Kun ensimmäisiä tietoja natsi-Saksan tekemistä järjestelmällisistä sotarikoksista alkoi tihkua, kansanmurhan käsitettä ei vielä ollut olemassa. ”Olemme nimettömän rikoksen äärellä”, ukrainalaistutkija Aleksandr Khara sanoo Britannian pääministerin Winston Churchillin tuolloin todenneen.
Kun toinen maailmansota oli ohi, YK hyväksyi vuonna 1948 kansanmurhaa koskevan yleissopimuksen, joka oli suurelta osin lakimies Raphael Lemkinin käsialaa. Kansanmurhan käsitteen luonut Lemkin lähti Kharan mukaan siitä, että kokonaisen kansan mittakaavassa tehdyistä rikoksista on välttämätöntä rangaista, sillä rankaisematta jättäminen olisi omiaan kannustamaan uusiin julmuuksiin. Ellei rikoksista ihmisyyttä vastaan rangaistaisi, ne toistuisivat.
– Pyrkiessään määrittelemään kansanmurhan Lemkin nosti esiin neuvostohallinnon Ukrainassa tekemät rikokset. Hän piti Kremlin järjestelmällisiä pyrkimyksiä tuhota Ukrainan kansakunta
klassisena esimerkkinä Neuvostoliiton toteuttamasta kansanmurhasta, Khara kirjoittaa Atlantic Councilin julkaisemassa artikkelissa.
Josif Stalinin hirmuhallinnon Ukrainassa organisoiman kansanmurhan keskeinen osa oli hänen mukaansa yli neljän miljoonan ukrainalaisen murhaaminen keinotekoisen nälänhädän avulla 1930-
luvun alussa.
– Neuvostoviranomaiset eivät kokeneet juuri minkäänlaisia kielteisiä seuraamuksia tästä ennennäkemättömästä teurastuksesta, hän toteaa.
Joukkotuhontaa todistetaan nyt reaaliajassa
Vaikka totuus Ukrainassa 1930-luvulla toteutetusta kansanmurhasta on nykyisin yleisesti tiedossa, Venäjä Kharan mukaan vähättelee yhä Neuvostoliiton rikoksia ihmisyyttä vastaan tai jopa kiistää ne tyystin. Neuvostohallinnon joukkomurhien tuomitsemista pidetään nyky-Venäjällä epäisänmaallisena, kun taas itse Stalinia palvotaan avoimesti suurena johtajana.
– Kun otetaan huomioon, että Venäjää ei ole onnistuttu saattamaan vastuuseen menneisyyden rikoksista, ei liene yllättävää, että nämä rikokset toistuvat. Juuri niin kuin Lemkin pelkäsi,
rankaisemattomuus on luonut pohjan uudelle julmuuksien aikakaudelle, Khara sanoo.
Venäjän viimeisen puolen vuoden aikana Ukrainassa tekemien rikosten laajuutta on hänen mukaansa vaikea käsittää.
– Kokonaisia kaupunkeja on tuhottu raunioiksi. Tuhansia on teloitettu. Miljoonia on siirretty väkisin Venäjälle. Ukrainan valtion perusinfrastruktuuria on järjestelmällisesti tuhottu, samoin maan kulttuuriperintöä. Venäjän miehittämillä alueilla kaikki kansalliset symbolit ja ukrainalaisen identiteetin jäljet hävitetään. Koko maailma todistaa nyt tapahtuvaa kansanmurhaa reaaliajassa älypuhelinten näytöillä ja sosiaalisen median viestiketjuissa, hän toteaa.
