Joulun välipäivinä Venäjän United Aircraft Corporation (UAC) tiedotti luovuttaneensa puolustusministeriölle uuden erän viidennen sukupolven Suhoi Su-57 -hävittäjiä. Luovutustilaisuudesta lentokonetehtaan kentältä Kaukoidän Komsomolsk-na-Amurissa kuvatulla videolla näkyi varmuudella vain kaksi konetta, mutta Novosibirskin harrastuksekseen lentokoneita valokuvaavat spotterit kuvasivat myöhemmin yli 3 500 kilometriä lännempänä paikalliselta lentoasemalta neljän tuliterän Su-57-hävittäjän rivin. Koneet videokuvattiin myöhemmin Novosibirskin alueella lennossa kohti länttä.
Neljän koneen luovutus nosti Venäjän ilmavoimien operatiivisen Su-57-laivaston kokonaismäärän seitsemään. Venäjän presidentti Vladimir Putinin toukokuussa 2019 antaman ilmoituksen mukaan 76 konetta on määrä valmistua vuoden 2028 loppuun mennessä, mikä edellytti täyden sarjatuotannon aloittamista käytännössä heti. Ensimmäinen sarjatuotantokone tuhoutui maahansyöksyssä koelennolla joulukuussa, ja kuukautta myöhemmin UAC:n tytäryhtiö Suhoin toimitusjohtaja Igor Ozar sai potkut. Nykyisen tuotantovauhdin valossa sopii epäillä, päästäänkö tavoitemäärään seuraavan kuuden vuoden kuluessa.
Voisivatko Su-57-hävittäjät muuttaa tilannetta Ukrainan rintamalla? Tuskin. Venäjähän on jo maaliskuusta asti ilmoittanut käyttäneensä konetyyppiä ”erikoisoperaatiossaan” Ukrainaa vastaan, mutta siitä ei ole muuta näyttöä kuin venäläisten medioiden vähät maininnat. Uutistoimisto TASS:in nimeämätön lähde kertoi Su-57-hävittäjien laukaisevan ohjuksia Ukrainaan vain sen ilmapuolustuksen ulottumattomissa. Kyseeseen tulevat silloin vain kiinteät, ennakkoon merkityt maalit, koska liikkuviin maaleihin, kuten HIMARS:eihin tai panssarivaunuihin ei satojen kilometrien päästä osuta.
Toisin sanoen Su-57:illä toimitaan täsmälleen samoin kuin vähemmän edistyksellisillä Venäjän hävittäjillä Su-35, Su-30 ja Su-27. Väitettyjen häiveominaisuuksien hyödyntämisestä ei siis ole tietoakaan, vaan koneet pyrkivät kaikin keinoin välttämään Ukrainan ohjusilmatorjuntaa.
Venäläismedian hehkuttaman neljän Su-57:n lisäämisellä Venäjän ilma-arsenaaliin on siis aivan sama vaikutus kuin millä tahansa muulla hävittäjällä olisi. Ainoa ero on siinä, että Su-57:n valmistaminen maksaa Venäjälle huomattavasti enemmän. Lisäksi kone vaatii kokonaan oman logistiikkansa, ja sen ylläpito on monimutkaista, mikä hidastaa kaikkea lentotoimintaa Venäjän operatiivisissa lentotukikohdissa, joissa Su-57 on käytössä.
Tarvitseeko Ukrainan siis huolestua Venäjän Su-57-hävittäjistä? Ei. Ei ainakaan sen enempää kuin vanhemmistakaan konetyypeistä. Su-57 näyttää pystyvän toimimaan vain sellaisia vihollisia vastaan, joilla ei ole kunnollista ilmapuolustusta, kuten Syyrian kapinallisia vastaan. Herääkin kysymys, onko konetyyppi lähellekään niin hyvä kuin sen väitetään olevan?
