Myrkynvihreä taustaseinä käy yksiin suopursun mukaan nimetyn neuvotteluhuoneen kanssa. Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) saapuu paikalle suoraan edellisestä haastattelusta. Kiirettä riittää.

Kokoomus päättää hänen seuraajastaan marraskuun lopussa, mutta työ jatkuu vielä pari kuukautta senkin jälkeen. Ministerin olemukseen on soviteltu jo rampa ankka -ilmiötä. Mykkänen näkee asian toisin:

– Minun näkökulmastani on helpotus, jos tiedän seuraajani jo joulukuun alussa. Voin alkaa jakamaan asioita ja tuntoja. Jos tässä joku jotain rampa ankka -ilmiötä hakee, se on jo tapahtunut, koska kaikkihan tietävät, että olen tästä tehtävästä siirtymässä. Olisin myös hyvin yllättynyt, jos ristiriidat kohdistuisivat minun ja seuraajani välille. Ne kohdistuvat yleensä ihan muihin suuntiin, Mykkänen sanoo.

Mykkänen valittiin lokakuussa odotetusti Espoon uudeksi kaupunginjohtajaksi. Suljetussa lippuäänestyksessä hän päivitti toisella kierroksella Tuula Antolan äänin 44-31.

Mykkäsen intoa pyrkiä Espoon johtoon on luonnehdittu julkisuudessa pelastautumisyritykseksi. Mahdollisuudeksi päästä pois asemasta, jossa ei kykene toteuttamaan riittävän kunnianhimoista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Miltä julkisuuden väitteet tuntuvat?

Mykkänen ei kiistä ristiriitoja, mutta ei vaikuta pöydän toisella puolella helpottuneelta:

– Fiilis lähteä on haikea. Ja se oli sitä jo kesällä, kun tätä päätöstä mielessäni punnersin.

– Ideaalimaailmassa olisin halunnut viedä ministeritehtävää pidemmälle, mutta tällainen huikea mahdollisuus johtaa synnyinkaupunkia – se avautuu vain harvoin. Kesällä tulin siihen tulokseen, että vaikka tämä tulee eteen pari vuotta turhan aikaisin, haluan tähän mahdollisuuteen tarttua.

Mykkänen on oikeassa siinä, etteivät kaupunginjohtajien paikat aukene vaalien aikataulussa. Väistyvä kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä ehti johtaa kaupunkia vuodesta 2011, kunnes on jäämässä nyt eläkkeelle. Hänen edeltäjänsä Marketta Kokkonen luotsasi Espoota 15 vuotta.

”Väärä ja lamauttava viesti”

Politiikassa toimiessa on tunnistettava kaksi tasoa. Se, miltä asiat ulospäin näyttävät ja se, mitä kulisseissa oikeasti tapahtuu. Ympäristö- ja ilmastopolitiikassa vaikeuskerrointa lisäävät mittasuhteet ja aikataulu. Sen hahmottaminen, millä asioilla on oikeasti merkitystä. Tai mitkä ovat vähemmän merkityksellisiä, vaikka nousevatkin otsikoihin.

Yritetään hahmottaa tässä jutussa ympäristö- ja ilmastopolitiikan isoa kuvaa. Tuonnempana Mykkänen saa vastata myös suoraan opposition koviin väitteisiin.

”Olemme valtavan onnistumisen kynnyksellä”, väläytit Kanava-lehteen kirjoittamassasi artikkelissa viitaten fossiilisten päästöjen alasajoon ja energiapolitiikan murrokseen. Koetko, että ilmastokeskustelu meillä Suomessa on ollut vääristynyttä?

– Kieltämättä se on ollut yksipuolisen epätoivoista, vastaa Mykkänen. Hän kertoo esimerkiksi käymästään keskustelusta nuoren luontoaktiivin kanssa kaupunkien luontohuippukokouksen käytävillä Tampereella syyskuussa.

