Valtiovarainministeriö (VM) kertoi viikon aluksi hyviä uutisia: Suomen talouden taantuman pohja näyttäisi viimein olevan ohitettu. Vielä tänä vuonna Suomen bruttokansantuotteen odotetaan supistuvan 0,2 prosenttia, mutta jo ensi ja sitä seuraavalle vuodelle on odotettavissa 1,7 ja 1,5 prosentin kasvulukemia. Reilun prosentin talouskasvun odotetaan jatkuvan myös sitä seuraavina vuosina.
Talouskasvun mahdollistaa muun muassa inflaation hidastuminen ja korkojen lasku sekä kotitalouksien kohtuullisen hyvä tulokehitys, jotka lisäävät ostovoimaa ja kulutusta sekä vauhdittavat investointeja.
Investoinnit taas lisääntyvät, koska jäissä ollut rakentaminen vauhdittuu asuntomarkkinoiden hiljalleen piristyessä. Lisäksi energia- ja teknologiamurros lisää kone- ja laitosinvestointeja, ja turvallisuuteen liittyvien julkisten investointien odotetaan kasvavan.
Valoisien uutisten rinnalla harmaita pilviä Suomen talouden pitkäaikaiseen näkymään tuo kuitenkin kolme pidempiaikaista ongelmaa, joihin ei ole helppoja ratkaisuja.
Ensimmäinen koskettaa koko kansantaloutta: tuottavuuden kasvu on finanssikriisin jälkeen ollut todella hidasta. Suomessa työn tuottavuuden kasvu on tutkimusten mukaan jäänyt selvästi verrokkimaita heikommaksi. Ruotsissa työn tuottavuus kasvoi vuosina 2001-2021 keskimäärin 2,3 prosenttia vuodessa, kun Suomessa vastaava kasvu oli 1,2 prosenttia.
Kyseessä on pitkäaikainen ongelma, joka koskettaa niin yksityistä kuin julkista sektoria. Seuraaville vuosille VM ennustaa työn tuottavuuden kasvuksi 0,4-1,1 prosenttia, joten parannettavaa jää selvästi. Talouslaivaa ei pitkällä aikavälillä pystytä vakauttamaan, jos tuottavuuden kasvuun ei saada uusia lääkkeitä.
Kaksi jälkimmäistä murheenkryyniä liittyvät julkiseen talouteen.
Ensimmäinen on velkasuhde. Hallituksen tavoitteena on vakauttaa julkisen talouden velkasuhde.
Kuluvana vuonna julkisen talouden velkasuhde asettuu VM:n arvion mukaan 81,7 prosenttiin bkt:sta kasvaakseen ensi vuonna 84 prosenttiin. Hallituskauden lopussa vuonna 2027 velkasuhde olisi 85,2 prosenttia.
VM:n maanantaina julkaisema laskelma ei sisällä kaikkia hallituksen ilmoittamia sopeutustoimia. Tämän perusteella voidaan todeta, että velkasuhteen vakiintuminen on realistinen tavoite mutta vaatii kuitenkin nappisuoritusta eli, yleisurheilutermejä lainaten, ponnistuksen osumista täydellisesti lankulle seuraavina vuosina.
VM:n arvion mukaan velkasuhde voi vakiintua, jos hallituksen nykyinen yhdeksän miljardin euron sopeutuskokonaisuus toimeenpannaan ja toteutuu täysin ja suunnitellussa aikataulussa. Lisäksi se vaatii, että talouden kasvu ei saa yllättää negatiivisesti.
Ongelmat eivät kuitenkaan lopu tähän.
– Vaikka askel osuisi tarkasti lankulle vuonna 2027, arvioimme, että velkasuhde alkaa kasvaa edelleen uudelleen viimeistään 2030-luvulla, valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Mikko Spolander muistutti maanantain tiedotustilaisuudessa.
Velkasuhteen tasapainottaminen pysyy siis – ei pelkästään 2027 aloittavan hallituksen – vaan myös 2031 aloittavan hallituksen agendalla. Vaihtuvien koalitiohallitusten maassa tämä tarkoittaa, että käytännössä lähes jokainen eduskuntapuolue löytää edestään lääkkeiden etsimisen velka-alhon nujertamiseen.
Vertailun vuoksi Suomen julkinen velka kävi ennen finanssikriisiä alle 40 prosentissa, joten velkapuskuri uusien talouskriisien varalle on nyt huomattavasti ohuempi kuin 2000-luvun alkupuolella.
Kolmas kimurantti ongelma on krooniseksi muotoutunut julkisen talouden alijäämä.
Julkisyhteisöjen alijäämän arvioidaan tänä vuonna olevan 3,7 prosenttia suhteessa bkt:hen. Puhutaan siis noin 10 miljardin euron kokoluokasta. Julkisyhteisöjen alijäämää parantavat paperilla sosiaaliturvarahastot, jotka ovat vuodesta toiseen selvästi ylijäämäisiä. Valtio, kuntahallinto ja hyvinvointialueet ovat kuitenkin niitä yksiköitä, jotka käytännössä ottavat velkaa.
Positiivista on se, että alijäämä alkaa vähitellen supistua talouden elpymisen sekä hallituksen toimien myötävaikutuksella. VM:n mukaan vuonna 2025 alijäämä laskee 3,2 prosenttiin ja vuonna 2028 sen arvioidaan olevan 2,1 prosenttia.
Suomi on siis välttämässä EU:n liiallisen alijäämän menettelyn, koska alijäämä ei jää pyörimään 3,5 prosentin huonommalle puolelle.
Jos bkt:n oletetaan kasvavan vuoteen 2028 asti VM:n osoittamalla kasvu-uralla, ja alijäämä haluttaisiin painaa 2,1 prosenttiin bkt:sta, tarkoittaa se noin neljän miljardin euron lisäsäästöjä julkiseen talouteen.
Kun huomioidaan, että VM:n laskelmasta puuttuu noin miljardi euroa hallituksen nykyisistä sopeutustoimista, jää ministeriön alijäämälukuihin pääsemiseen edelleen arviolta kolme miljardia euroa kirittävää.
Jää nähtäväksi, tuleeko hallitus etsimään alijäämän nujertamiseksi vielä kolmen miljardin euron lisäsäästöt tällä hallituskaudella.
Ensimmäisiä vastauksia saatiin heti maanantaina, kun VM tiedotti valtionhallinnon tuottavuusohjelman tuloksista. Valtionhallinnon toimintamenoihin kohdistuu noin 400 miljoonan euron vuotuinen säästötarve vuodesta 2027 alkaen. Tämä tarkoittaa muun muassa digitalisaation kehittämistä, toimintatapojen miettimistä uudelleen ja väistämättä myös joidenkin työtehtävien karsimista.
Varmaa on se, että valtiontalouden tasapainottamisessa on asennoiduttava pitkään ja sinnikkääseen urakkaan, joka vaatii myös ainakin kahden seuraavan hallituksen sitoutumisen.
