Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen sanoo Verkkouutisten haastattelussa, että Vantaan kouluampuminen ei ollut yllätys – valitettavasti. Lasten ja nuorten ongelmien paheneminen on ollut nähtävissä pitkään.
– Valitettavasti tilanne on se, että ei ole kysymys siitä, tapahtuuko Jokelan ja Kauhajoen kaltainen tapahtuma Suomessa uudestaan, vaan siitä, koska se tapahtuu.
Kolehmaisen mukaan tapauksesta tällä hetkellä tiedetyn perusteella on vaikea arvioida, mitä poliisi olisi voinut tehdä toisin.
– Poliisin on saatava ennakkoon viitteitä mahdollisesta uhasta, jotta pystytään tekemään ennalta estäviä toimia. Poliisi koostaa analyysinsä hyvin pienistäkin tiedonmuruista. Meillä on näyttöä siitä, että järjestelmä toimii, kun huoli herää.
– Tässä Vantaan tapauksessa ei ollut ennakkoaavistusta, että näin tulisi käymään.
Kolehmainen sanoo siksi korostavansa lähipiirin havaintojen merkitystä.
– Tarkkailkaa erityisesti vanhemmat lapsianne. Jos käyttäytymisessä tapahtuu muutos tai huoli herää, että lapsi saattaa olla vaaraksi itselleen tai muille, niin ilmoittakaa asiasta. Ei niin pientä vihjettä, etteikö poliisille kannata tehdä ilmoitusta.
Vantaan tapaus on nostanut rikosvastuuiän alentamisen jälleen keskusteluun. Kolehmaisen mukaan lasten paikka ei kuitenkaan ole vankilassa.
– Mielipiteeni on, että moitittavista teoista täytyy tulla seuraamus ja vastuu omista teoista ymmärtää. Vahingonkorvausvastuu koskee myös alle 15-vuotiaita. Ehkä yhteiskunnan olisi syytä arvioida suljetun lastensuojelulaitoksen mahdollisuutta vakaviin tekoihin syyllistyneille lapsille, jos muut keinot eivät enää toimi, hän kommentoi.
Aselakeja tiukennettiin Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten jälkeen, ja Kolehmaisen mukaan laki on nykyisellään varsin tiukka.
– En keksi miten aselakeja tiukentamalla saataisiin tällaiset teot estettyä. Mehän esitimme aselain muutoksen yhteydessä, että poliisi voisi käydä kotona tarkastamassa aseiden säilytyksen, mutta nähtiin perustuslaillisena ongelmana, jos poliisi tulisi ilman rikosepäilyä kotietsintää tekemään.
Jengiytymisen vastaisilla toimilla alkaa olla kiire
Pitkän uran poliisissa tehnyt Seppo Kolehmainen jää ensi syksynä eläkkeelle. Tunnelmat ovat positiiviset, samalla hieman haikeatkin.
– Olen kiitollinen, että olen saanut palvella isänmaatani, ja viimeisen yhdeksän vuoden aikana se on tietysti huipentunut. Mielenkiintoista ja monipuolista on ollut, poliisiylijohtajaksi vuonna 2015 siirtynyt Kolehmainen luonnehtii.
Kolehmainen saa seuraajan tilanteessa, jossa katuväkivalta on lisääntynyt ja raaistunut – ja jossa kenttäpartioiden havainnot hänen mukaansa vahvistavat, että entistä nuorempien tekijöiden piiri on mukana.
Kuinka huolestuttavana pidät nuorisoväkivalta- ja katujengitilannetta?
– Minä en silottelisi tätä kysymystä. Suomessa on entistä laajemmin nuorisoväkivaltaa ja myös katujengejä.
Kolehmainen jatkaa, että vaikka tutkimusten mukaan entistä suurempi joukko nuoria on hyvinvoivia ja raittiita, samaan aikaan yhteiskunnan pitäisi kyetä tunnustamaan, että on myös erittäin huonosti voivia lapsia ja nuoria ja heistä pieni joukko on vaaraksi itselleen ja muille.
Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä toistakymmentä katujengiä ja niissä muutamia satoja jäseniä.