– Sanoin hänelle, että kaiken tämän keskellä kannattaa muistaa, että Suomi on vähentänyt fossiilisia päästöjä jo 40 prosenttia vuoden 2000 alusta. Ja voimassa olevien skenaarioiden mukaan ne ovat vähentyneet 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Mykkäsen mukaan nuori oli spontaanisti hämmästellyt asiaa, että ”eihän tämä voi olla totta?” ja tokaissut, että ”päästöthän kasvavat kaikkialla”.

Kivihiilen kieltävästä laista päästiin sopuun Juha Sipilän (kesk.) johtamassa hallituksessa. Täyskiellon oli määrä astua voimaan 2029, mutta käytännössä hiilivoimaloita on suljettu reippaasti etuajassa.

Mykkänen nojaa tuolissaan eteenpäin. Äänessä on intoa:

– Siis tämä kehityshän on ihan mullistunut. En sano, etteikö meitä pitäisi tässä kirittää. Jos olisin diktaattori, haluaisin että asioita tehtäisiin enemmän ja nopeammin. Mutta se mielikuva, jonka moni opiskelija saattaa saada somesta ja mediankin otsikoista, etteikö mitään hyvää tapahdu vaan olemme täysin epätoivoisessa tilanteessa ja päästöt vain kasvavat, niin se on väärä ja lamauttava viesti.

– Todellisuudessa me olemme aika rohkaisevassa tilanteessa. Kun 20 vuotta sitten jännitin, allekirjoittaako (Vladimir) Putin Kioton ilmastosopimuksen ja tuleeko päästökauppa voimaan Euroopassa, enpä olisi uskonut meidän olevan nyt siinä tilanteessa, että päästöt on Suomessa lähes puolitettu ja koko Euroopan osalta näin on tapahtumassa vuoteen 2030 mennessä.

Mykkänen muistuttaa, ”miten vielä 20 vuotta sitten Suomessa leijonanosa sähköstä tuotettiin kivihiilellä, polttoöljyllä, turpeella, maakaasulla…” rummuttaen sormella pöytää päästöjen tahtiin:

– Ja nyt meillä on 95 prosenttisesti fossiilivapaa sähköntuotanto. Iso murros on jo tapahtumassa lämmityksessä. Ja seuraava iso murros tulee koskemaan teollisuutta. Ratkaisuja on jo olemassa ja tämä on lähinnä ajan kysymys.

Autot, autot ja autot

Neuvotteluhuoneen ikkunasta näkyy Aleksanterinkatu, jossa liikkuu näin alkuiltapäivästä autoja harvakseltaan. Tätä hallitusta on kehuttu tai moitittu autoilijoiden suosimisesta. Perussuomalaisten vaatimuksesta bensaveroa alennettiin. Jakeluvelvoite eli uusiutuvien polttoaineiden osuus tankeissa nousee, mutta hitaasti.

Ilmastokeskustelu pyörii paljolti autoilun ympärillä. Mitä ajattelet tästä?

Ympäristö- ja ilmastoministeri nostaa esiin yllättävän muiston teinivuosiltaan. Luonnonpuolustajan käsikirjan, jossa opastettiin laittamaan perunoita autojen pakoputkiin.

– Tämä tuli mieleeni, kun olen pitänyt itsekin autoilua aina jollain tavoin syntisenä. Meillä on perheessä ollut täyssähköauto 12 vuotta, ja minun olisi kyllä vaikea omistaa polttomoottoriautoa, Mykkänen tunnustaa.

Mutta sitten toisaalta:

– Enpä silloin nuorena tullut ajatelleeksi, että jos nämä pääkaupunkiseudun kolme kivihiilivoimalaa suljetaan, päästöjä vähenee sellainen määrä, mitä meidän koko henkilöautoliikenne tuottaa vuodessa. Ja edelleen jos SSAB:n Raahen terästehtaan sekä Porvoon Nesteen öljynjalostamon suunnitelmat siirtyä fossiilisista päästöistä pois vetytalouden avulla toteutuvat, jälleen leikkaantuu päästöjä enemmän mitä henkilöautoliikenteessä syntyy. Eli pelkästään näiden kahden tehtaan ratkaisuilla on ilmaston kannalta isompi merkitys, kuin että jättäisimme kaikki autot vuodeksi kotiin.

