Turvallisuuspoliittisen tilanteen kehitys Suomen lähialueilla on noussut uutisotsikoiden kestoaiheeksi Ukrainan kriisin myötä. Puolustuskykymme turvaaminen ja kysymys sotilaallisesta liittoutumisesta askarruttaa kansalaisia. Puolustusvoimat on viestinyt omasta toiminnastaan aktiivisesti ja saanut siitä kiitosta.
Kun yksittäiset sotilaat tai puolustusvoimien palveluksessa työskentelevät siviilit esittävät keskustelussa omia näkemyksiään, vastaanotto on usein ristiriitaisempi.
Voimakkaita reaktioita on nähty muun muassa eräiden poliitikkojen taholta, joskus harvemmin myös yliopistomaailmasta käsin. Sotilaiden osallistumista julkiseen keskusteluun on saatettu luonnehtia jopa demokratiaan sopimattomaksi.
Virheellisiä väittämiä
Turkulainen kapteeniluutnantti James Mashiri on epäilemättä yksi aktiivisimmista yhteiskunnalliseen keskusteluun omalla nimellään osallistuvista upseereista. Hän muun muassa kirjoittaa suosittua Random Thoughts -blogia ja kommentoi ajankohtaisia teemoja sosiaalisen median yhteisöpalveluissa. Mashirin kanta puheoikeuden rajoittamista koskeviin vaatimuksiin on selvä.
– Keskustelussa puolustusvoimien henkilökunnan sananvapaudesta viitataan usein rajoituksiin, joita ei tosiasiassa ole. Suuri osa puolustukseen liittyvästä tiedosta on salassa pidettävää, ja sen ilmaiseminen olisi tietenkin virkavelvollisuuden vastaista. Sotilaalla on kuitenkin sama oikeus osallistua keskusteluun kuin kaikilla muillakin, ja asiallisuusvaatimus on voimassa aina, Mashiri sanoo.
Rikoslaissa aiemmin ollut säädös, joka rajoitti sotilaiden sananvapautta, poistettiin vuosituhannen vaiheessa. Sen sijaan yhdistymisvapauden rajoitus, joka muun muassa kieltää liittymästä poliittiseen puolueeseen, on edelleen voimassa.
Mashiri on huomannut, että kun sotilaiden julkisia puheenvuoroja on arvosteltu, on saatettu joko viitata vanhentuneeseen lainsäädäntöön tai tulkita yhdistymisvapauden rajoituksen rajoittavan myös oikeutta osallistua julkiseen keskusteluun. Joskus kyse on asetelman virheellisestä hahmotuksesta, toisinaan kenties pikemminkin sen tahallisesta hämärtämisestä.
Miksen itse käyttäisi
Se, miten puolustusvoimien palveluksessa oleva henkilö sananvapauttaan käyttää, on James Mashirin mielestä arvovalinta.
– Oma arvovalintani lähtee ajatuksesta, että kun sotilaana turvaan kansalaisten perusoikeuksia, joihin sananvapaus lukeutuu, miksi en sitä myös itse käyttäisi.
Vaikka Mashiri ei ole epäröinyt puolustaa kollegojensa sananvapautta, kun sitä vastaan on hyökätty, hänen omaa suutaan ei yleensä ole yritetty sulkea. Kun jollakulla on ollut hänen puheenvuoroihinsa huomautettavaa, asiat ovat useimmiten selvinneet rauhallisesti keskustelemalla.
Informaatiosota on teema, jota Mashiri on käsitellyt vain harvakseltaan. Kun hän on siitä kirjoittanut, osa hiljentämiseen tähtäävistä reaktioista on vaikuttanut systemaattisesti organisoiduilta. Samankaltaisen havainnon on tehnyt moni aiheesta kirjoittava toimittaja. Näyttääkin siltä, että informaatiosodan todellisuutta pyritään kiistämään informaatiosodankäynnin keinoin.
Nykypäivän haastattelema toinen, pyynnöstään nimettömänä pysyttelevä upseeri arvioi Puolustusvoimien korkeimman johdon saavan poliittista ohjausta ilmeisen herkästi, jos julkisuuteen tulee kiusalliseksi koettua tietoa esimerkiksi Venäjän harjoittamasta informaatiovaikuttamisesta.
Hänen mielestään ohjausta tarjoavat poliitikot katsovat esimiesten olevan vastuussa myös alaistensa puheenvuoroista, vaikka juridisesti jokainen vastaa toimistaan itse.
Sukupolvikysymys
Upseeriston keskustelukulttuuri on kapteeniluutnantti Mashirin mukaan parhaillaan murroksessa. Moni vanhemman polven edustaja noudattaisi hyvin pidättyvää julkisuuslinjaa ikään kuin vanhasta muistista. Hän itse edustaa sukupolvea, jonka mielestä niitä asioita, jotka eivät ole salassa pidettäviä, tulisi käsitellä mahdollisimman avoimesti ja läpinäkyvästi.
Toinen, korkeammassa virka-asemassa oleva upseeri yhtyy arvioon.
– Rajat asettuvat osittain historiallisesti. ’Vanha kaarti’ on edelleen pääasiassa sitä mieltä, ettei julkisuus ole puolustusvoimien työntekijälle oikea paikka. Näkemyserot tulevat siis eri sukupolvien myötä.
Hänen mukaansa puolustusvoimien sisäiset ohjeet eivät enää poikkea merkittävästi siitä, mikä on käytäntö muilla hallinnonaloilla. Salassapitovelvoite asettaa äärilaidan.
– Käsittääkseni ohjeistus on aika lailla sama. Tosin luulen, että vuotoja tapahtuu meidän organisaatiostamme aika vähän.
Puolustusvoimien sisäistä linjaa henkilöstön sananvapautta koskevissa kysymyksissä Mashiri pitää nykyaikaisena ja asianmukaisena. Pääesikunnan viestintäosastolle hän antaa erityistä tunnustusta hyvistä ja sananvapautta tukevista some-käyttäytymisen pelisäännöistä.
– Puolustusvoimat on kasvanut tähän päivään, hän kiteyttää.
Teksti: HEIKKI HAKALA