– Se porukka, joka syrjäytyy, syrjäytyy eksponentiaalisesti ja sinne pitäisi ne toimet kohdentaa. Siihen ei auta, että tullaan selittämään, ettei meillä ole katujengejä tai ei meillä ole lapsiväkivaltaa, kun meillä de facto on, Kolehmainen painottaa.
– Olen huolestunut tästä kehityskulusta. Yhteiskunnassa pitäisi miettiä miten korjaavat toimet tehdään.
Poliisi on usein vain laastari. Toimet olisi hyvä aloittaa päiväkodissa, mukaan pitäisi kaikki tahot viranomaisista ja järjestöistä lähtien, Kolehmainen pohtii.
– Keskeistä on myös, että kouluista saataisiin aidosti turvallisia kaikille. Se edellyttää systemaattista valtakunnallista mallia, joilla kaikkiin väkivallan tekoihin puututaan yhdenmukaisesti.
– Vanhemmuutta aina korostan, sitä ei voi ulkoistaa kenellekään. Kasvamisen polun luominen ja oikean ja väärän opettaminen lapselle on vanhempien tehtävä.
Kolehmainen sanoo kahden aikuisen lapsen isänä miettineensä paljon vanhemmuuden roolitusta.
– Se on kova tehtävä. Voi olla onnellinen, että heillä omat siivet kantavat.
”Kehityksessä on Ruotsin kanssa vaarallisia, yhteneväisiä piirteitä”
Syrjäytyminen, näköalattomuus ja niistä aiheutuvat ongelmat, kuten jengiytyminen, ovat globaali ilmiö. Monimutkaiseen kysymykseen yritetään monesti löytää helppoa vastausta sosiaalisesta mediasta tai peleistä. Perussyyt ovat kuitenkin Kolehmaisen mielestä pitkälti kaikkialla samat: juurettomuus ja perustarpeiden puute.
– Et kuulu joukkoon, et ole osa yhteisöä. Ei ole ehkä kielitaitoa, ystäviä, läheisiä. Silloin on helppo lähteä mukaan jonnekin porukkaan, jossa saa asemaa ja sitä, mitä siihen asti on puuttunut. Tämä on se mekanismi riippumatta mikä on maa tai henkilön etninen tausta.
Kolehmainen pohtii, ymmärretäänkö kielitaidon merkitys suhteessa kotoutumiseen, kun työpaikoilla vaaditaan sujuvaa suomen tai ruotsin taitoa.
– Ajattelen jopa niin, että parhaiten kielen oppii töissä, eli heti vain töihin. Siitä saa sisältöä ja motivaatiota elämään ja syyn olla tässä yhteisössä. Lopputulos voisi olla parempi kuin se, että joudut käymään vuosien kielikoulutuksen, jotta olisit kompetentti töihin.
Se, missä Suomi on onnistunut Ruotsia paremmin, on asuinalueiden sekoittaminen ja maahanmuuttajien ghettojen synnyn välttäminen. Toki on muistettava, että Ruotsin maahanmuuttomäärät ovat väkilukuunkin suhteutettuna olleet moninkertaiset.
– Suomi ei ole sama kuin Ruotsi, mutta kehityksessä on ollut vaarallisia yhteneväisiä piirteitä, ja jos riittäviä toimia ei tehdä, ongelmat voivat äityä vakavammiksi.
Kehityskulku jengiytymisessä etenee siten, että ensin on lapsirikollisuus 10-15-vuotiailla, sitten katujengit 15-19-vuotiailla ja 19-vuotiaista eteenpäin kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta.
– Lapsena se kierre pitäisi nimenomaan saada poikki, Kolehmainen toteaa.
Poliisien määrässä oltiin jo kipurajan alapuolella
Poliisien määrää vähennettiin takavuosina niin paljon, että Kolehmaisen mukaan oltiin jo kipurajan alapuolella.
Vuoden 2021 lopussa poliisin rahoitusta oltiin karsimassa jälleen roimasti.
– Vastuullisena päällikkönä lupasin, että sopeutan talouden budjettiin, mutta se vaatii sitten irtisanomisia, koska rahat eivät riitä. Ilmoitin, että yhteistoimintamenettely käynnistyy.