– On täysin ymmärrettävää, että kun autot ovat näkyvillä parkkipaikoilla, ne ovat myös kaikkien mielessä. Samalla on kuitenkin niin, että ilmasto tottelee molekyylimääriä. Luvut ratkaisevat, eivät tunteet.

Ja et laittanut niitä perunoita pakoputkiin?

– En.

Eduskuntatalon pylväät ja X

Luonnonsuojelu oli jo nuorena Mykkäsen sydäntä lähellä, radikaalimpi aktivismi ei. Espoolaisessa lukiossaan hän organisoi ympäristöryhmän, joka keräsi 4 000 nimeä Laajalahden luonnonsuojelualueen säilyttämisen puolesta. Nimien keruulla oli vaikutusta eikä rakennustöitä aloitettu.

Kun Eduskuntatalon pylväät töhrittiin varhain keskiviikkoaamuna syyskuussa, iso osa kansanedustajista riensi saman tien viestipalvelu X:n äärelle tuomitsemaan teot. Mykkänen ei ollut tässä joukossa.

– Itseäni vähän ärsyttää sellainen kulttuuri, että jokaista rasahdusta kiirehditään kommentoimaan sosiaalisessa mediassa. Mieluummin keskityn siihen, mitä teen. Itselleni tässä ei ole mitään epäselvää, en pidä tämänkaltaisia turmelemisen keinoja oikeutettuina ja uskon, että ne kääntyvät itseään vastaan.

Olet puhunut julkisuudessa hiilijalanjäljen lisäksi myös hiilikädenjäljestä. Kumpi näistä on Suomen kannalta olennaisempi?

– Tähän on periaatteessa helppo vastata, että hiilikädenjälki on ainoa, jolla me suomalaiset voimme oikeasti pelastaa maapallon, koska hiilijalanjälkemmehän on alle promille maapallon päästöistä, Mykkänen toteaa.

Jalanjäljellä viitataan tässä yhteydessä päästöihin, kun taas kädenjäljellä palveluiden tai tuotteiden avulla saavutettaviin positiivisiin ilmastovaikutuksiin.

– Se, miksi Suomen pitää irrottautua fossiilisesta energiasta liittyy juuri siihen, että jos me täällä opimme lämmittämään puolentoista miljoonan metropolialueen toisin ensimmäisten joukossa, voimme viedä puhtaan energian ratkaisujamme vaikkapa Kiinan Pekingiin, jossa päästöt ovatkin aivan eri mittaluokan ongelma.

Tätä haastattelua tehtäessä Mykkänen oli valmistautumassa juuri matkustamaan Kiinan Pekingiin yhdessä tasavallan presidentin Alexander Stubbin kanssa. Sieltä hänen oli määrä jatkaa matkaansa suoraan YK:n luontokokoukseen Kolumbiaan.

Hallitusta on arvosteltu siitä, ettei se ole päässyt kokoukseen mentäessä sopuun luonnon monimuotoisuusstrategiasta. Sellainen Suomelta siis puuttuu.

– Tämä strategiahan oli jo (Sanna) Marinin hallituksen aikana lausuntokierroksella, mutta silloinen hallitus ei päässyt siitä sopuun minkä takia sitä ei annettu eduskunnalle selontekona ennen vaaleja. Nyt tätä strategiaa on tietysti pyritty päivittämään. Itse en näe, että olemme tämän suhteen mitenkään huonossa seurassa. Tähän huippukokoukseen osallistuvista maista yli 90:llä ei ole vielä vastaavaa strategiaa julkaistuna.

Politiikka on ”narratiivien sotaa”

Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen on puolustanut tässä haastattelussa näkökulmaa, jonka mukaan ilmastotoimissa on otettu isoja harppauksia. Kaikki ei ole toivotonta, vaan tunnelin päässä näkyy entistä enemmän valoa.

