, Pauli Kiuru nostaa esiin valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin tapauksen 2021. Kiuru on jäsenenä eduskunnan tarkastusvaliokunnassa. Tapaus työllisti valiokuntaa puoli vuotta ja Kiuru luonnehtii paljastuneita tietoja valtionrahojen käytöstä ”käsittämättömiksi”.

– Tämä tapaus meni aika lailla ihon allekin. Hyvä hallinto, yhteisten varojen tarkoituksenmukainen käyttö ja säästäväisyys – tällaisia asioita olen aina arvostanut.

Pauli Kiurun mielestä eduskunnan tarkastusvaliokunta voisi ottaa ensi vaalikaudella teemakseen selvittää suomalaista korruptiota.

Suomi on tutkimusten mukaan yksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Kiuru huomauttaa, että rahalla lahjominen on vain yksi tapa käyttää valtaa väärin.  Korruptiivisia piirteitä voi liittyä vaikkapa virkanimityksiin tai siihen, miten hankkeita viivytellään tahallaan, koska viivyttelystä voi olla joillekin hyötyä.

Pääkalloista neljä kirjallista kysymystä

On myös aihe, jota Pauli Kiuru on sinnikkäästi kansanedustajana ajanut. Kirjallisia kysymyksiä on syntynyt neljä. Ja tämä liittyy pääkalloihin.

Kyse on 150 vuoden takaisesta tapauksesta, jossa Suomessa kaivettiin haudoista noin 80 ihmisen pääkallot ja vietiin Ruotsiin rotututkimuksiin. Valtaosa pääkalloista haettiin Pälkäneellä sijaitsevan rauniokirkon alueelta.

Nyt palautusasia on vihdoin etenemässä. Ruotsin Karoliininen instituutti on esittänyt maan hallitukselle pääkallojen palauttamista vuoden 2023 aikana.

– Kävimme kirkkoherra Jari Kemppaisen kanssa opetusministeriössä puhumassa asiasta. Pälkäneen seurakunta on luvannut, että he järjestävät siunaustilaisuuden siinä vaiheessa, kun jäänteet saadaan. Kirkkoherra on luvannut lähteä tarvittaessa vaikka omalla autollaan hakemaan niitä. Ja voin lähteä mukaan.

Puhutaan vielä lopuksi urheilusta. Ja äärirajoille menemisestä. Pauli Kiuru harrasti kymmenen vuotta aktiivisesti lajia, jossa keho ja psyyke joutuivat äärimmäiseen rasitukseen.

Mikä siinä oikein kiehtoi?

Kiuru lähestyy kysymystä pohtimalla, miten jokaisella ihmisellä on tarve tunnistaa omat vahvuutensa. Mikä on ”se oma juttu, jota haluaa tehdä”. Voidaan puhua myös ydinuskomuksesta.

– Minulle syntyi jo koulussa näkemys siitä, että se on liikunta. Ja aika pian sen jälkeen, että kestävyysurheilu.

Triathlonissa – ja Ironman-matkalla – hän katsoi pystyvänsä hyödyntämään vahvuuksiaan monipuolisesti.

– Tiesin, että tässä lajissa matka ei lopu koskaan kesken – se viedään ihan äärirajoille. Ja minulle urheilu oli sitä, että viedään ihan loppuun asti.

Mitä siinä tapahtuu, kun on ihan äärirajoilla?

– Kun on lähellä romahtamista, sitä huomaa, miten ihminen jaksaa yllättävän paljon – hetken aikaa. Ja paljon enemmän, mitä itse kuvittelee. Kun vain uskaltaa yrittää ja mennä niiden rajojen ylitse.

– Ne rajat tulevat vastaan paljon myöhemmin, mitä sitä ajattelisi. Sellaista äärimmäistä kuormitusta kukaan ei tietenkään loputtomasti kestä.

Pauli Kiuru kirjannut jo hoitotahtonsa

Viime vuosina Pauli Kiuru on osallistunut kotimaassa järjestettäviin urheilutapahtumiin, kuten puolimaratoneille, Pirkan Hölkkään ja Sulkavan Suursoutuihin.

Kuntoa toistaiseksi riittää, mutta pelottaako vanheneminen ja ruumiin rapistuminen? Se, ettei jossain vaiheessa pysty ottamaan enää juoksuaskelia? Tai kävelemäänkään?

Pauli Kiuru pohtii kysymystä pitkään.

– Olettaisin, että jokainen ihminen miettii ikääntymistä ja sitä, minkälaista hoitoa sitten saa, tai saako sitä ylipäänsä. Itse olen pohtinut tätä niin pitkälle, että olen kirjoittanut hoitotahtooni tiettyjä asioita.

Ja ne asiat liittyvät liikuntaan. Jos hän joutuu sänkypotilaaksi onnettomuuden tai leikkauksen takia, kuntoutus pitäisi aloittaa välittömästi – tarvittaessa omilla säästöillä.

– Mitä iäkkäämpi ihminen, sitä nopeammin lihaskunto heikkenee sänkypotilaana. Ensimmäiset päivät ja viikot ovat kriittisimpiä.

– Olen kysynyt muutamalta lääkäriltäkin, miten tällaiseen hoitotahtoon suhtaudutaan. Ja he ovat vakuuttaneet, että kyllä se luetaan ja sitä arvostetaan.