Kolehmainen kuvailee tuolloisen julkisen keskustelun olleen osin jopa asiatonta.
– Alkoi parku ja syyttely, että poliisijohtaja uhkailee. Sanoin, että en uhkaile mitään, vaan laitan talouden kuntoon, kun 40 miljoonaa euroa puuttuu ja saamassa ollaan 10 miljoonaa.
Vuoden 2022 loppuvuodessa poliisi sai lisäbudjetissa puuttuvat 30 miljoonaa euroa. Kolehmainen on edelleen harmissaan siitä, että rahoituskeskustelussa poliisin vihjattiin tuhlaavan ja hallinnon olevan huonoa. Valtiovarainministeriö ja sisäministeriö käynnistivät ulkopuolisen selvityksen, jonka lopputulos oli, että poliisi on käyttänyt rahansa oikein, mutta sitä vain on ollut liian vähän.
– Aika vähän tästä tuloksesta enää mediassa kirjoiteltiin.
Poliisin budjettitilanteen näkyväksi tuomisen Kolehmainen laskeekin yhdeksi tärkeimmistä onnistumisistaan poliisiylijohtajana.
Nykyiseen hallitukseen ja hallitusohjelmaan hän kertoo olevansa tyytyväinen, sillä se viimein huomioi poliisin pitkään kestäneen aliresurssoinnin.
– Voidaan suunnitella vuoden alussa aidosti toimintaa, tällaista tilannetta meillä ei koskaan ole ollut. Nykyinen hallitus selvästi haluaa turvata poliisin operatiivisen sekä sisäisen turvallisuuden viranomaisten toimintakyvyn, Kolehmainen muotoilee.
Hallituskauden loppuun mennessä on operatiivisissa tehtävissä yhteensä 500 poliisia lisää.
– Se tarkoittaa melkoista buustia vaikkapa rikostutkintaan, esimerkiksi alueilla, kuten Vantaalla, joilla poliisimäärä ei ole pysynyt siinä tahdissa kuin väestönkasvu edellyttäisi.
Poliisiylijohtaja sanoo ymmärtävänsä kansalaisten ärsytyksen siitä, että rikosten esitutkintoja joudutaan keskeyttämään tai rajoittamaan. Oikeusministeriön selvityksen mukaan vuonna 2022 liki 17000 tapauksessa ei esitutkintaa aloitettu lainkaan.
– En ole tyytyväinen, liikaa jää selvittämättä. Totta kai keskeyttämiseen tai rajoittamiseen on laissa kriteerit, eivätkä kaikki asiat ole rikoksia tai niihin saada näyttöä. Mutta ihmiselle se kerta saattaa olla ainoa, jolloin hän on tekemisissä poliisin kanssa. Ei ole hyvä, jos silloin tulee tunne, että asiani ei merkitse.
Vaikka tavoitteen tulee olla se, että rikosvastuu toteutuu ja tekijä saadaan kiinni, tilanne on käytännössä Kolehmaisen mukaan tarkoittanut sitä, että umpipimeää, vähäistä omaisuusrikosta ei lähdetä tutkimaan.
– Pitkällä aikavälillä sellainen voi rapauttaa jopa luottamusta poliisiin.
Vakavissa rikoksissa esitutkinta-ajat ovat ajoittain olleet liian pitkiä, mutta siinä on Kolehmaisen mukaan edistytty. Vuosikausia kestäviä juttuja on vähemmän ja lisävoimavaroilla entistä useampi juttu saadaan nopeasti käräjille. Rikostorjunta on painopisteenä poliisin tuoreessa strategiassa ja käynnissä on toinen vuosi rikostorjunnan laajaksi kehittämiseksi.
– Tähän tarvitaan myös lainsäädäntömuutoksia, joita on nyt hyvin vireillä, sanoo Kolehmainen ja mainitsee esimerkkinä poliisin rikostiedusteluhankkeen.
– Toivon, että seuraajani edelleen jatkaa rikostorjunnan kehittämistä, jotta oikeusturva toteutuu nopeammin ja laadukkaammin. On tärkeä, että ihminen saa omassa asiassaan oikeutta.