Kaikki eivät jaa näkemystä. Otetaan tähän väliin oppositiopuolueiden keskeisiä väitteitä:

Väite 1: ”Hallitus on leikannut luonnonsuojelun rahoituksesta enemmän kuin yksikään toinen hallitus.” Pitääkö paikkansa?

– Ei pidä paikkansa siinä mielessä, että tämä hallitus ei ole leikannut luonnonsuojelun määrärahoja siitä tämän vaalikauden teknisestä kehyksestä, jonka Marinin hallitus perintönä jätti. Toinen asia on se, että Marinin hallituksen aikana luonnonsuojeluun lisättiin kertaluonteisia hankerahoja, jotka siis olivat päättymässä vuoteen 2023. Kun ne päättyivät, myös määrärahojen taso on jäänyt alemmas, mitä se oli viime hallituskaudella.

Väite 2: ”Suomalainen elinkeinoelämä on sitoutunut vihreään siirtymään vahvemmin kuin (Petteri) Orpon hallitus.”

–  No en tunnista tätä. Onneksi elinkeinoelämä on sitoutunut laajemmin vihreään siirtymään, kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten, jolloin työskentelin Elinkeinoelämän keskusliitossa itse uudistumisesta vastaavana johtajana. Toki joudumme edelleen käymään tarkkaa vuoropuhelua elinkeinoelämän kanssa liittyen erinäisiin huoliin lisävelvoitteista ja -kustannuksista.

– Puhtaan siirtymän verovähennys on esimerkiksi hallituksen yksi uusi elementti, jossa investoinneille voi saada jopa 150 miljoonan euron verohyvityksen hanketta kohden.

Väite 3: ”Orpon hallitus jää historiaan siitä, että se on ensimmäinen hallitus, joka tietoisesti lisää päästöjä.”

– Tämä ei pidä paikkansa. Marinin hallitus lisäsi päästöjä selvästi enemmän omilla päätöksillään. Ja tämä yllättävä väite perustuu uusiutuvan polttoaineen jakeluvelvoitteen tasoon. Viime vaalikaudellahan lähdettiin 20 prosentin tasosta, ja Marinin hallituksen aikana se putosi 13,5 prosenttiin. Vaikka nykyhallitusta on arvosteltu siitä, että jakeluvelvoitteen taso nousee hitaasti, Marinin hallitus teki sinänsä historiallisen päätöksen lähes puolittamalla uusiutuvan polttoaineen osuuden suomalaisten autojen tankeissa, Mykkänen huomauttaa.

Jakeluvelvoitteen nostamisesta linjattiin jo Sipilän hallituksessa. Marinin hallituksen oli tarkoitus jatkaa niin, että velvoite nousisi 34 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Venäjän hyökkäyssota johti kuitenkin energiakriisiin ja kuljetusalan ahdinkoon, minkä takia Marinin hallitus päätti laskea jakeluvelvoitetta väliaikaisesti.

Nyt oppositiosta moititaan Orpon hallitusta siitä, ettei sen suunnitelmissa ole nostaa jakeluvelvoitetta niin ripeästi mitä edellinen hallitus alun perin kaavaili.

– Politiikka on tällaista narratiivien sotaa, mutta jos katsotaan vain tosiasioita, Marinin hallitus on ollut toistaiseksi ainoa hallitus, jonka aikana uusiutuvan polttoaineen jakeluvelvoitteen tasoa on laskettu. Tämän pohjalta voi sanoa, että edellisen hallituksen päätösten suorat vaikutukset päästöihin olivat päästöjä enemmän lisäävät, mitä tunnistan tältä hallitukselta, Mykkänen summaa.

Väite 4: ”Suomi ei tule saavuttamaan ilmastolain mukaista hiilineutraaliustavoitetta vuoteen 2035 mennessä.”

