Ukrainan kanssa sen maamineraaleista valmistelussa oleva sopimus ei välttämättä ole niin hyvä diili kuin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ajatellut. Arviot Ukrainan maaperän rikkauksista pohjautuvat vanhentuneisiin neuvostoaikaisiin selvityksiin, joissa ei oteta huomioon mahdollisten kaivauksien kustannuksia tai kannattavuutta.
Financial Timesin näkemän sopimusluonnoksen mukaan perustettaisiin rahasto, johon Ukraina antaisi 50 prosenttia omistamiensa mineraalivarojen ja niihin liittyvän logistiikan ”tulevaisuuden tuotoista”. Rahasto sijoittaisi hankkeisiin Ukrainassa.
Trumpin ja Ukrainan presidentti Volodymyir Zelenskyin odotetaan allekirjoittavan sopimuksen perjantaina Washingtonissa.
Paperilla kaikki näyttää loistavalta, amerikkalaislehti Politico kirjoittaa. Ukrainan luonnonvara- ja ympäristöministeriön mukaan maan kallioperässä sijaitsee noin viisi prosenttia maailman tärkeistä raaka-aineista, esimerkiksi grafiittia, litiumia, titaania, berylliumia ja uraania. Muun muassa akuissa, aseissa ja tutkajärjestelmissä tarvittavat raaka-aineet ovat välttämättömiä puolustus- ja teknologiateollisuudelle, ja ne voisivat jonkin verran vähentää Yhdysvaltojen riippuvuutta Kiinan mineraaleista.
Käytännössä Ukrainan maametallivaranto on kuitenkin suurelta osin mysteeri.
Maa ilmoittaa yli 20000 kartoitettua mineraaliesiintymää, mutta vain noin 8000 niistä on arvioitu käyttökelpoisiksi. Näistä alle puolta oli hyödynnetty ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan kolme vuotta sitten.
Arviot esiintymien arvosta perustuvat suurelta osin neuvostoaikaisiin tutkimuksiin, jotka on tehty 1960-1980-luvuilla. Tiedot ovat usein epätäydellisiä, niitä on hajallaan eri puolilla maata ja digitointi jatkuu edelleen.
Vaikka lisäetsintä vahvistaisi arvokkaiden mineraaliesiintymien olemassaolon, niiden louhinta kestäisi kauan ja olisi kallista.
Ukrainan geologinen tutkimuslaitos (UGS) on arvioinut Ukrainan kymmenen suurimman tunnetun kaivosmahdollisuuden hyödyntämisen kustannuksiksi noin 15 miljardia dollaria. Tämä sisältää kaivosten, louhosten ja noin 20 uuden käsittelylaitoksen rakentamisen.
Novopoltavsken esiintymä, jota UGS pitää Ukrainan laajimpana harvinaisten mineraalien esiintymänä, vaatisi noin 300 miljardin dollarin investoinnit, eikä sitä ole pyritty kehittämään vuoden 1991 jälkeen. Alueen hyödyntäminen arvioidaan suhteellisen vaikeaksi tulva- ja maanvyörymäriskien vuoksi.
Vaikka harvinaiset maametallit eivät lopulta ole kovin harvinaisia, niiden erottaminen ja prosessointi on erittäin kallista, koska ne ovat sekaisin muiden mineraalien kanssa vaihtelevilla pitoisuuksilla.
Kiinalla, joka tuottaa lähes 90 prosenttia harvinaisista mineraaleista, on liki monopoli toimitusketjussa. Yhdysvalloilta puuttuu jalostukseen tarvittavaa tietotaitoa ja infrastruktuuria, Politico toteaa.
Jalostuskapasiteetin rakentaminen Ukrainaan kestäisi jopa USA:n investoinneilla vuosia ja olisi luultavasti tehottomampaa kuin mineraalien kuljetus Kiinaan jalostettaviksi. Lisäksi Ukrainan investointeihin pitäisi laskea mukaan miinojen ja räjähteiden raivausten kustannukset sekä kriittisen infran jälleenrakennus aina teistä voimalaitoksiin.
Markkina-analyysejä tekevä S&P Global arvioi, että teknisten haasteiden ja ja niihin liittyvien kustannusten vuoksi Ukrainan maametallien louhiminen ei ehkä muodostu taloudellisesti kannattavaksi.
Moni Ukrainan lupaava esiintymä on lisäksi Venäjän hallitsemalla alueella tai etulinjassa. Mineraalisopimuksen Ukrainan pääneuvottelijan, varapääministeri Julia Svyrydenkon mukaan Venäjä on miehittänyt noin 350 miljardin dollarin arvosta Ukrainan kriittisiä mineraali- ja kaasuvarantoja. Muiden arvioiden mukaan menetettyjen luonnonvarojen arvo on biljoonia dollareita.
Trump voisi toki halutessaan lisätä tukea Ukrainalle ja auttaa sitä ottamaan takaisin miehitetyt alueet – tai tarttua presidentti Vladimir Putinin tarjoukseen ostaa mineraaleja Venäjältä, mukaan lukien niitä, jotka sijaitsevat Ukrainalta vallatuilla alueilta.
Mineraalisopimus saattaa osoittautua Yhdysvaltain presidentille joko vuosisadan diiliksi tai jättää tukun tappiollisia kaivoksia, joihin yksikään amerikkalainen yritys ei halua sijoittaa.