Joitain töitä voisi siirtää pois poliisilta
Mistä sitten voisi tehostaa? Kolehmaisen mukaan poliisin henkilöstöstä ei voi puristaa enempää.
– He tekevät sydänverellään ja hartiavoimin töitä. Sen sijaan tekninen kehitys – digitalisaatio, tekoäly ja robotisaatio – tuo mahdollisuuksia ja vähentää fyysisten käsien tarvetta, kun suuria massoja tietoa pystytään analysoimaan automaatiolla. Tai kuten esimerkiksi automaattinen liikennevalvonta on vähentänyt poliisien tarvetta ja parantanut liikenneturvallisuutta.
Poliisilla on myös joitakin, lähinnä historiasyistä sen harteille jääneitä tehtäviä, jotka Kolehmaisen mukaan voisi siirtää pois. Esimerkiksi vankien kuljettamisen ja käräjien vartioinnin voisi siirtää yksityisten vartiointifirmojen vastuulle, vaikka se vaatisikin lakimuutoksen.
– Tämä on jo vanha esimerkki, mutta Tampereen käräjäoikeudessa oli kerran samaan aikaan 13 poliisipartiota turvaamassa järjestystä, kun tuomarit olivat kutsuneet kaikki paikalle erikseen. Eihän siinä mitään järkeä ole.
Juopuneiden kuljetuksen taas voisi Kolehmaisen mielestä siirtää päihdehuollolle ja vain rettelöitsijät kuljettaa poliisin toimesta putkaan.
Suomessa on nyt noin 7500 poliisia, vaalikauden lopulla 8000. Todellisessa yhteiskunnan kriisitilanteessa määrä loppuu nopeasti, siksi sisäministeriön selvittämä niin kutsuttu reservipoliisi olisi Kolehmaisesta kannatettava uudistus.
– Uudenmaan koronaeristyksen yhteydessä kansalta tuli palautetta, että he näkevät mieluummin ulkona sinitakkeja kuin varusmiehiä poliisien lisäksi, hän mainitsee.
Uudenmaan eristäminen muusta Suomesta keväällä 2020 työllisti joka päivä 700 poliisia.
Reservipoliisi toimisi ammattipoliisin ohjauksessa ja valvonnassa poliisien apukäsinä. Reservipoliisi voisi koostua noin 500 henkilön nopeasta ”tehonyrkistä”, ja lisäksi noin 2000 henkilöstä, jotka olisivat kutsuttavissa palvelukseen pidemmällä varoajalla.
– Kriisitilanteessa reservipoliisia voisi käyttää esimerkiksi kohdesuojaukseen ja vartiointiin, mikä vapauttaisi ammattipoliiseja muihin tehtäviin. Jos ajatellaan vuoden 2015-16 pakolaiskriisiä, niin tilanteessa, jossa pitää nopeasti luoda tulijoille järjestelykeskuksia, voitaisiin käyttää reservipoliiseja apuna, Kolehmainen sanoo.
Ylipäätään poliisin valmius- ja varautumistyö on kehittynyt laajasti. Venäjän hyökkäyksen jälkeen ei ole enää ei tarvinnut perustella miksi tarvitaan valmiussuunnitelmaa.
– Nyt huomataan, että osaaminen ja välineet ovat välttämättömiä ja suojaus on parantunut merkittävästi.
– [Kaasuputki] Balticconnectorin tapaus oli hyvä esimerkki Suomen poliisin toimintakyvystä. Toisin kuin Nord Streamissa, josta ei tiedetä juuri mitään, me kykenimme poliisin toimin ja kumppaniviranomaisten tuella selvittämään, mitä siellä on tapahtunut, joten kun oikeudenkäyntiin mennään, faktat ovat pöydässä, Kolehmainen jatkaa.
Hyvinä asioina Kolehmainen mainitsee myös poliisin yhtenäisyyden, joka on parempaa kuin koskaan ja sen, että kansalaisten luottamus poliisiin on pysynyt korkealla.
– Se ilahduttaa paljon.