– Tämä jää nähtäväksi. Fossiilisten päästöjen osalta olemme saavuttamassa tasot, jotka ilmastolain säätämisen yhteydessä asetettiin. Iso kysymys liittyy kuitenkin metsien hiilensidontaan eli hiilinieluihin, jotka yliarvoitiin roimasti siinä yhteydessä, kun ilmastolakia säädettiin.

Väite 5: ”Tämä hallitus on ensimmäinen, joka peruuttaa ilmastotoimia enemmän kuin tuo uusia tilalle.”

– Hallituskausi ei ole tietysti vielä puolivälissäkään, mutta en usko näin tapahtuvan. Kuten tuossa aiemmin viittasin, pelkästään sillä, että pystymme vauhdittamaan joillain vuosilla Raahen terästehtaan ja Nesteen öljynjalostamon siirtymistä pois fossiilisista prosesseista, on ilmaston kannalta isompi vaikutus kuin sillä, että vaikkapa lopettaisimme Suomessa autoilun kokonaan.

Mykkänen nostaa esiin myös hallituksen toimet muun muassa ydinenergiainvestointien kasvattamiseksi ja luvituksen sujuvoittamiseksi.

– Näitä ei löydy Elokapinan lakanoista, mutta todellisuudessa niillä voi olla enempi vaikutusta ilmastotavoitteidemme saavuttamiseksi kuin sillä, miten nopeasti nostamme vaikkapa bensaveroa, hän huomauttaa.

Opposition mielestä tämä hallitus jää historiaan kuitenkin ensimmäisenä, joka vie Suomen ilmastopolitiikkaa monin tavoin väärään suuntaan. Miten itse täydentäisit seuraavan lauseen puolustamalla hallituksen ilmastopolitiikkaa: ”Tämä hallitus on ensimmäinen, joka…”

– Tämä hallitus on ensimmäinen, joka keskittyy isoimman mittakaavan päästölähteisiin ja saa näkymän siitä, että Suomessa lämmitys ja teollisuus pääsevät eroon fossiilisista polttoaineista.

Vääntöjä perussuomalaisten kanssa

Kokoomuksen ja perussuomalaisten ympäristö- ja ilmastopolitiikan yhteen sovittaminen ei ole ollut helppoa. Kun katsot vaalikautta taaksepäin, mikä yksittäinen kompromissi on jäänyt itseäsi eniten harmittamaan?

– Vaikka itsekin on tuntunut välillä tuskaiselta näissä ilmastoasioissa, minun on vaikea silti löytää todella ison mittakaavan ilmastoasioita, joissa olisimme puolueiden riidoista johtuen jääneet jumiin.

Mykkänen pitää pienen tauon ja jatkaa sitten:

– Sitten on tietysti asioita, joita kysyn jatkuvasti itseltäni: Pitäisikö meidän tehdä luonnonsuojelussa kuitenkin rajumpia päätöksiä? Itseäni harmittaa myös, että meidän pitäisi kyetä viemään maatalouden ravinnepäästöjä nopeammin alas, mikä vaatisi myös lupaehtojen kiristämistä erityisten herkkien valumien paikoissa, kuten Saaristomeren jokien ympäristössä, hän pohtii.

Hallituksen energia- ja ilmastostrategia on tarkoitus julkistaa keväällä. Tämä jää seuraajasi vastuulle. Miltä tämä tuntuu ja mikä merkitys kyseisellä strategialla on?

– Toki strategiaa on jo valmisteltu pitkään. Kiehtova puoli siinä liittyy Suomen mahdollisuuksiin nousta lähivuosina puhtaan sähkön suurvallaksi Euroopassa ja toki harmittaa, etten pääse olemaan tämän viimeistelyssä enää mukana. Tämän tavoitteen raju edistäminen on keskeinen osa strategiaa. Haastava puoli strategiassa tulee taas olemaan se, miten metsien hiilinieluja kyetään vahvistamaan. Tähän on väistämättä otettava strategiassa kantaa.