Venäläisjoukkojen siviiliväestöön kohdistamat laajamittaiset hirmuteot Butšassa ja muualla Ukrainassa ovat brittiläisen turvallisuuspolitiikan tutkijan James Sherrin mukaan havahduttaneet lännen toden teolla ymmärtämään, kuinka vakavan uhan Venäjä Ukrainalle ja koko muulle Euroopalle muodostaa.
Nyt ymmärretään hänen mukaansa aiempaa kirkkaammin, että Ukrainalle on välttämätöntä toimittaa myös raskasta aseistusta sekä yhä kattavampaa tiedustelutietoa. Se, millaiseen lopputulokseen länsi toimillaan tähtää, on kuitenkin edelleen pitkälti hämärän peitossa.
– Epätäsmällisyys on vaarallista. Se heikentää Ukrainan luottamusta ja rohkaisee Venäjää. Se myös luo näkymän hauraasta rauhasta, johon sisältyisi konfliktin uusiutumisen ainekset, Viron ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevä Sherr kirjoittaa.
Hän muistuttaa Britannian pääministerin Boris Johnsonin jo helmikuussa todenneen, että Venäjä on voitettava. Ennen Butšan joukkomurhan paljastumista tähän näkemykseen yhtyivät vain Naton itäiset jäsenmaat.
– Venäjän kukistaminen sen ”rankaisemisen” asemesta on tietyille jäsenmaille vieläkin liian pitkälle menevä tavoite. ”Sodan pysäyttämisestä” vallitsee laaja konsensus, mutta sen voittamisesta nähtävästi ei. Käsitteet ”sodan päämäärä” ja ”voitto” ovat monilla tahoilla edelleen tabuja päätellen siitä, että niistä ei puhuta.
Venäjä pitää lyödä
Valtaosa Naton jäsenmaista on Sherrin mielestä yhä kiinni kriisinhallinta-ajattelussa, vaikka viimeistään helmikuun 24. päivästä alkaen kyse on ollut hyvin yksiselitteisesti sodasta.
– Ensimmäisestä päivästä lähtien oli selvää, että jotta Ukraina selviytyisi, Venäjä on lyötävä. jos uskoo kriisinhallintaan, Venäjää ei voi voittaa ilman sen suostumusta, hän sanoo.
Varsinkin Yhdysvalloissa esiintyy Sherrin mukaan edelleen sellaisiakin näkemyksiä, että Venäjän aggressio on vain sivuseikka ja että päähuomio tulisi kohdistaa Kiinaan. Niiltä vie kuitenkin hänen mielestään pohjaa muun muassa se, että jopa Pekingissä ollaan yhä ilmeisemmin sekä yllättyneitä että järkyttyneitä Vladimir Putinin järjettömästä sotaretkestä.
Lisäksi lännen kyky strategiseen ajatteluun näyttää Sherrin mielestä hiipuneen ja korvautuneen poliittisella manageroinnilla ja näennäisellä ”realismilla”.
– Missä ovat tämän päivän George Kennanit ja Dean Achesonit, hän kysyy kylmän sodan ajan legendaarisiin amerikkalaisstrategeihin viitaten.
Myös Venäjään kohdistuvan pelotteen merkitys on hänen mukaansa unohdettu.
– Vuosikymmeniä jatkunut keskittyminen ”pehmeään turvallisuuteen”, ”humanitaarisiin interventioihin” ja ”terrorismin vastaiseen sotaan” on johtanut pelotekulttuurin kuihtumiseen. Jos eskalaatiota aletaan pelätä, vastustaja pääsee määräämään konfliktin säännöt, hän toteaa.
Uhka on eliminoitava
Lännen pitäisi Sherrin mielestä asettaa Ukrainan sodan sotilaalliseksi tavoitteeksi sen, että Venäjän joukot saadaan työnnettyä ennen 24. helmikuuta vallinneiden linjojen taa.
Pidemmän aikavälin poliittisena tavoitteena hän pitää Ukrainan koko valtioalueen – siis myös Venäjän vuonna 2014 anastaman Krimin – palauttamista lailliselle omistajalleen sekä maan täyden suvereniteetin varmistamista.
– Venäjälle ei pidä suoda minkäänlaista sananvaltaa Ukrainan sisäisiin asioihin eikä veto-oikeutta sen kumppanuuksiin ja liittoutumisiin. – – Länsimaiden pakotteiden lieventämisestä tai varsinkaan niiden poistamisesta ei saisi olla puhettakaan, ennen kuin nämä tavoitteet on saavutettu, hän sanoo.
– Lopullisena strategisena tavoitteena pitää olla Venäjän Euroopalle ja Ukrainalle muodostaman uhan eliminointi, hän toteaa.
– Ellemme onnistu turvaamaan Ukrainaa suvereenina ja itsenäisenä valtiona, olemme epäonnistuneet.
