Ydinasepelote on ollut Naton sotilaallisen strategian selkäranka aina kylmän sodan alusta saakka. Jos Eurooppa eivät voi enää luottaa Yhdysvaltojen turvallisuustakuisiin ulkopuolista aggressiota vastaan, se tarvitsee vaihtoehtoja.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron esitti jo huhtikuussa 2014 Ranskan ydinsateenvarjon eli sen oman ydinasepelotteen suojan ulottamisesta koko Euroopan ylle. Vaikka aihetta seuraavat tutkijat eivät suoranaisesti vastusta ajatusta, mutta esittävät kuitenkin huolensa sen toteuttamiskelpoisuudesta.
Ensimmäinen aihetta koskeva kysymys koskee päätösoikeutta ydinaseiden käyttämiseen, jonka Ranska haluaa säilyttää ehdottomasti vain sen presidentillä.
Tilanne sen suhteen ei eroa yhtään nykyisestä, jossa Yhdysvaltain presidentillä on päätösoikeus. Vaikka Natolla onkin ydinasepolitiikan suunnitteluryhmänsä, sillä ei ole mitään määräysoikeutta Yhdysvaltojen ydinaseeseen. Vaikka Naton Ateenan huippukokous vuonna 1962 määritteli, että Yhdysvaltojen tulee konsultoida liittolaisiaan ydinaseen käytöstä, ”jos aika sallii”, sen tärkeimmät liittolaiset Britannia, Saksa ja Kanada tekivät lisäksi kahdenväliset sopimukset, jotta niiden ääni kuultaisiin paremmin.
Toiseksi kysytään, onko Ranska todellisuudessa halukas puolustamaan liittolaisiaan, jos sen ydinpelote ei toimi? Nykytilanteessa Yhdysvaltojenkaan apuun rientäminen kriisitilanteessa ei ole Stanton Nuclear Security Fellowshipin tutkijan Alexander Sorgin mukaan millään tavalla taattu. Ranskan apu olisi todennäköisempää yksinkertaisesti sen sijainnin takia ja koska sen talous on paljon enemmän sidoksissa Eurooppaan kuin Yhdysvaltojen.
Kolmanneksi epäillään Ranskan noin 290 ydinkärjen arsenaalin riittävyyttä. Siksi Sorg esittää Ranskan ilmasta ja sukellusveneistä laukaistavien ydinohjusten rinnalle uusien ratkaisujen kehittämistä. Niihin voisivat kuulua esimerkiksi suurempi määrä nykyistä pienempitehoisia aseita. Ne voitaisiin rahoittaa yhteisesti ”halukkaiden koalition” -mallin mukaisesti. Ranska on jo kehittämässä AMPS-ohjukselle hypersoonista seuraajaa, jonka odotetaan tulevan käyttöön vuoteen 2035 mennessä.
Britannian ydinaseyhteistyöstä Ranskan kanssa ja sen suunnilleen saman kokoisen ydinasearsenaalin liittämisestä mukaan ydinsateenvarjoon on käyty vilkasta keskustelua. Britannian ja Ranskan yhteinen ydinkärkien määrä olisi verrattavissa Kiinaan, mutta se olisi edelleen selvästi pienempi kuin Venäjän tai Yhdysvaltojen.
Puolan pääministeri Donald Tusk antoi hiljattain maan parlamentissa hieman ristiriitaisen lausunnon, jossa hän vihjasi maan etsivän mahdollisuutta saada käyttöönsä ydinaseen mutta samalla korostaen hakeutumista Ranskan ydinsateenvarjon alle. Saksassa on puolestaan esitetty ydinasestrategiaa, jolla varmistettaisiin pommin kehittäminen pahimman skenaarion varalta.
